Get your own Free Home PageOletko koskaan vastannut myöntävästi Jehovan Todistajan ehdotukseen keskustella kanssasi uskonnollisista aiheista? Monet JT:ien kanssa keskustelleet ovat huomanneet, kuinka vastausten antaminen näille ihmisille saattaa tuntua monesti vaikealta ja turhauttavalta. Olen itsekin huomannut sen pitäessäni tätä nettisivustoa. Tämän kirjoituksen tarkoituksena onkin hiukan valottaa niitä taktiikoita ja strategioita, joita JT:t/VT-seura käyttävät saadakseen ihmiset vakuuttuneiksi sanomastaan (tässä yhteydessä on varmasti parempi puhua VT-seuran esittämistä väitteistä, koska yksittäiset JT:t ainoastaan toistavat sen mitä emojärjestö heille opettaa). Olen myös kerännyt joitakin VT-seuran usein käyttämiä väitteitä ja näytän kuinka tavallinen kristitty voi niihin menestyksellisesti vastata. Lopulta voimme huomata, että suurin osa VT-seuran väitöksistä onkin itseasiassa väärinymmärryksiä, epäraamatullisia tai erittäin tiukan Raamatun tulkinnan tulosta.
En väitä, että seisoisin 100% varmana ja kaikkitietävänä jokaisen selityksen takana, mutta pääasiallinen tarkoitukseni onkin vain osoittaa, että tavallisilla kristityillä voi olla vähintäänkin yhtä hyvät selitykset ja todisteet näkemystensä tueksi kuin VT-seurallakin. Koska Raamattua voidaan tulkita niin monesta eri näkökulmasta, ehkäpä paras keino erottaa oikea väärästä on todellakin oman terveen järjen käyttö. Tämä kirjoitus on osittain jatkoa jutulleni "Ennenkuin tuomitset..." Eli jatketaan siitä mihin jäätiin, tällä kertaa vaan kaivaudutaan asioihin hiukan syvemmälle.
Tappaminen ja osallistuminen sotatoimiin
Pakanallisten juhlapäivien vietto
Käymissään keskusteluissa JT:t käyttävät hyväkseen väitteitä ja taktiikoita, joilla he pyrkivät osoittamaan VT-seuran olevan Jumalan ohjauksessa toimiva järjestö maan päällä. VT-seura opettaakin kirjallisuudessaan, että ainoastaan Jehovan Todistajat tuntevat Raamatun totuuden.
Kun tavallinen kristitty joutuu (tai päättää ryhtyä) keskusteluun JT:n kanssa, on usein parasta antaa nopea vastaus JT:n väitteisiin, jotta hän ei pääsisi rakentamaan väitteitään tämän väärän perustuksen varaan. Vastausten antamisessa on kuitenkin muistettava kaksi tärkeää seikkaa: Ensinnäkin, pyri antamaan vastauksesi lempeyden hengessä (tämä saattaa tosin olla vaikeaa, varsinkin jos JT on kovin väittelynhaluinen). JT ei ole vihollisesi, vaan samanlainen epätäydellinen ihminen kuin sinäkin. Toiseksi, sinun täytyy kuunnella tarkasti mitä Todistaja sanoo sinulle. Näin voit paremmin vastata hänen lausuntoihinsa ja vältät menemästä sivuraiteelle, joka saattaisi heikentää vastaustesi tehokkuutta.
Miksi sitten vastauksesi pitäisivät olla nopeita ja ytimekkäitä? Sinun täytyy ymmärtää se, että Todistajien yleisimpään taktiikkaan kuuluu kirkkojen ja heidän opetusten kritisoiminen, jonka tarkoituksena on nostaa JT:t muiden yläpuolelle ja luoda sellainen vaikutelma, että ainoastaan JT:lla on totuus. Yksittäinen JT on usein erittäin harjaantunut käyttämään tehokkaita hyökkäysstrategioita, jotka ovat toimineet hyvin keskusteluissa tavallisten ihmisten kanssa. JT:n keskustelutaktiikkaan kuuluu yleensä:
- Kysymyksen tekeminen, jolla hän saa avattua
hyökkäysstrategiansa.
- Suuren aktiivisuuden (jopa agressiivissuuden) osoittaminen
sellaisten asioiden esilletuomisessa, jotka hänen mielestään
osoittavat ainoastaan JT:ien/VT-seuran noudattavan Raamatun
käskyjä.
- Puheenaiheen vaihtaminen heti kun keskkustelu muuttuu VT-seuran
kannalta epäedulliseksi (esim. kun tulee kysymys vääristä
ennustuksista).
- Useiden monimutkaisten kysymysten esillletuominen nopeassa
tahdissa, jolla pyritään tavallisen ihmisen ajatusten
sekoittamiseen ja kyseenalaistamaan hänen mielessään se, mikä
on lopultakin totta ja mikä tarua.
Jotta JT ei pystyisi ohjailemaan ja manipuloimaan sinua ja keskusteluanne näillä tehokkailla tekniikoilla, kannattaa muistaa seuraavat asiat:
- Analysoi ja mieti mitä JT sanoo sinulle; keskity
vastauksessasi ainoastaan tuohon yhteen asiaan. Reagoi jokaiseen
väitteeseen nopeasti (keskeytä JT kohteliaasti, jos on
tarvetta). Älä siirry seuraavaan keskustelunaiheeseen ennenkuin
olet vastannut edellisiin väitteisiin. Tällaisella
asennoitumisella osoitat JT:lle, että sinulla on antaa
vastauksia, joita he eivät ole tottuneet kuulemaan. Osoitat
myös sen, että sinulla tosiaankin on aikomus vastata kaikkiin
heidän asioita vääristeleviin väitteisiin. Toisaalta tämä
saattaa pelottaa heidät lähtemään, koska JT:t monesti
keskustelevat mieluummin sellaisten ihmisten kanssa, jotka eivät
pysty heidän väitteisiinsä vastaamaan. Toivon mukaan olet
kuitenkin saavuttanut heidän kunnioituksen lempeillä ja
järkevillä vastauksillasi sekä asioiden syvemmällä
tutkimisella.
