 © Siiri K. x luonnekuvaus. Maaliskuu 2007. Selailen pienen tylsyydenpoikasen iskettyä hevoslehtien myynti-ilmoituksia tarkoituksena ilmeisesti tappaa aikaa ja kuolata mahdollisia vastaan tulevia upeita suomen(pien)hevosyksilöitä. Pian ehdinkin jo huomata suurehkon ilmoituksen kasasta myytäviä laatuhevosia Brideyardista - suomalaisia ja itävaltalaisia haflingereita. Tottakai tutustun ilmoitukseen lähemmin, ja tuumatakseni taas, löytyi sieltä yksi upeampaakin upeampi sh-tammavarsa Neiti Sulosuvi, jonka molemmat vanhemmat ovat Brideyardin ylpeyksiä; VIR MVA Ch. -palkitut Harlekiinin Realismi ja Suvisade VOE. Etsin nopeasti puhelimeni ja soitan ilmoituksessa annettuun numeroon. Sovimme kasvattajan kanssa tutustumispäivän ja puhelimen suljettuani olin jo kuin seitsemännessä taivaassa. Uusi suomenhevonen, minulle? Tapaamispäivänä olin jo ihan tohkeissani. En tosin tohtinut pakata vielä traileria mukaan josko hevosesta olisi muitakin kiinnostuneita, mutta ajoin silti suurimman osan matkasta ylinopeutta päästäkseni nopeasti perille. Pihaan kaartaessani oli siellä jo kiinnostuksen kohteeni ja hymyilevä kasvattaja. Esittäydyimme, ja kasvattaja ryhtyi kertomaan varsasta. "Hienosta suvusta, Neiti Sulosuvi nimeltään. Kaunis tamma, tulevaisuudessa varmasti koulu- ja näyttelytähti." Eipä epäilystäkään, molemmat vanhemmat olivat näyttelykehien valioyksilöitä sekä kouluradoillakin ihan kivasti loistaneita, joten en voinut muuta kuin kysyä hintaa. Kallishan varsa oli, mutta tulevaisuudessa varmasti hintansa väärti, arvioin tehdessämme kauppakirjaa. Sovimme Sulosuven tulevan meille kasvattajan kyydillä parisen viikon päästä. Ja arvatkaa, ajoinko ylpeänä kotitallille ja selostinko armaille tallitytöilleni kaiken tästä tulevaisuuden lupauksesta? Joka sanan, hieman ehkä enemmänkin. Viimein Sulosuvi saapui meille. Se oli aurinkoinen maaliskuun 30., ja kaikki olivat aivan innoissaan tallin pihamaalla odottamassa traileria saapuvaksi. Puolelta päivinhän kyyti sitten lopulta saapui, kasvattaja oli sen omakätisesti tuonut enkä voinut kuin kiitellä. Sulosuvi otettiin ulos trailerista ja sen pyörähtäessä pihamaalle haukkoivat kaikki henkeään. "Kaunis!", eivät he muuta uskaltaneet sanoakaan. Otin ylpeänä tamman vastaan ja kiittelin vielä kertaalleen kasvattajaa. Sulosuvi näytti heti ottavan paikan haltuunsa, katselemalla arvioivasti ympärilleen ja tuhahtaen muille tarhaileville hevosille. Näytti siltä, että tammasta tulisi koko tallin prinsessa, hienosteleva ja ehdottomasti VIP-kohtelua ansaitseva. Sulosuvi varttui ensimmäiset vuotensa meillä kasvaen kauniiksi kuningattareksi, joka jo heti alkuvaiheessa sai lempinimen "Nirppis". Virallisestihan yritimme kutsua tammaa aina Suveksi, mutta harvemmin se enää onnistui, kun toinen lempinimi oli jo pinttynyt mieleen. Nirppis oli - ja on edelleen - nimensä arvoinen, sillä tammalle ei kelvannut kuin paras, puhtain ja elegantein. Usein vitsailimmekin, että pitäisiköhän tälle hevoselle ryhtyä kantamaan ruokakin kultatarjottimilla, kun muuten ei tahdo kelvata. Ruoka olikin alkuaikoina Suven ongelma, sillä se ei suostunut ensinnäkään syömään heiniään lattialta, joten jouduimme hankkimaan sille heinäverkon, jonka käyttöä kaikki tallitytöt yrittivät sitten opetella. Toisekseen se ei ryhtynyt syömään eiliseltä jääneitä kaurojaan, mitkä se oli jättänyt, sekä jouduimme erittäin moneen otteeseen puhdistamaan kupit ja kapit jo pelkän viikon sisällä. Nirppis on muuten tallissa vieläkin melkolailla samanlainen, mutta suuremman diivailun se on jo jaksanut jättää eikä protestoi ihan jokaisesta hoitajan virheestä - vaikka edelleen tamma jaksaa olla tarkka kaikesta; ajasta, harjaustavasta, menetelmistä ja niin edelleen. Oli kyllä kovan työn takana kouluttaa Nirppis suureksi koulutähdeksi. Se oli erittäin hankala saada tekemään yhteistyötä tai edes ylipäätänsä yhtään mitään, sillä eihän sille kelvannut lähteä pienoisella sadesäällä metsälenkille tai tehdä töitä maneesissa jossa joku on hänen kaviouralleen tehnyt tarpeensa. Nykyään Nirppikseltä on saatu kyllä kitkettyä tämä ylimääräinen sähläily pois, mutta edelleen se kuitenkin kavahtaa mutalätäkköjä ja kiertää vaikka täydestä vauhdista lantakasat - mitäpä sitä niitä kavioidensa alle jättämään, hyh. Nirppis, eli Suvi, oli kuitenkin nuorena erittäin nopea oppimaan, ja opetus kävi helposti, mikäli teki sen tammalle mieluisaksi. Jos yritti vängätä ja kerrata, ei siitä varmasti tullut mitään, mutta pitkäjänteisesti ja vaihtelevasti harjoittelemalla olemme saaneet koulittua tästä laiskastakin kaunottaresta vaativan tason kouluhevosen. Suvella on etunaan esiintymiskelpoisuus, kaunis ulkomuoto sekä liikkeet ja etenkin halu esiintyä yleisölle. Kuten jo mainittua, tamma on melkoinen diiva, ja keimailee useimmiten jo pelkällä varikkoalueella kisapaikoilla. Ihailevia katseita hän saakin, suuremmassakin määrin. Ratsastaa Suvi on kuitenkin vaativa, eikä se anna mitään ilmaiseksi. Mikäli ratsastaja tyytyy vain istumaan selässä, menee Suvi automaattisesti menojaan tai ei tee mitään, mutta mikäli ratsastaja osaa vaatia jotakin, osaa myös Suvi vastata näihin vaatimuksiin. Sille eivät kiemurat tuota ongelmia alkuunsakaan, esteitäkin hyppää jokseenkin, kunhan ratsastaja osaa avustaa. Suvi ei tee mitään itsekseen, eikä myöskään ryhdy tekemään mitään, jos alkutunnista ratsastaja on hänen mielestään liian vaatimaton tai lepsu.
x jälkeläiset. Neiti Sulosuvi ei ole nyt saatavilla jalostukseen. 1. o. Varsan Nimi - synt. 00.00.0000 - isä: Orin Nimi - om. Henkilö / Talli 2. t. Varsan Nimi - synt. 00.00.0000 - isä: Orin Nimi - om. Henkilö / Talli 3. r. Varsan Nimi - synt. 00.00.0000 - isä: Orin Nimi - om. Henkilö / Talli x parhaat kilpailutulokset. (kaikki kilpailutulokset) Ei vielä. :) | |||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||