Nuori kapinallinen James Dean savukkeineen nousi teini-idoliksi.

Toisen maailmansodan aikana ja jälkeen Hollywoodin elokuvatuotanto kukoisti - pitkälti sotaelokuvien ansiosta. Ensimmäisiä niistä oli vuonna 1942 ensi-iltansa saanut Casablanca, joka nosti Humphrey Bogartin merkittäväksi valkokankaan tähdeksi, jolle tupakanpoltto olil oleellinen osa roolisuoritusta. Pian Bogart sai seurakseen naisista Lauren Bacallin.

Elokuvissa tupakka nousi merkittävään rooliin. Tupakoinnilla ilmaistiin roolohahmon luonnetta tai mielentilaa ja se toimi myös seksuaalisuuden välittäjänä.

1950-luvun talousbuumi länsimaissa johti suuriin yhteiskunnallisiin muutoksiin. Ensimmäistä kertaa historiassa teini-ikäiset nousivat merkittäväksi ryhmäksi, jolle rakennettiin oma nuorisokulttuuri. Rock-musiikki syntyi ilmentämään kapinaa ja nuorison elämäntapaa.

Varhaiset rock-tähdet olivat tupakoitsijoita. Savuke kärysi niin Elvis Presleyn, Chuck Berryn kuin Jerry Lee Lewisin huulessa. Nuoret halusivat jäljitellä idoleitaan mahdollisimman tarkkaan, ja tupakointi oli helppo ja edullinen tapa tulla tähden kaltaiseksi.

Tupakkateollisuus oli huolissaan nuorisosta. Kelpaisivatko kapinallisille aikuisten polttamat merkit vai pitäisikö heille kehitellä omat savukkeet. Teollisuuden onneksi elokuvan ensimmäinen teini-idoli James Dean poltti sekä elokuvissa että vapaa-ajallaan - ja perinteisiä savukemerkkejä. Nuoriso halusi korostaa aikuisuuttaan polttamalla aikuisten tupakkaa.

Terveystietoisuuden korostuessa markkinoille tulivat 1950-luvulla filtterillä varustetut savukkeet. Toinen uutuus olivat siitä lähtien suosionsa pitänyt mentolitupakka.