- Älä koskaan syytä Todistajaa itseään, äläkä mene
henkilökohtaisuuksiin. On parempi, että negatiivisten ja
nolojen asioiden noustessa pintaan, viittaat Jehovan Todistajien
sijasta mieluummin Vartiotorni-seuraan. Kun olet järkevällä
tavalla vastannut JT:n esittämään väitetulvaan, hän yleensä
on hiljaa ja antaa sinunkin sanoa muutaman sanan. Tämä on sinun
tilaisuutesi esittää Raamatun kanta siitä, millainen yksilön
suhde Kristukseen tulisi olla. Jos Todistajan mielentila on
otollinen, hän saattaa tässä vaiheessa haluta tutkia tarkemmin
niitä asioita, joita toit vastauksissasi esiin.
- Muista että yksi tärkeimmistä asioistaa on auttaa JT
ymmärtämään, että suhde Jumalaan ja Kristukseen on
henkilökohtainen suhde, eikä se tapahdu minkään toisen
ihmisen tai organisaation välityksellä. Käsittele JT:n
väitteitä ainoastaan siihen pisteeseen asti, että voit
siirtää ne sivuun jotta pääsisit käsittelemään tätä
tärkeintä seikkaa. Älä jää toistamaan asioita, jotka
saattavat olla noloja JT:lle tai tekevät heidät vihaisiksi tai
ärtyneiksi. Jokaisen totuutta todella rakastavan ihmisen
omatunto herättää hänet lopulta miettimään ja tutkimaan
tarkemmin niitä asioita, joista kerrot hänelle. Toivon mukaan
et ainoastaan saavuta heidän kunnioitustaan, vaan myös kylvät
muutaman totuuden etsimisen siemenen, joka saa JT:n
ymmärtämään omatoimisen Raamatun tutkimisen tärkeyden ja
huomaamaan sen, että Kristus voi tarjota hänelle jotakin paljon
parempaa mitä VT-seura tarjoaa.
Mutta siirrytäänpä nyt tarkastelemaan joitakin niistä väitteistä, joita kuulee JT:ien/VT-seuran niin yleisesti esittävän.
Väite:
Johanneksen 17. luvussa Jeesus sanoi, että hän ja hänen seuraajansa eivät ole osa maailmasta. Tämä tarkoittaa sitä, että kristittyjen täytyy olla poliittisesti täysin puolueettomia. Jehovan Todistajat ovat ainoa ryhmä, joka näin tekee!
Vastaus:
Onko "oleminen osa maailmaa" määriteltävissä sydämen tilaksi vai määräytyykö se pelkästään ulkoisen olemuksen mukaan? Jos JT:ien tavoin otamme asiaan jälkimmäisen kannan, muutamat politiikassa mukana olleet Jumalan palvelijat olisivat saaneet Jehovan tuomion (vaikka eivät sydämessään olleetkaan "osa maailmaa"). Jehovan palvelijat eivät ole koskaan olleet osa maailmaa; se ei ollut mikään uusi käsky, jota olisi ryhdytty noudattamaan vasta Kristuksen tulemisen yhteydessä (Hepr. 11:24-27). Daniel ja hänen 3 toveriaan toimivat virkailijoina ja neuvonantajina pakanahovissa, vieläpä erittäin korkea-arvoisissa asemissa (Dan. 1:19-21;2:48-49;3:12,30;5:29;6:2-4,29). Joosef oli toiseksi ylin hallitsija koko Egyptissä (1. Moos. 41:37-46). Myös Nehemia ja Ester olivat arvostetuissa asemissa, vaikka heidän asemansa ei välttämättä sisältänytkään poliittisten päätösten tekemistä (Nehemia oli kuningas Artakserkseen juomanlaskija ja Ester oli kuningas Kserkseen puoliso eli kuningatar). Kuitenkin kaikki nämä henkilöt VT-seurakin tunnustaa vanhanajan uskollisiksi miehiksi ja naisiksi, jotka "tunnustivat olevansa vieraita ja muukalaisia maan päällä". Lisäksi sanotaan: "He odottivat parempaa, taivaallista isänmaata. Sen tähden ei Jumalakaan häpeä heitä, vaan sallii itseään kutsuttavan heidän Jumalakseen, sillä hän on heitä varten jo rakentanut valmiin kaupungin." (Hepr. 11:13,16,21-22). Nykyajan Jumalan palvelijakin saattaa tuntea vastuuta yhteisönsä tai maansa puolesta. Kristitty saattaa tosiaankin pyrkiä toimimaan ihmisten hyväksi jo nyt, sen lisäksi, että toivoo uskonsa Kristukseen tuovan lopullisen ratkaisun ihmisten ongelmiin. Jopa Johannes Kastaja neuvoi sotilaita "tyytymään palkkaansa", ei suinkaan vaihtamaan ammattiaan (Luuk. 3:14). Raamattu tuomitsee maailman ja sen tekojen rakastamisen (1. Joh. 2:15-17), mutta tämä seikka ei useinkaan ole arvioitavissa ihmisen ulkoisen olemuksen perusteella.
