Suuri osa vanhemmista ymmärtää, että heidän lapsensa ovat pieninä vain heidän vastuullaan, mutta osalle vanhemmista on jäänyt kyltymätön tarve saada aina myös itselleen kaikki se nautinto ja vapaus, mikä heillä oli ennen lapsen saantia. Vanhemmuuden tuoma aikuisuus ei ole trendikästä. Pullan tuoksu tai pyörän korjaaminen kotona on outo ajatus, kun taas on luonnollista, että käydään kolme kertaa viikossa töiden jälkeen pari tuntia kuntosalilla ja tiedetään mikä on ajankohtaista A-talkissa. Mummolatkin ovat nykyään muuttuneet, sillä hyväkuntoiset isovanhemmat osallistuvat eläkeläisten monimuotoisiin harrastuksiin, eikä lapsenlapsi ole se tärkein silmäterä. Sitä paitsi yhteiskunta haluaa käyttää vanhenevaa työvoimaansa vielä muutaman vuoden pitempään kuin aikaisemmin.
Kunnallisen lasten päivähoidon piirissä työskentelevä tuttuni kertoi, että hänenkin ryhmässään on ollut lapsia, joiden subjektiivinen oikeus lepoon ei toteudu. Vanhemmilla on kummallakin kuukauden kesäloma töistään ja kumpikin pitää sen eri aikaan, mutta kumpikaan ei hoida lomallaan lasta, vaan lapsi on koko kesän kunnallisessa päivähoidossa. Kaksivuotias lapsi tuodaan päivittäin hoitoon vanhemman jäädessä kotiin vauvan kanssa. Hoitopäivä kahdeksasta neljään on lapselle herättämisineen ja kilttinä olemisineen työpäivä. Eikä näiden lasten vanhemmat ole mitään huumeiden käyttäjiä tai muuten syrjäytyneitä. Kuitenkin neljävuotias lapsi tarvitsee toisten lasten seuraa leikkitoverikseen ja kehittääkseen sosiaalisia taitojaan, joten tuttu tarha on heille mukava paikka muutamana päivänä viikossa. Vaikka lapset eivät olekaan meidän lapsiamme vaan maailman lapsia, ovat he pentuina meidän vastuullamme ja tämän vastuun on osaltaan tarkoitus tehdä meistä aikuisia ja aikuisia maailma tarvitsee.
Vaili K Jämsä, Oulu