Ovatko Jehovan Todistajat hyviä vanhempia?

Lasten kasvatus Jehovan Todistajissa ja kristillisyydessä

Kirjoittanut Randall Watters

Käännös: Valaisija

Alkuperäinen englanninkielinen artikkeli: The Parenting of Jehovah's Witnesses versus the Parenting of Christianity


Alistavien uskontojen johtavat heijastavat seuraajiinsa vanhemmille ominaista suhtautumistapaa, väittäen olevansa oikea tie Jumalan luo, mikäli HEIDÄN kurinpitoaan noudatetaan. Tien suunta on olevinaan "ylöspäin" kypsempään ja loistoisampaan asemaan elämässä. Tästä syystä on usein olemassa "yleissuunnitelma", tai määrätty polku, jota täytyy seurata saavuttaakseen tuollaisen korkean tilan. Erityisesti heillä on vaatimukset pelastumiselle. Ne jotka eivät täytä vaatimuksia ovat hukassa tai heitä rangaistaan, sekä nyt että tulevaisuudessa. Selvästikin pelko ja syyllisyys ovat automaattisia sivutuotteita tällaisessa ympäristössä.

Onko pelon ja syyllisyyden, tai jopa rankaisemisen ja hylkäämisen käytöllä sijaa ihmisyhteiskunnassa?

Voidaan sanoa, että ainakin tähän asti sillä on ollut, niin hyvässä kuin pahassakin. Ihmiset pitävät välttämättömänä kasvattaa lapsensa säännösten ja rajoitusten mukaan, kunnes he ovat älyllisesti kykeneviä tekemään omat moraaliset valintansa elämässä. Tässä epäonnistuminen johtaa yhteiskunnassamme usein nuorisorikollisuuteen ja nuorten huonoon elämänlaatuun. Onko olemassa parempaa keinoa? Jos on, niin ainakaan sitä ei ole vielä löydetty. Jos Jumala suo, niin ehkäpä lasten kasvattaminen vaatii tulevaisuudessa vähemmän vanhempien voimavaroja.

Uskonnolliset johtajat jatkavat usein siitä, mihin lasten kasvatus perheessä loppuu. Uskonnosta tulee laajempi perhe, jossa on uudet vanhemmat ja uudet säännöt, jotka on suunniteltu viemään henkilö korkeampimuotoiseen sosiaaliseen ja hengelliseen kypsyyteen (mitä ikinä se sitten tarkoittaakin).

Kysymys, jota ei useinkaan tässä kohtaa esitetä, on se, että mikä on heidän korkeampi tasonsa ja onko se todella hyväksi sinulle tai minulle? Mitä takeita uudelle tulokkaalle on olemassa siitä, että uskonnolle tunnusomainen kypsyys, pidettiin sitä sitten "ainoana tienä" tai ei, on todella paras ratkaisu juuri tuolle yksilölle?

Ne jotka etsivät "totuutta", ovat usein huonosti varustautuneita erottamaan sitä mikä on tervettä ja mikä ei, varsinkin jos he ovat menossa tunnepitoisen vaiheen läpi. Syyllisyyden, katumuksen ja pelon tunteet saattavat sumentaa heidän objektiivisuutensa. Monipuolista tietoa ei ole ehkä helposti saatavissa tai yksilö ei edes etsi sitä. Lisäksi kodin huonot kasvatusmallit saattavat estää heitä ymmärtämästä eroa hyvän ja haitallisen kasvatuksen välillä. Usein he päätyvät valitsemaan mallin, joka on samanlainen heidän itsensä kokeman kasvatuksen kanssa, koska se saattaa olla miellyttävä ja tuttu heille.

Tunnettu tosiasia on, että alkoholistien lapset ja puolisot kehittävät tällaisen henkilön ympärille yhteisriiippuvuussuhteen, jossa huonoa käytöstä pidetään yllä äänettömän sopimuksen avulla. Pahoinpitelevän puolison tai vanhemman omaaminen saattaa johtaa myös siihen, että myöhemmin elämässä valitaan puoliso, joka samalla tavoin ilmentää tällaisia taipumuksia. Miksi? Usein on kysymys siitä, että tämä on heille ainoa tuttu malli, ja ainoa "perhe-elämän" malli, jonka he ovat koskaan kokeneet. Se on suhteellisen miellyttävää heille, monissa tapauksissa jopa miellyttävämpi kuin terve ihmissuhde. Tämä on surullista mutta totta, ja hyvin yleistä.