Jeesus tuomitsi tappamisen ja sanoi, että kristityn tulee rakastaa vihollistaan niinkuin itseään. Kuinka voit rakastaa vihollistasi, jos tapat hänet? Historia osoittaa, että kaikki suurimmat "kristilliset" uskonnot ovat osallistuneet sotiin, taistellen veli veljeä vastaan. Näin tekivät katoliset, protestantit, mormoonit, jne. Jehovan Todistajat eivät osallistuneet eivätkä tule osallistumaankaan sotiin, tappaen kristittyjä veljiään.
JT:t hyväksyvät itsepuolustuksen hyökkääjää vastaan silloin kun yksilön elämä on vaarassa, eikä tilanteesta ole muuta pakokeinoa. Mutta jos itsepuolustus ylipäätään on sallittua, se johtaa heti tulkintoihin siitä, mitä itsepuolustus oikeastaan pitää sisällään. Mihin yksilö vetää rajan itsepuolustuksen suhteen? Kotinsa ovelleko? Mitäpä jos naapuriasi ollaan "teurastamassa" aivan silmiesi edessä, ja sinulla olisi mahdollisuus tappaa hyökkääjä ennenkuin hän tappaa naapurisi? Vedätkö rajan itsepuolustukselle kotisi ovelle, naapurisi ovelle, yhteisösi rajalle vai ehkäpä valtion rajalle?
Tuomarien kirjan 20. luku kertoo meille tapauksesta, jossa Jehova hyväksyi ja myöhemmin jopa kehotti jatkamaan veljessotaa Israelin sukukuntien kesken. Sodan tarkoituksena oli rankaista niitä, jotka sallivat keskuudessaan moraalittomuutta. Tällaisen moraalittomuuden salliminen oli Jumalan silmissä kuitenkin suurempi paha kuin pahantekijöiden tappaminen. Niinpä uskonveljet joutuivat taisteluun, jossa tuhansia ihmisiä kaatui Jehovan ohjauksen alaisuudessa (jakeet 18,23,26-28). Kuitenkin tämä sota alkoi 11 sukukunnan suuttumuksesta, koska Benjaminin sukukunnassa suvaittiin törkeää moraalittomuutta ja murhaamista. Vasta myöhemmin Jehova liittyi mukaan ohjaamaan sotaa (Tuom. 19:22-30;20:1-18). Jumalaa pelkäävät miehet käyttivät omaa oikeuden tajuaan. Tässä tapauksessa murhaajien tappamisen ei koettu olevan ristiriidassa naapurin rakastamisen kanssa. Se että olisit vain seisonut vieressä ja antanut epäoikeudenmukaisuuden tapahtua, olisi tulkittu rakkaudettomuudeksi naapuriasi kohtaan.
Jeesus kehotti opetuslapsiaan ottamaan matkalleen kukkaron lisäksi miekan, koska he tarvitsivat suojausta siihen aikaan yleistä maantierosvousta vastaan (Luuk. 22:35-39). Tämä ei kuitenkaan ollut ristiriidassa sen kanssa, mitä tapahtui vähän myöhemmin; Jeesus kehotti Pietaria laittamaan miekkansa pois, koska Pietari yritti käyttää maallista voimaansa profetian täyttymyksen estämiseksi (Luuk. 22:47-53). Perusperiaatteena oli, että se joka panee luottamuksensa ainoastaan fyysisen vallan käyttöön, saa myös kohdata loppunsa samalla tavoin (Matt. 26:52).
Jeesus erikoisesti kehotti opetuslapsiaan olla rahastamatta palveluksistaan. Paavali ei koskaan ottanut maksua hengellisistä palveluksistaan, vaan teki maallista työtä jotta hän ei olisi taakkana veljilleen. Raamatusta ei löydy tukea sille käytännölle, että seurakunnassa käytettäisiin erillistä pappisluokkaa. Itseasiassa kaikki alkukristityt olivat seurakunnan palvelijoita. Jehovan Todistajien lisäksi vain erittäin harvat "kristilliset" ryhmät noudattavat tätä raamatullista periaatetta. JT:t pyytävät lahjoituksia kenttäpalveluksessa esittämälleen/jättämälleen kirjallisuudelle, mutta se kattaa ainoastaan paino- ja julkaisukulut. Mitään voittoa tästä toiminnasta ei tule. Itseasiassa monet JT:t jättävät julkaisujaan jopa ilmaiseksi ihmisille. Tässä suhteessa kirkkojen ja niiden jäsenten toiminta on aivan päinvastaista. Mitähän Jeesus ajattelisi tuollaisesta epäraamatullisesta toiminnasta?
1. Kor. 9:14,15 Paavali sanoo, että hän ei käyttänyt hyväkseen oikeuttaan ottaa rahaa palveluksistaan. Kuitenkin Paavali teki itsekkäille korinttilaisille selväksi sen, että seurakunnan palvelijalla (evankeliumin julistajalla) ja hänen vaimollaan oli Jumalan suoma oikeus tuohon aineelliseen tukeen. JT:t jättävät täydellisesti huomioimatta jakeet 3-14, joista Paavalin yhteenveto kuuluu: "Herra on määrännyt, että evankeliumin julistajien tulee saada elantonsa evankeliumista". JT:t ylimielisesti kritisoivat kirkkoja sellaisesta toiminnasta, jonka Paavali sanoi olevan hyväksyttyä, jopa suotavaa.
