Lääke, nautintoaine, vieraiden vaikutteiden tuoja... Savuinen uutuus herätti levitessään monia reaktioita.

Amerikan mantereelta tupakkakulttuuri levisi 1550-luvulla Euroopan hoveihin. Ylimystön keskuudessa tupakkaa pidettiin parantavana aineena ja sillä oli lääkkeen asema. Pian tupakka oli yleistä Ranskassa, Saksassa ja Sveitsissä.

Vaikka tupakkaa yleisesti pidettiin lääkkeenä, omaksui yksi kansakunta tupakalle täysin toisenlaisen käyttötarkoituksen. Englannissa tupakkaa alettiin käyttää yksinomaan nautinnon vuoksi. Tupakka ja piiput levisivät nopeasti ympäri Brittein saarta, jossa varsinkin varakas yläluokka kehitti tupakoinnin ympärille kokonaisen kulttuurin. Toinen toistaan hienommat rasiat, piiput ja muut tupakointivälineet olivat arvossaan. Täydellisten savurenkaiden puhaltamisesta ja muista tempuista tuli taidetta.

Merimiesten mukana tupakka alkoi levitä ympäri maailmaa. Genovalaiset ja venetsialaiset merimiehet veivät tupakan Lähi-itään, espanjalaiset ja portugalilaiset Afrikkaan ja Aasiaan. Koko maailmassa tupakan ainoana tarkoituksena alettiin pitää mielihyvän tuottamista. Muslimeille tupakka oli tervetullut sallittu huume, jota Koraani ei kieltänyt.

30-vuotinen sota levitti tupakan lopulta myös jokaiseen Euroopan kolkkaan. Hollantilaiset olivat erityisen innostuneita tupakanpoltosta, ja heidän mukanaan tapa kulkeutui Ruotsiin ja sieltä muualle pohjolaan.

Ajan myötä tupakoitsijat joutuivat kuitenkin osassa maailmaa vaikeuksiin. Venäjän ensimmäinen Romanovien sukuun kuulunut tsaari kieli valtakaudellaan (1613-1645) tupakan. Osassa islamilaista maailmaa despoottihallitsijat katsoivat tupakan Koraanin vastaiseksi ja Japanissa polttaminen kiellettiin, koska se nähtiin ulkomaisten vaikutteiden tuojana. Kiinassa säädettiin vuonna 1640 kuolemantuomio rangaistukseksi tupakan käytöstä.