Uskonnollinen kurinpito

Siirrettäessä nämä periaatteet uskontojen maailmaan, joku saattaisi odottaa näkevänsä samanlaisia malleja. Jätämme hetkiseksi ne, jotka seuraavat syntymäuskontoaan, ja keskitymme niihin, jotka jossain elämänsä vaiheessa itseasiassa etsivät uskontoa.

Hyväksikäytetyt henkilöt yleensä etsivät alistavan ja hyväksikäyttävän isä- tai äitihahmon, joka kertoo heille mitä pitää tehdä ja rankaisee silloin, kun he ovat pahoja. Heistä tämä malli on miellyttävä, ja he kokevat olonsa usein epämiellyttäväksi tervehenkisessä ympäristössä, joka vaatisi heitä tekemään omia henkilökohtaisia moraalisia ja eettisiä ratkaisujaan päivittäin. Heihin ei ole koskaan LUOTETTU tekemään omia ratkaisuja, eivätkä he siitä syystä tunne olevansa kenenkään luottamuksen ARVOISIA. Tällaiset henkilöt ovat kypsiä alistaville uskonnoille, joita usein kutsutaan kulteiksi.

Hurmaava nuori pastori, karismaattinen puhuja, rakastava isoisä: Me olemme kaikki viehättyneitä tällaisiin henkilöihin jossain elämämme vaiheessa. Jos he osoittavat meille huomiotaan, saattaisimme harkita viettävämme enemmän aikaa heidän kanssaan. Jos se alkaisi viedä aikaamme, rahaamme tai jopa hiukan vapauttamme, se saattaisi tuntua sen arvoiselta. Minkä arvoiselta? Selkääntaputuksen, hyväksyvän hymyn, ymmärtävän halauksen? Neuvonnan? Miten päästä lähemmäksi Jumalaa? Tässä näet miten se tapahtuu. Joku tarjoaa meille sellaista, joka kasvattaa meistä korkeampia, paksumpia, voimakkaampia ja lähentää meitä Jumalan tahtoon. "Näetkös? Tuo henkilö teki sen, ja me voimme tehdä saman heidän avustuksellaan." Tässä on se syötti.

Tehdäänpä olettamus, että hyväksikäyttävä vanhempi tuntee todella tekevänsä lapsensa parhaan hakkaamalla tätä fyysisesti aika ajoin. He sanovat: "Eikös Raamattu salli sen?" Samoin voimme olettaa, että monet kulttijohtajat todella ajattelevat heidän kurinpitomenetelmiensä ankaruuden olevan MYÖSKIN sitä, mikä on parasta heidän seuraajilleen. Vaikka kultin johtajan synnit saattavatkin olla mutkikkaita, yksi asia on melkein aina totta: he eivät tiedä parempaa tapaa kasvattaa ihmisiä kypsyyteen, tai jos tietävätkin, he eivät usko sen toimivan käytännössä.

Työskennellessäni Jehovan Todistajien päätoimistossa (1974-1980), näin koko joukon autoritaarisia asenteita työssä. Oma työnjohtajani, Richard Wheelock, teki aina selväksi, että "Sinä et voi luottaa veljiin". "Anna heille periksi tuuma, niin he menevät mailin" oli tavallinen asenne siinä tehdasilmapiirissä. Suurin osa muista tehtaan työnjohtajista olivat samanlaisia, lukuunottamatta muutamia poikkeuksia. Kun minut nimitettiin kerroksen työnjohtajaksi Raamatun paino-osastolle, toimin samalla tavoin noin ensimmäisen vuoden aikana ennenkuin huomasin mitä olin tekemässä. Oli olemassa parempi tapa "kasvattaa" näitä nuoria miehiä. En käsittänyt sitä ennenkuin aloin lukea Raamattua uudella tavalla ilman VT-seuraa ja sen kasvatusmalleja. Kun ryhdyin soveltamaan Raamatun periaatteita ja aloin kohtelemaan toisia epäbyrokraattisella ja rakkaudellisella tavalla, minut palkittiin runsaasti useammilla ystävillä ja (ei mitenkään odottamattomasti) suuremmalla tuotannolla. Tehdaskerroksemme henkinen moraali nousi nopeasti muiden tietämieni kerrosten yläpuolelle (koska veljet tunsivat olevansa luotettuja, he toimivat vastaavalla tavalla). Saatoin jättää kerrokseni ajoittain päiviksi ja vain vähäisellä yhteydenpidolla he pitivät asiat rullaamassa sulavasti. Heistä tuli aikuisia ja he pitivät siitä, kun heitä kohdeltiin sellaisina. Sen sijaan Wheelock muutamia vuosia myöhemmin hyppäsi tehtaan ikkunasta ja tappoi itsensä, joka oli seurausta hänen usein toistuneista vakavan masennuksen kausistaan.