JT:t ja VT-seura ovat kuitenkin hyljänneet tämän Raamattuun perustuvan rahoitusmenetelmän, ja siirtyneet käyttämään erilaista rahoitustapaa, jossa he ovelta ovelle myyvät kirjoja ja lehtiä. Toiminta muistuttaa enemmänkin sellaista "Jumalan sanan kaupittelua", josta 2. Kor. 2:17 varoittaa meitä. Vaikkakaan tällainen toiminta ei itsessään ole väärin tai tuomittavaa, VT-seura tekee väitöksen, jonka mukaan he eivät tee kirjallisuuden myynnillään voittoa vaan se kattaa ainoastaan painokulut. Tavallinen JT ei kuitenkaan tiedä sitä, että vähintäänkin 2/3 VT-seuran tuloista tulee pelkästään kirjallisuuden myynnistä (Koska VT-seura ei julkista tulotietojaan, tarkkojen tietojen saaminen tässä suhteessa on vaikeaa. Esitetyt arviot perustuvat yleensä Beteleissä työskennelleiden entisten Todistajien lausuntoihin ja niihin harvoihin asiakirjoihin, jotka ovat vuotaneet julkisuuteen).
VT-seura uskoo itsekin piispojen, pappien ja diakonien nimittämiseen. JT:t käyttävät heistä vaan uudelleen nimettyjä versioita, eli piiri- ja kierrosvalvojia, vanhimpia ja avustavia palvelijoita. Monille VT-seuran nimittämille "evankeliumin julistajille" myös maksetaan palkkaa. Näitä ovat piiri- ja kierrosvalvojat, lähetystyöntekijät sekä pää- ja haaratoimistojen työntekijät. Se kuinka paljon heille maksetaan, ei ole tärkeää. Asian ydin on siinä, että nämä miehet on VT-seuran toimesta "asetettu valvojan virkaan" ja heille maksetaan siitä palkkaa.
Mikäli tiettyjen kirkkojen jäsenten toiminta näyttää olevan ristiriidassa Jumalan sanan ja sen periaatteiden kanssa, he itse kantavat siitä myös tekojensa seuraukset. VT-seuran tyylistä poiketen kristityt eivät usko yhden oikean järjestön olemassaoloon, jonka teoille ja toiminnoille täytyisi löytää oikeutus. Uskovat ovat yksilöitä, joille Jumala vastaavasti jakaa oikeuttaan yksilöllisesti.
Huolellinen Raamatun tutkija huomaa helposti, että monet nykypäivän "kristillisistä" juhlapäivistä eivät olekaan kristillisiä vaan alkuperältään pakanallisia. Monet lähteet huomauttavat Joulun, Pääsiäisen, syntymäpäivien, uuden vuoden, äitien päivän, Halloweenin ym. pakanallisesta alkuperästä. Jehovan Todistajat eivät vietä tuollaisia juhlapäiviä, vaan noudattavat Raamatun kehotusta karttaa kaikkea epäpuhdasta.
Huolelliset Raamatun tutkijat ovat olleet tietoisia näiden juhlapäivien alkuperästä jo vuosisatoja. Ne eivät ole mitään uusia, JT:ien esiintuomia löytöjä. JT:t eivät vaan koskaan ole vaivautuneet kysymään Raamatun tutkijoilta syitä siihen, miksi he edelleenkin viettävät näitä juhlapäiviä. JT:t itse eivät ole millänsäkään siitä, että käyttävät gregoriaanista kalenteria, jossa viikonpäivät ja kuukaudet on nimetty muinaisten jumalien ja jumalattarien mukaan. Miksi? Koska tuollaiset pakanalliset tunnukset ovat jo aikaa sitten menettäneet merkityksensä. Onko kenellekään nykypäivänä elävälle mitään merkitystä sillä, että vuosisatoja sitten pakanat palvoivat puita, kevätpäiväntasaus oli hedelmällisyysrituaalien aikaa tai joitakin ihmisiä tapettiin syntymäpäivien aikaan? Ei kukaan Joulua viettävä oikeasti usko kuusipuun jumaluuteen, vaan pitää sitä ainoastaan kauniina koristeena ja piristeenä talviseen synkeyteen. Ei kukaan Pääsiäistä viettävä osallistu moraalittomiin hedelmällisyysrituaaleihin, vaan ostaa suklaamunan ehkä piristääkseen lapsensa mielen. Ei kukaan syntymäpäiviään viettävä ihminen tapa toista ihmistä päivänsä kunniaksi, vaan nauttii ystäviensä kanssa yhdessäolosta. Vaikuttaa siltä, että myös Jumalaa pelkäävän Jobin perheen jäsenet juhlistivat syntymäpäiviään (Job 1:4-5), ja enkelit juhlivat Kristuksen syntymää (Luuk. 2:8-14). Paavali sanoi, että ketään ei tulisi tuomita sen mukaan, viettääkö hän jotain päivää vai ei, vaan jokaisen yksilön valinnan vapautta ja vakaumusta tulisi kunnioittaa (Kol. 2:16; Room. 14:4-6). On mielenkiintoista huomata, että vaikka VT-seura kieltää yksittäisen ihmisen juhlinnan kohteena olemisen (syntymäpäivät), se ei tuomitse kahden ihmisen juhlinnan kohteena olemista (vuotuisen hääpäivän vietto).
Kristityn tulisi pidättäytyä epäjumalanpalveluksesta, ja Paavali kehottaakin karttamaan kaikkea epäpuhdasta, eli sellaisia asioita, jotka ovat edelleen tunnistettavissa epäjumalanpalvelukseksi. Mutta juhlapäivät ainakaan länsimaissa eivät ole enää minkään tietyn epäjumalan palvontaa, ja pelkät vihjailutkin tuollaisesta saattavat kuulostaa monista varsin huvittavilta. Monelle ihmiselle juhlapäivien vietto merkitseekin yksinkertaisesti vapaapäivää työstä, aikaa perheen parissa viettämiselle, aikaa omille mieliharrastuksille, jne.
