Järkyttävät ruokataistelut ovat jokapäiväinen riesa.
En söisi mitään.
Yritetty on vaikka mitä.
Olen kuitenkin kasvanut pituutta (ihan hirmuisesti äidin mielestä) ja painoakin on tullut vähän lisää. Toivottavasti se on painoa eikä nestettä...
Epikohtaukset ovat pitäneet äitiä varpaillaan - Ei niistä kai ikinä päästä eroon.
On vain harmillista, kun kaikki kohtaukset vievät saavutettuja edistysaskelia taaksepäin.
No takaisin vielä kavutaan vaikka aikaa se ottaa.
Myös äidin inhoamia hengityskatkoksia on kesällä ollut noin kerran kuukaudessa (havaittuja)
Toimintaterapiassa olen käynyt ja jaksanut vaihtelevalla menestyksellä 1 tunnin.
Puheterapeutilla käyn edelleen.
Edistysaskelia:
Olen jaksanut nousta isän tekemiä portaita pitkin 10 askelmaa ylös ja alas - enkä oikeastaan puuskuttanut paljoakaan.
Veljeni tosin menevät salamannopeasti ylös alas minun vasta kavutessa toiselle portaalle.
Uimassa kävin kesällä ahkerasti. Oikeastaan rantavedessä pulikoin.
Olen nimennyt isoksi altaaksi meren - onhan se ISO allas.
Pääsin veljieni kyytiin optimistijollaan , äiti ja isä katselivat menoamme laiturilta. Purjehtiminen oli tosi hauskaa.
Osaan hyppiä tasajalkaa, välillä onnistuu hyvin ja välillä tarvitsen apua.
|
