Vierotusoireiden välttämiseksi tupakoitsijan on yleensä poltettava ainakin 90 minuutin kuluttua edellisestä kerrasta.

Tupakka aiheuttaa voimakkaan riippuvuuden, jonka keskeinen aiheuttaja on keskushermostoa stimuloiva nikotiini. Nikotiini liikkuu elimistössä varsin esteettä. Vereen päästyään se kulkeutuu aivoihin ja synnyttää yhdessä aivokudoksen reseptoreiden kanssa aineenvaihdunnallisia ja sähköisiä prosesseja. Se rentouttaa lihaksistoa ja vaikuttaa verenkiertoon ja hermostoon.

Nikotiini on imeytyy nopeasti keuhkojen kautta verenkiertoon. Sieltä se vaikuttaa sekä aivoihin että muualle elimistöön. Nikotiinin saantinopeudesta riippuen se rauhoittaa tai piristää. Tupakointi on nopea tapa nauttia nikotiinia. Tupakansavu sisältää tiiviissä muodossa nikotiinimolekyylejä, jotka saavuttavat hermosolujen reseptoreita sisältävät aivojen palkitsemis- ja oppimiskeskukset noin seitsemässä sekunnissa. Kahdessa minuutissa kudosten nikotiinipitoisuus on kohonnut yhtä korkeaksi kuin veren.

Tupakointi lisääntyy, kun tupakoija tottuu nikotiiniin ja tarvitsee sitä vähitellen entistä suuremman annoksen. Aivoissa muutoksia on nähtävissä jo 1 - 2 kk kuluttua säännöllisen tupakoinnin aloittamisesta.

Nikotiini puoliintuu noin 60 minuutissa. Tupakoijan on siis tupakoitava noin 60–90 minuutin välein pitääkseen nikotiinipitoisuuden tasolla, jolla ei tule vieroitusoireita.

Tupakointiin kehittyy nopeasti nikotiiniriippuvuuden ohella psyykkinen, emotionaalinen ja sosiaalinen riippuvuus. Tupakoinnin oppii liittämään tilanteisiin, joissa on jännittynyt ja pitäisi rauhoittua tai on vaikea tehtävä edessä ja pitäisi keskittyä. Tupakointiin alkaa liittyä miellyttäviä tunteita. Tämä saa aikaan psyykkistä riippuvuutta. Monet tupakoijat käyttävät polttamista mielialojen säätelyyn. Pysähtyessään sytyttämään savukkeen on oppinut muutenkin pysähtymään ja keräämään ajatuksensa. Tupakan varjolla on lupa pitää tauko. Toisille tupakka on piristyskeino. Nämä vaikutukset johtuvat suurelta osalta muista tekijöistä kuin tupakan aineosien vaikutuksista.

Psyykkisen riippuvuuden huomaa esimerkiksi, kun on ollut polttamatta jo kuukausia, mutta stressaavassa tai ahdistavassa tilanteessa tulee voittamattoman tuntuinen tarve sytyttää savuke. Savun vetäminen keuhkoihin on osa tupakoitsijan savukkeesta saamaa tyydytystä. Tapana se on yhtä riippuvuutta aiheuttava kuin itse savukkeen sisältämä nikotiini.