Opit kolminaisuudesta, helvetin tulesta, sielun kuolemattomuudesta, taivaaseen menosta, pappisluokan ylläpidosta, jne., ovat vilpittömiä yrityksiä selittää Raamattua. Ne ovat kuitenkin epäraamatullisia oppeja, jotka voidaan kumota käyttäen mitä tahansa Raamatun käännöstä. Jehovan Todistajat eivät opeta mitään epäraamatullisia pakanaoppeja. Katsotaanpa vaikka 1. Korinttilaiskirjeen 15. lukua: 1000 vuoden hallituskautensa jälkeen Jeesus palauttaa hallintaoikeuden Isälleen ja alistuu Isänsä valtaan. Jeesus ja Jumala ovat erillisiä yksilöitä/persoonia. Yhdistyneitä tahdossa ja tarkoituksessa mutta eivät tasavertaisia. Kymmenet samantyyppiset Raamatun kohdat todistavat Kolminaisuusopin vääräksi. Helvetintulioppi on myös epäraamatullinen ja vääristelty. Raamatun viittaukset helvetintuleen symboloivat pahojen lopullista hävittämistä, eivätkä suinkaan tarkoita ikuista kidutusta.
On mielenkiintoista havaita, että kaikkien edellä lueteltujen "väärien" oppien perustus on Raamatussa, jonka oppineet ovat hyväksyneet jo 2000 vuoden ajan. Jopa varhaiset kirkonisät/vanhimmat kahdelta ensimmäiseltä vuosisadalta kirjoittivat Kristuksen jumaluudesta, Pyhän Hengen persoonasta, sielun ja helvetin olemuksesta, ym. Näihin samoihin asioihin uskoivat miehet, jotka päättivät Raamatun kaanonista eli siitä, mikä oli henkeytettyä ja mikä ei. Kuitenkin JT:t (jotka pitävät kaikkia Raamatun kirjoituksia henkeytettyinä) hylkäävät nämä miehet, joiden olemassaolo ja ajatukset ovat perustana Raamatun kirjoitusten luotettavuudelle. VT-seura sovittaa tulkinnoissaan monia Raamatun tapahtumia nykypäivään (riippuen kulloisestakin johtajasta/hallintoelimestä), hyläten Raamatun kohtien yhteyden historiallisiin tapahtumiin. Sen sijaan että otettaisiin huomioon historian, kieliopin tai asiayhteyden vaikutusta Raamatun ymmärtämiseen, VT-seura käyttää tusinan vertaa miehiä päättämään siitä, miten jokin Raamatun kohta saataisiin sovitettua/tulkittua nykyaikaan. JT:t pystyvät kyllä rakentamaan Raamatun jakeiden ketjun, joka näennäisesti selittää heidän näkökantansa, mutta tuollaiset ketjut jättävät usein huomioimatta lainaamiensa jakeiden historiallisen asiayhteyden.
Kristuksen alamaisuus Isälle ei kiellä kolminaisuutta yhtään sen enempää kuin vaimon alamaisuus miehelle kieltää hänen yhdenvertaisuuden miehensä kanssa. Kolminaisuuden kannattajat eivät myöskään pidä Isää ja Poikaa samana persoonana, vaikka JT:t niin usein luulevat ja väittävät. Näyttääkin siltä, että ainoa asia minkä JT:t kumoavat, on jonkinlainen VT-seuran keksimä "hämäys-kolminaisuus", jolla ei ole juuri mitään tekemistä kristittyjen opettaman kolminaisuuden kanssa.
Jeesus itse opetti helvetin olemassaoloa, ja hänen näkemystään kannattaa suurin osa Raamatun kirjoittajista (Luuk. 16:19-31; Matt. 18:8-9;24:48-51). Olisi mielenkiintoista tietää, millä perusteella VT-seura määrittelee jonkin asian symboliseksi? Ehkäpä silloin kun kirjaimellinen uskominen siihen ei tunnu mukavalta tai ei sovi yhteen muiden VT-oppien kanssa?
Raamattu opettaa, että on tärkeää tietää Jumalan nimi ja käyttää sitä. Lue Psalmi 83:18 (Kirkkoraamatussa 83:19). Jeesus tiesi Jumalan nimen ja käytti sitä niinkuin Johanneksen 17. luvusta huomataan. Mallirukous Matteuksen 6. luvussa käskee meitä pyhittämään Jumalan nimen. Valitettavasti suuri osa "kristittyjen" käyttämistä Raamatun käännöksistä ei kuitenkaan sisällä Jumalan nimeä. Roomalaiskirjeessään Paavali sanoi: "Joka huutaa avukseen Jehovan nimeä, pelastuu". Tuo kohta on suora lainaus heprealaisista kirjoituksista, jossa Jumalan nimeä on käytetty. Erityisesti Raamatun Uuden Maailman käännös käyttää Jumalan nimeä kaikissa niissä sadoissa kohdissa, joissa se esiintyy alkuperäisissä heprean ja kreikan kielen kirjoituksissa. Mikä muu kirkko käyttää Jumalan nimeä? Ketkä ovat maailmanlaajuisesti tunnettuja tuon nimen käyttämisessä? He ovat Jehovan Todistajia.
