 © Siiri K. x luonnekuvaus. Taidetaan mennä maaliskuun 2007 alkupuolta. Pienet suomenhevoseni ovat kovasti taas vailla uusia kavereita, joten totta kai se tietää vain ja ainoastaan hevoskauppaa ja rahanmenoa osaltani. Olin iskenyt hampaani kirjaimellisesti pieneen pienhevosneitokaiseen, silloin pyöreästi yksivuotiaaseen äkäpussiin, joka oli ulkonäöltään oikeasti kuin prinsessa. Kaunis vaaleanraudikko, vieläpä hemmetin kivasta suvusta; kuka nyt tällaista jättäisi pääsemään käsistään? Ei, ei, ei. Minun oli kerta kaikkiaan pakko saada tämä pippurinen tamma, jonka nimi ei kylläkään millään tavoin viitannut ponin luonteeseen. Mutta nyt heitä on kaksi, lauhkea Pippuriina ja kiivas Lauhatar. Kaupat tehtiin melko sutjakkaan, ja minä olin jälleen yhtä hevosta rikkaampi. Tara -lempinimen saanut pikkutamma kuljetettiin meille ihan vain pari päivää ostosopimuksen teon jälkeen. Pihalla sain ihailevia huudahduksia vastaani, kun tämä kaunis vaaleaverikkö kipitti sutjakkaan ramppia alas. Erittäin uteliaat tallityttöni olivat jo kilvan minua hiillostamassa ponin nimestä ja sukutaulusta, kuten tapaansa kuului, mutta itse pysyin vielä tähän asti vaiti. Tara näytti hieman tyrmistyneeltä näinkin suuressa suosiossa, joten katsoin parhaaksi viedä kaunottaren omalle paikalleen tallin. Tara tuntui kotiutuvan meille hyvin, mutta sen luonne tuotti joillekin, etenkin pienimmille ja arimmille ongelmia; tamma ei suoraan sanottuna ole, eikä silloinkaan ollut mikään rauhallisuuden ja kiltteyden perikuva, päinvastoin. Pomotteleva pikkutamma osasi kyllä niksit ja konstit hoitajien pelottelemiseen, eikä ollut mikään tavallisuudesta poikkeavuus, kun tämän vaaleasta hännästä nähtiin vain vilaus kun se jo katosi avonaisesta tallinovesta ulos. Kyllä, Tara on edelleen melko kova karkailemaan, mikäli varaansa ei osaa pitää. Nuoruutensa aikana tämäkin hevonen sai sitten sen kaivatun lempinimen, joka sattui joillekin jäämään mieleen jopa ihan oikeana kutsumanimenä: "Ärä" oli varmaan se yleisin, lyhenne-muunnelma totta kai Tarasta. Vanhemmuuttaan alkoi sitten tämäkin neitokainen vähän rauhoittua, vaikka tietenkään kaikkea äksyilyä ei voinut jättää pois. Ratsastuskoulutuksen saatuani päätökseen pystyin toteamaan helpotuksesta huokaisten, että tulihan siitä sentään helppo B -tasoinen. Koulutus oli kyllä ollut yhtä junnaamista, joten keskitymmekin sitten kilpailemaan kyseisellä tasolla kouluratsastuksessa. Lisäksi kouluratoja paahdettaessa huomasin Tarassa myös estehevosen vikaa, mistä syystä se saikin varmaan sitten yleispainotuksen; vaikka pääpaino on tietysti siellä kouluaidan sisäpuolella. Tarassa osaan arvostaa sen periksiantamatonta ja lujatahtoista luonnetta. Tämä tamma ei kyllä anna helpolla periksi, vaikka hankala osaa karsinassa ollakin. Nätin ulkomuodon alta ei paljastukaan mikään diiva vaan ihan ehta ja rehti suomalainen, joka todella rakastaa uimista ja ulkoilemista. Työparina Tara on oikea aarre; se ei koskaan jätä ratsastajaansa pulaan ja korjaa itse ratsastajan mahdolliset virheet. Ihan pienimpien ratsu tämä ei ehkä ole, mutta sitäkin antoisampi kaveri kokeneemmalle.
x jälkeläiset. Ahon Lauhatar ei ole nyt saatavilla jalostukseen. 1. o. Varsan Nimi - synt. 00.00.0000 - isä: Orin Nimi - om. Henkilö / Talli 2. t. Varsan Nimi - synt. 00.00.0000 - isä: Orin Nimi - om. Henkilö / Talli 3. r. Varsan Nimi - synt. 00.00.0000 - isä: Orin Nimi - om. Henkilö / Talli x parhaat kilpailutulokset. (kaikki kilpailutulokset) Ei vielä. :) | |||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||