Elämä on hetkien kudelmaa ja ajatusten virtaa, jotka täyttävät meidät toisinaan, ehkä useimmiten, syvällä huolella tulevaisuudesta, mutta myös pienistä, hetkessä mielen täyttävistä hyvänolontunteista.
Kesällä kävin Kurtakon kulttuuriviikoilla Kolarin kunnan pienessä kylässä. Teatterineuvos Kalle Holmbergillä oli mukana kaksi rahaa: Suomen Pankin kaksikymmentä markkaa ja elokuvaa Rautakausi varten painettu bysanttilaisen, alun perin väärennetyn, kolikon näköispainos. Kumpikin raha kuvasti nyt mennyttä kulttuuria. Pohjois-Suomi oli ortodoksista maata ennen pakkokäännyttämistä. Pitäisikö meidän tänään tuntea kansallisuutemme eurooppalaiseksi suomalaisuudeksi. Minä olen suomalainen ja ylpeä siitä. Ovatko suuresti yleistynyt sukututkimus ja elämänkertojen kirjoittaminen kansalaisten tapa kertoa huolestaan kansallisesta identiteetistä.
STT uutisoi British Petrolin arvioivan polttoöljyä olevan jäljellä enää 41 vuodeksi. Kivihiiltä on vielä vuosisadoiksi. Auto ja useimmille vielä perheen oma sellainen on meille suomalaisillekin tärkein liikkumisväline. Välimatkat täällä Pohjois-Suomessa ovat niin erilaiset kuin Etelä-Suomessa. Kun ajat 350 kilometriä olet Jyväskylässä tai Iisalmessa tai Kolarissa. Helsingissä Kehä kolmosen rajoittaman puoliympyrän kehä on 15 kilometriä. Minun lastenlapsilleni on kehitettävä uutta tekniikkaa, etteivät he tulevaisuudessa joutuisi elämään vielä eriarvoisemmassa maassa, kuin tämän päivän Suomi. Kunnasta ja sen vauraudesta riippuen on joko mahdollisuus saada tai olla saamatta sosiaali- ja terveydenhoitopalveluita. Onneksi tunnen nuoren miehen, joka on päättänyt alkaa tutkimaan ja kehittämään fuusioenergiaa. Fuusioreaktiossa energiaa voidaan saada loppumattomasta merivedestä. Nuoret taitavat itsekin huolehtia tulevaisuudesta.
Läheiselläni on selkäydinsyöpä. Ainoa parannuskeino on kantasolusiirto ja onneksi löytyi sopiva luovuttaja. Potilaan kehon tulee vain vielä sietää vieras organismi ja kestää raskas lääkitys. Huolissani tutkin lääketieteellisiä tietokantoja ja yritin ymmärtää tautia ja sen hoitoa. Kantasoluhoidot tulevat mitä ilmeisimmin olemaan tulevaisuudessa tärkeä, vaikkakin tällä hetkellä vielä hyvinkin elitistinen sairauden hoito- ja ennaltaehkäisevä hoitomuoto.
Tunnen köyhiä ihmisiä Oulussa. Tiedän, että he ja heidän omaisensa ovat huolissaan onko heillä riittävästi ruokaa. Ja mistä sitä saisi taas ensi viikolla. Pitkään jatkunut työttömyys tai se ettei ole edes koskaan päässyt kunnolla töihin, halvaannuttaa ihmisen kotiin. On vain vähän asioita, joita voi tehdä ilmaiseksi. Jos joutuu miettimään, että kävelisinkö kaupunkiin kolme ja puoli kilometriä ja kävisin kirjastossa, vaikka sitten tuleekin nälkä, ei ajatus taas turhasta uudesta työllisyyskurssista viiden kilometrin päässä ole itsestään selvä ratkaisu. Vanha rouva jäi leskeksi jo viisitoista vuotta sitten. Lapset tuli hoidettua hyvin, mutta eläkettä kerryttävää työtä ehti tehdä vain pienipalkkaisessa tehtävässä muutaman vuoden ja niin on päivittäin selvittävä lähes pelkällä kansaneläkkeellä. Lasten luokse ei voi ajatellakaan matkustavansa, onneksi saivat työtä, vaikkakin etelästä. Jyväskylän ylioppilaskunta on tehnyt selviytymisoppaan Penninvenyttäjä, siitä olisi apua monelle. Olen valtioneuvoston nimittämän Kehityspoliittisen toimikunnan (KPT) jäsen. Pohdimme siellä Suomen roolia ja toimintaa kehitysmaiden auttamiseksi. Suomi on monella tapaa mitattuna maailman viidentoista hyvinvoivimman maan listalla. Rahaa ei siis voi puuttua, puuttuko sitten vain tahtoa auttaa omia köyhimpiämme. Köyhimpien kansalaistemme auttaminen ei ole koskaan millään tavalla riippunut kehitysavun suuruudesta, Suomessa ei ole vain halua jakaa riittävästi apua köyhimmälle kansanosalle. Köyhimpiä perheitä tulee tukea, ettei vähäosaisuus siirry sukupolvelta toiselle.
Makuuhuoneesta kuluu kolinaa, nuorin lapsi tulee ihmettelemään, missä äiti on aamulla. Halaus tyhjentää mielen täyttäen sen onnen tunteella. Laitan kynän pois, sillä kohta on taas kiire, kun aamutoimien jälkeen talo jää päiväksi vain koiran kodiksi.
Vaili K Jämsä