Jeesus sanoo, että hän kirkastaa Isänsä nimeä, mutta Jeesus ei käytä sitä seuraajiensa uskon testaamiseen tai sanomansa viehätysvoiman lisäämiseksi. Jotkut ensimmäisen vuosisadan taikurit käyttivät Jumalan nimeä lisätäkseen esitystensä viehätysvoimaa, mutta se ei tehnyt heistä vielä Jumalan palvelijoita. Ei ole mitään todisteita siitä, että Jeesus olisi lausunut Jumalan nimen, koska mikään tiedossa olevista Uuden Testamentin käsikirjoituksista ei sisällä nimeä YHWH. Jeesuksen viittaukset Jumalan nimeen tarkoittivat ennemminkin viittauksia Jumalan maineeseen ja persoonaan, kuin tuon nimen ääntämiseen/lausumiseen. Näyttää siltä, että alkukristityt (eivät juutalaiset) olivat ensimmäisiä, jotka jättivät tetragrammin YHWH pois pyhistä kirjoituksista. Kristityt tulivat taitaviksi siinä, että he käyttivät Septuagintaa (juutalaisten kreikankielinen käännös pyhistä kirjoituksista) todistaakseen Kristuksen olevan Vanhan Testamentin Jahve/Jehova. Tätä taustaa vasten Uuden Testamentin "nimi kaikkien muiden yläpuolella" tarkoitti Jeesusta. Isän tahto oli, että kaikki tehtäisiin Jeesuksen Kristuksen nimessä, jotta Isä tulisi kirkastetuksi (Apt. 4:10-12; Fil. 2:9-11). Jehovan tarkoitus oli, että oman nimensä sijasta Pojan nimessä olisi tie pelastukseen, ja Poika saisi myös kunnian tästä. Painotuksen siirtäminen takaisin nimeen Jehova olisi itseasiassa suorassa ristiriidassa Jumalan tarkoituksen kanssa.
JT:ien käyttämä Uuden Maailman käännös on pyrkinyt "palauttamaan" Jumalan nimen Uuteen Testamenttiin olettaen, että alkukristityt olisivat käyttäneet sitä lainatessaan tiettyjä Vanhan Testamentin kirjoituksia. Ei ole kuitenkaan mitään todisteita siitä, että alkukristityt olisivat lausuneet Jumalan nimeä, kirjoittaneet sitä, tai pitäneet sitä "tosi uskon" peruskulmakivenä. Kysymys ei olekaan siitä, että "käytätkö/lausutko sinä Jumalan nimeä?" vaan pikemminkin "annatko Jeesuksen nimelle sen arvon, jonka Jumala kehottaa antamaan?" Ketkä ovat maailmanlaajuisesti tunnettuja Jeesuksen nimen käyttämisessä?
Paavali sanoi 1. Korinttilaiskirjeen 1:10, että kaikkien Kristuksen seuraajien tulisi olla yksimielisiä uskossa. Näemmekö tämän olevan totta suurimmissa kirkoissa nykyään? Huomaamme, että kirkkojen vanhoilliset kiistelevät uudistusmielisten kanssa monista oppikysymyksistä. On mahdotonsa saada joukko "kristittyjä" sopimaan Raamatun perusopetuksista. Sen sijaan Jehovan Todistajat ovat täydellisessä yksimielisyydessä keskenään.
Jos JT:t yrittävät todistaa, että Paavali velvoitti kristittyjä olemaan yksimielisiä aivan kaikessa, he ovat väärässä. Alkukristittyjen keskuudessa oli paljon erilaisia mielipiteitä (Room. 14:1-6). Jotkut olivat pelkästään kasvissyöjiä, jotkut viettivät erilaisia juhlapäiviä, mutta ketään toisinajattelevaa ei saanut tuomita valintojensa tähden. 1. Kor. 1:10 tekstiyhteys osoittaa, että kyse ei ollut mistään oppikysymyksestä. Paavali antoi vain muistutuksen korinttilaisille siitä, että heidän pikkuasioista kinaaminen ja elitistinen suhtautuminen tovereihinsa ei ollut hyväksi; Korintti oli gnostilaisen ajattelun keskus, jossa jokainen yksilö arvioi asemansa sen perusteella, tiesikö hän joitain asioita paremmin tai syvällisemmin kuin muut. Paavalin mielestä tämä oli lapsellista, ja hän kehottikin kristittyjä pyrkimykseen tulla paremmin toimeen keskenään. Samansuuntaisia taipumuksia esiintyy valitettavasti myös nykyajan kirkoissa, koska pohjimmiltaan kyseessä on epätäydellisen ihmisluonteen vaikutus.
Suurimmat protestanttiset uskonsuuntaukset ovat yleensä yksimielisiä kolminaisuudesta, sielun luonteesta, helvetistä, taivaallisesta toivosta, uudestisyntymisestä, jne. Pienemmissä asioissa on kuitenkin erilaisia ajattelutapoja. JT:t pyrkivät kuitenkin uskossaan täydelliseen yksimielisyyteen, asiaan jota ei koskaan tapahtunut edes alkukristittyjen keskuudessa. Ainoastaan kultit ovat saavuttaneet tämäntyyppisen ehdottoman yksimielisyyden, mutta se saavutetaankin siten, että kaikki jotka ovat eri mieltä kultin johtajan/profeetan (sekä yksikössä että monikossa) kanssa pienimmässäkin asiassa, erotetaan nopeasti. Mikä tahansa organisaatio voi luoda tuollaisen ykseyden noudattamalla kulttien periaatteita, mutta sitä ei voida enää kutsua kristillisyydeksi.