Toisenlainen tie

Olen kiitollinen Uuden Testamentin kirjoituksille, jotka näyttivät minulle paremman tien; tien joka ei saa aikaan suuttumusta ja turhaumia, vaan tien, joka edesauttaa henkilön kasvua ja hyvää mielenterveyttä. Valitettavasti monien kirkkojen pastorit eivät itse todella arvosta armon ja hyvän kasvatuksen periaatteita, ja näin tekemällä tuottavat epätervettä käytöstä seurakuntalaisissaan erilaisten ihmistekoisten lakien noudattamisen (legalismi) ja epäluottamuksen kautta. Ehkäpä voit kopioida tämän artikkelin ja lähettää sen niille, jotka saattaisivat hyötyä siitä.

Vertailussa kristillinen tapa kasvattaa lapsia

(Kristillisellä kasvatustavalla viittaan Jumalan tapaan kasvattaa lapsiaan.)

Kristillisten uskontojen piireissä erilaisten käytösnormien puoltajat käyttävät kolmea lähestymistapaa:

(1) Ankara lähestymistapa -- käyttäytymissäännöstöä pidetään "välttämättömänä", ja se on niin ankara, että ainoastaan harvat kristityt noudattavat sitä. Tämä synnyttää vaikutelman oikeamielisyydestä.

(2) Armelias lähestymistapa -- edistetään keskitien käyttäytymissäännöstöä, joka on käyttökelpoinen (mahdollinen saavuttaa) useimmille tai kaikille uskoville.

(3) Täydellinen lähestymistapa -- puolletaan Jeesuksen täydellisiä mittapuita, jotka ovat todellisuudessa sellaisia periaatteita, joita seurataan ennemmin sydämen kuin lakien vuoksi.

Jotkut kirkot ja kaikki kultit valitsevat 1-menetelmän; monet kirkot valitsevat 2-menetelmän.

Sen lisäksi, että kaksi ensimmäistä lähestymistapaa jäävät vajaaksi Jeesuksen moraaliperiaatteista, harvoille suunniteltu menetelmä (#1) tuomitsee enemmistön ja ylentää harvat; mutta jos SÄÄNTÖJÄ noudatetaan todellisuudessa, KAIKKI ovat tosiasiassa tuomittuja, koska KAIKKI jäävät vajaaksi noiden sääntöjen täydellisestä tottelemisesta! Tästä syystä 1-menetelmä tarjoaa väärän turvallisuuden tunteen. Se on myöskin vajavainen verrattuna 3-menetelmään.

2-menetelmä on myöskin epäraamatullinen. Kristuksen antamien periaatteiden vesittäminen ja niiden korvaaminen riittämättömällä lakisäännöstöllä ei ole hyväksyttävissä oleva Uuden Testamentin lähestymistapa. Jumala ei suvaitse syntiä eikä pienempiä mittapuita; tämän vuoksi Jeesuksen täytyi kuolla syntiemme puolesta. Hän toimii ainoastaan täydellisen lähestymistavan puitteissa.

Kristittyinä me odotamme Jumalan muovaavan meitä ja hiovan käytöstämme ja luonnettamme. Emme voi omin avuin hillitä synnin voimaa itsessämme (eivätkä muutkaan voi tehdä sitä meille!). Vaikka yritykset muuttaa oman sydämemme haluja näyttäisikin ylevältä asialta, sitä ei voi tehdä elämällä lakisäännösten mukaan, olivat ne sitten ankaria tai lempeitä.

Niinpä me luovumme lakisäännöstö-ideasta. Näemme Jeesuksen korkeat mittapuut sellaisina kuin ne ovat, ja ymmärrämme sen, ettemme voi koskaan totella niitä täydellisesti, ainakaan tässä elämässä. Tämän vuoksi me olemme pelastettuja armon kautta! Niinpä me lopetamme sääntöjen seuraamisen ja annamme Pyhän Hengen armon tehdä työnsä meissä. Opimme tulemaan enemmän lasten kaltaiseksi, mitä tulee nöyryyteen ja vaatimattomuuteen (Matt. 18:3,4) Rukouksia esitetään Pyhälle Hengelle, jotta hän tekisi muutoksia meissä ja antaisi meille uuden, puhtaan sydämen. Rukoilemme jotakin sellaista, jota ei voida saavuttaa lakien ja sääntöjen tottelemisen kautta.


Takaisin pääsivulle


This page hosted by Get your own Free Home Page