 © Siiri K. x luonnekuvaus. Oli kolea marraskuun aamu. Saavuin autollani huristellen Kuullon suomenhevostilalle katsastamaan uutta ostostani, kuvankaunista ja upeasukuista suomenhevostammavarsaa jonka Kuullon omistaja oli minulle noin kuukausi takaperin varannut. Olin suorastaan innoissani, tästä varsasta tulisi varmasti uusi koulukenttien kuningatar - ja onhan sillä todella myös jalostusarvoa hienon sukupuunsa ansiosta. Liukastellessani jäätyneellä tallipihalla kuulin ovelta varsin omaperäisiä ääniä. Tallista kuului kovaa (ilmeisesti pienten) kavioiden kopinaa ja ihmisten karjahduksia, jotka todella kummastuttivat minua. Menin ovelle ja avasin sen varovasti; siinä samassa pieni liinakko varsa pyyhälsi ylitseni riimunvarsi perässä liihottaen niin kovaa, että kaaduin päistikkaa takamukselleni jäiseen tantereeseen. Heti perässä tulivat omistajaksi tunnistamani nainen sekä pari muuta, ilmeisesti talliapulaista kovaan ääneen varsaa kiroten. Hetken äimistyneenä tilannetta ihmetellen istuin maassa kunnes tajusin kammeta itseni pystyyn - käsi edelleen ovenripaa pidellen. Syrjäsilmällä näin vielä pienen liinakon viipottamassa kauempana ihmislauma perässään. Toivoin suuresti, ettei tämä ollut suunniteltua eikä varsa ollut se, joka oli minulle tulossa. Hetkisen päästä palasivat sekä tulipunaiset talliapulaiset ja omistaja varsa perässään. Kaksijalkaiset olivat kyllä koomisen näköisiä, mutta siinä vaiheessa ei minua naurattanut, kun näin karkulaisen lähempää; tämähän oli minun uusin ostokseni! Avasin suuni sanoakseni jotakin, mutta omistaja ehti ensin pahoittelemaan välikohtausta ja kyseli, josko haluaisin kahvia ja pullaa. En voinut kieltäytyäkään pehmeistä sohvista ja lämpimästä tallista - jäinen maa ei todellakaan ollut minua suuresti houkutellut sitä lähempää tutkiessani. Pikkuvarsa vietiin turvallisesti omaan karsinaansa ja se jäikin viekas ilme naamallaan tutkailemaan tätä konkkaronkkaa, joka marssi taukotupaan lämpimään. Myöhemmin, saatuani kahvit ja pullat, tuotiin veijariviikari taas esille. Omistaja kertoili hieman varsan suvusta ja muusta mutta suotta, tiesin jo kaiken, olinhan siitä innolla hehkutellen ystävilleni ja tuttavilleni kertoillut. Sen sijaan minua kiinnosti enemmänkin varsan luonne ja käytöstavat; se vaikutti orilta vaikka olikin tamma, ja tämä pieni "tervetuliaistoivotus" ei ollut lainkaan mieleeni. Kyselin omistajalta aikani varsan tutkaillessa meitä molempia vuoron perään, etsien herkkuja ja muuta. Se oli kyllä kieltämättä suloinen, mutta ottaessamme sen ulos omasta karsinastaan, ehdin katua päätöstäni jo moneen kertaan. Ensinnäkin varsa puski ulos todellisella voimalla ja toiseksi se ei näyttänyt kunnioittavan ihmisiä yhtään. Kaiken huipuksi ryökäle vieläpä tallasi varpailleni - ja siinä vaiheessa ehdin jo sanoa omistajalle, että olin nähnyt tarpeeksi ja että tekisin lähtöä heti. Omistaja-kasvattaja oli kuitenkin päättäväinen ja toista mieltä; minun oli otettava varsa mukaani kun kerran sen olinkin varannut ja niin edelleen. Lopulta siis minulla oli tuliaisina viikari peräkopissa, mutten kyllä jälkeenpäin osaa katua tätä hankintaa hetkeäkään. Alkujaan uudessa kodissa oli "Viikariksi" nimeämäni varsa varsinainen kiusankappale. Se ärsytti hermoni äärimmilleen joka päivä ja valittelinkin usein ystävilleni ikuista päänsärkyä ja burn outia. Olin todella