Jehovan Todistajia syytetään usein lahkoksi tai kultiksi. Tämä on mielenkiintoista siinä mielessä, että aktiivisia JT:ia on maapallolla jo yli 5 miljoonaa. Monet kirkot väittävät jäsenistönsä olevan kymmenissä/sadoissa miljoonissa, mutta vain pieni osa heistä on aktiivisia. JT:t ovat Italian toiseksi suurin uskonnollinen ryhmä. Kultit nostavat jonkun yksilön muiden yläpuolelle, mutta JT:t eivät palvo tai ylistä yksittäisiä ihmisiä; he eivät ole Russellilaisia tai Rutherfordilaisia, vaan Jehovan Todistajia. JT:t painavat enemmän uskonnollista kirjallisuutta kuin mikään muu "kristillinen" kirkko. Kultit ovat kiinnostuneita vain omista eduistaan, mutta JT:t ovat kiinnostuneita Jumalan valtakunnan eduista.
Järjestön jäsenmäärällä ei ole merkitystä arvioitaessa sitä, onko järjestö kultti vai ei. Myöskään yksittäisen ihmisen seuraaminen ei ole ensisijalla tuossa määrittelyssä. Joku saattaa seurata ihmisryhmää samaan tapaan kuin jos se olisi yksi ihminen. Russell korotettiin omana aikanaan "uskollisen ja ymmärtäväisen orjan" asemaan, mutta nykyisin tuo asema on yli tusinan verralla miehiä, joita kutsutaan hallintoelimeksi. Jos tämä ihmisryhmä korottaa itsensä ainoaksi oikeaksi Raamatun tulkitsijaksi kaikkien muiden yläpuolelle, niin he ovat mitä todennäköisimmin kultin johtajia. 1. Joh. 2:27 sanoo, että meillä ei varsinaisesti ole tarvetta seurata ketään ihmisopettajaa, koska Pyhä Henki opettaa jokaista kristittyä. JT:t puhuvat VT-seurasta/hallintoelimestä samaan tapaan kuin kommunistit puhuvat "Puolueesta". Tällä yritetään luoda illuusio siitä, että monet ihmiset (esim. JT:t, jotka väittävät kuuluvansa 144000:een) ovat osa hallinnosta, vaikka itseasiassa vain muutamat ihmiset tekevät kaikki päätökset ja kertovat muille mitä heidän täytyy tehdä tai mihin uskoa.
Jehovan Todistajien syyttäminen vääriksi profeetoiksi on vähintäänkin epäreilua. Kaikki ihmiset ovat epätäydellisiä, ja niin ovat myös JT:t. Sekä Paavali että Pietari tekivät jopa vakavia virheitä, mutta nöyrästi he jatkoivat kristillisyytensä rakentamista. Apostolien Tekojen 1. luku osoittaa, kuinka Jeesuksen opetuslapset eivät ymmärtäneet hänen paluunsa ajankohtaa. Mooses teki virheitä. Mikään yksilö tai järjestö maan päällä ei ole täydellinen. Kaikkein suurimmat virheet ovat tapahtuneet kuitenkin suurimpien kirkkojen toimesta: 1) katolinen Inkvisitio, 2) kuolemanrangaistus Raamatun lukemisesta, 3) polttaminen roviolla, jos oli eri mieltä kirkon johtajien kanssa, 4) sodat ja tappaminen "kristittyjen" keskuudessa. Historiankirjoitukset paljastavat, kuinka suuria määriä ihmisiä on tapettu kirkkojen siunaamissa sodissa. Katolisella kirkolla oli sopimus Natsi-Saksan kanssa, jossa kirkko lupasi olla sekaantumatta Hitlerin politiikkaan. Monet pienemmät kirkot olivat samalla tavoin syyllisiä hyväksyessään hiljaisuudessa Hitlerin toiminnan. Kummallakin puolella papit siunasivat taisteluun lähteviä joukkoja. Nämä tuskin ovat kristillisyyden tekoja. Jeesus sanoi: "joka miekkaan tarttuu, se miekkaan hukkuu".
Ensinnäkin tämä on tyyppiesimerkki siitä, kuinka JT:t pyrkivät nopeasti kääntämään huomion pois itselleen arasta aiheesta. Se mitä on tapahtunut tiettyjen kirkko-organisaatioiden historiassa, ei millään tavalla puhdista sitä tosiasiaa, että VT-seura on tehnyt runsaasti "Jumalan henkeyttämiä" ennustuksia, jotka eivät ole toteutuneet. Kaikki Raamatun profeetat olivat epätäydellisiä, mutta se ei muuttanut sitä tosiasiaa, että heidän oli kuoltava jos he tekivät väärän ennustuksen Jumalan nimissä (5. Moos. 18:20-22). Kuolemanrangaistus ei myöskään rauennut, vaikka profeetta olisi "myöntänyt virheensä" kun ennustus ei käynytkään toteen (kuka tahansa tyhmempikin joutuisi myöntämään virheensä tässä tilanteessa). Paavali ja Pietari tekivät kyllä virheitä, mutta eivät vääriä ennustuksia. Jos JT pyrkii edellä esitetyn esimerkin mukaisesti johtamaan aihetta harhaan, voit joko 1) palata napakasti alkuperäiseen aiheeseen eli VT-seuran tekemiin vääriin ennustuksiin, tai 2) lyhyesti mainita, että kristillisyyden historiassa väärintekoja harjoittaneet sopivat siihen Jeesuksen ennustukseen, jossa monet sanovat "Herra, Herra, emmekö me tehneet sitä sun tätä sinun nimessäsi", mutta joille Jeesus vastaa: "menkää pois minun luotani, te laittomuuden tekijät". Nykyisin eläviä yksilöitä ei voida tuomita sen mukaan, mitä joku toinen samaan uskonsuuntaukseen kuulunut on tehnyt menneisyydessä. Tämän jälkeen palaa kuitenkin takaisin pääaiheeseen, eli VT-seuran tekemiin vääriin ennustuksiin.
Jeesus sanoi, että hänen pääasiallinen tehtävänsä oli julistaa hyvä uutinen Jumalan valtakunnasta. Jehovan Todistajat tunnetaan maailmanlaajuisesti tästä työstä. Kristikunnan kirkot eivät tee tällaista työtä. JT:t täyttävät Matteuksen 24:14 löytyvän Raamatun profetian. Ihmiskunnan ainoa toivo on Jumalan valtakunta, jossa Jeesus hallitsee Kuninkaana. Kristikunta sanoo valtakunnan olevan jokin asia ihmisen sydämessä, joka ei kuitenkaan ole Raamatun kanta.
"Hyvä uutinen" apostoli Paavalin mukaan oli Kristuksen kuolema ja ylösnousemus, eli sanoma siitä, että Kristus kuoli syntiemme puolesta. Tämä oli se sanoma, joka johti n. 3000 ihmisen kasteeseen yhtenä päivänä (Apt. 2:41,47). VT-seura sen sijaan julistaa omaa "uutta pelastustaan", jota ei julistettu alkuseurakunnan aikoina. VT-seuran pelastussanoma nimittäin on se, että Jeesus aloitti näkymättömän hallintansa vuonna 1914 ja johtaa maanpäällisiä seuraajiaan Vartiotornin Raamattu- ja Traktaattiseura -nimisen amerikkalaisen kirjapainoyhtiön kautta! (Aika huvittava juttu, kun sitä tarkemmin ajattelee...) Paavali varoitti niistä, jotka tulisivat erilaisen evankeliumin kanssa (2. Kor. 11:4). Jeesus varoitti niistä, jotka julistaisivat Kristuksen (näkymätöntä) paluuta, koska Kristuksen oikea tuleminen olisi näkyvissä kaikille, sekä uskoville että epäuskoville (Matt. 24:23-27; Ilm. 1:7). Kristilliset kirkot ovat niitä, jotka julistavat samaa yksinkertaista pelastussanomaa (kuten Apt. 2. luvussa), eivät Jehovan Todistajat. JT:lle valtakunta edustaa Jeesuksen ja "voidellun jäännöksen" hallinnassa olevaa maapalloa. Kristityille valtakunta merkitsee vielä tulevaisuudessa olevaa Jeesuksen hallitsemaa valtakuntaa, mutta myös sitä kristillistä henkeä, joka toimii jo nyt jokaisen uskovan sydämessä.
Jumalan tahdon tekemisellä on keskeinen asema jokaisen kristityksi tunnustautuvan elämässä. Jeesus sanoi Matteuksen 7. luvussa, että monet "kristityt" tulisivat hänen nimessään, mutta Jeesus ei tunnustaisi heitä, koska he eivät tehneet Isän tahtoa. Kirkot opettavat ainoastaan henkilökohtaista pelastusta Jeesukseen uskomalla, vaikka paljon enemmän vaaditaan. Jehovan Todistajat opettavat jo nyt hallitsevan ja todellisen Jumalan valtakunnan merkitystä.
Niille jotka olivat huolissaan tekojensa riittävyydestä pelastuksen saamiseksi, Jeesus sanoi: "Uskokaa häneen, jonka Jumala on lähettänyt. Se on Jumalan teko." (Joh. 6:28-29). Ihmisen pelastus ei ensisijassa riipu hänen teoistaan (vaikka kristitty pyrkiikin "hyvään elämään"), vaan siitä uskooko hän Kristukseen. Kysymys ei ole siitä, menemmekö ovelta ovelle julistamaan Brooklynin hallintoelimen tai 144000 JT:n muodostamaa valtakuntaa, vaan siitä olemmeko katuneet syntejämme ja tunnustamme Kristuksen lunastajaksemme. Ainoastaan silloin voi henkilö todella miellyttää Jumalaa teoillaan, koska Jumala itse toimii tuon ihmisen kautta (Fil. 2:13). Jos tämä tärkeä asia jätetään huomiotta, seuraukset eivät voi olla kovinkaan hyvät (Joh. 3:36). Paavali sanoi, että hän ei julistanut muuta sanomaa kuin "ristiinnaulittua Jeesusta", koska muut sanomat olivat hänen mielestään pelkkää ihmisviisautta (1. Kor. 1:17-24).
Vaikka Jehovan Todistajat eivät olekaan täydellisiä, he ovat kuitenkin lähimpänä sitä oikeaa kristillistä uskoa, jota Raamatussa opetetaan. Kukaan ei ole koskaan pystynyt osoittamaan parempaa vaihtoehtoa. Mikään muu kansainvälinen yhteisö ei ole kyennyt saavuttamaan niitä Raamatun antamia suuntaviivoja yhtä hyvin kuin Jehovan Todistajat.
Yhä uudestaan ja uudestaan JT:t sekoittavat kaksi täysin erillistä asiaa: yksilön kristillisen vapauden ja jonkin järjestön ulkoapäin toteutetun toimintamallin. VT-seuran alati muuttuville opetuksille on kuitenkin olemassa parempi vaihtoehto: Kristuksen tunteminen henkilökohtaisella tasolla on varmasti yksi parhaimmista kokemuksista, joita ihmisellä voi olla. En halua ohjata ihmisiä minkään epätäydellisen organisaation hoiviin, sen sijaan voin ohjata heitä täydelliseen ja ikuiseen suhteeseen Kristuksen kanssa. Hänen kauttaan kaikki tulee täydellistetyksi niin taivaassa kuin maan päällä. Kuka voisi enää pyytää enempää?
This page hosted by
Get your own Free Home Page