onnellinen Viikarin kasvaessa varsamitoistaan ulos, sillä silloin siitä alkoi ilmetä myös oikean hevosen piirteitä. Edelleen varsamainen tamma oli kuitenkin, ja edelleen siitä oli tasaisin väliajoin päänvaivaa. Päätin kuitenkin pistää kaiken uhmaiän nimiin, vaikken todellisuudessa tiennytkään, mitä se tarkalleen hevosilla tarkoitti. Kuitenkin, uhmaikä se oli. Varmasti. Koulutusiän tullessa vastaan Viikarin nimi pysyi kyllä entisellään, vaikka hevonen itsessään osoitti jo paljon rauhallisuuden ja tasaisuuden merkkejä. Typerän huumorintajun ja leikkimielisyyden se kuitenkin vielä jaksoi pitää itsellään, mutta taisin silloin viimeistään alkaa ajatella, että olipahan tamma ainakin sitten persoonallinen, jos ei muuta. Nykyään se onkin mitä mukavinta seuraa, myönnettäköön se. Viikarin tullessa aikuiseksi, oli kutsumanimenvaihdos aika ajankohtainen; entisestä nuoruuden Viikarista oli kasvanut kaunis, tasainen ja rauhallinen suomenhevosen perikuva, joka jaksoi yrittää vaikka maailman ääriin saakka. Tamman uusi "nick name" olikin siis "Polkka", joka tulee ihan pelkästään sen alkuperäisestä nimestä. Edelleen kyllä jotkut jaksavat puhua Viikarista, ja itse henkilökohtaisesti pidän siitä nimestä enemmän, mutta "sopimattomuuden" nimissä kutsun hevosta vieraiden kuullen Polkaksi jotta säästyisin ihmetteleviltä nimikysymyksiltä; "eihän se sovi ollenkaan tuon luonteeseen". Polkkasta kehkeytyi isompana taitava kouluhevonen. Jopa vaativan A:n tasolla kilpaileva rakas suomenhevoseni osaa olla jääräpää, mutta myös tottelevainen unelmahevonen. Se tekeekin tammasta niin mielenkiintoisen ratsastaa, sillä se ei anna mitään ratsastajalle ilmaiseksi. En ole koskaan ihmetellyt sen yllättäviä laukkapyrähdyksiä, pukkihyppyjä tai jarrutuksia - ehkä ne ovat jokin jäänne "edesmenneestä" pikku Viikarista? Kukaties, ehkäpä, tykkään silti Polkan tyylistä olla ratsastettavana, jos näin voisi sanoa. Se on ajoittain yritteliäs ja ajoittain erittäin ärsyttävä, miten se muuten ei tallissa koskaan käyttäydy. Voi kuulostaa ristiriitaiselta, mutta ovathan jotkut hevoset tallissa itse rauhallisuuksia mutta ratsastaessa aikapommeja? Kyllä vain. Polkka on siis kouluhevonen. Esteitä se hyppää vähän niin ja näin, sanottakoon haparoiden. Se ei ole niin itsevarma kuin kouluradalla, vaikka pienempänä se tykkäsikin kovasti hyppelehtiä pienten kyhäelmien ylitse muiden varsojen kanssa. Pääseepä Polkka silti melkein metrinkin yli, ennätys on tasan 90 senttiä.
x jälkeläiset. Kuullon Polkka ei ole vielä tarjolla suomen(pien)hevosjalostukseen. Varsoja voidaan harkita aikaisintaan sen jälkeen, kun tammalla on ainakin 30 kilpailua kalenterissaan. 1. t. Varsan Nimi - synt. 00.00.0000 - isä: Orin Nimi - om. Henkilö / Talli 2. o. Varsan Nimi - synt. 00.00.0000 - isä: Orin Nimi - om. Henkilö / Talli 3. r. Varsan Nimi - synt. 00.00.0000 - isä: Orin Nimi - om. Henkilö / Talli x parhaat kilpailutulokset. (kaikki kilpailutulokset) 30.11.2006 - KRJ - Summer Land - vaativa A - 5/68 17.03.2007 - KRJ - Fiktio - vaativa A - 2/80 18.03.2007 - KRJ - Minnantila - vaativa A - 7/51 30.03.2007 - KRJ - Championtalli - vaativa A - 7/89 31.03.2007 - KRJ - Trance Walkers - Prix de TW (heA-vaB) - 5/37 07.04.2007 - KRJ - Chippewa Falls - vaativa A - 4/55 08.04.2007 - KRJ - Fiktio - vaativa B - 3/90 | |||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||