 © Siiri K. x luonnekuvaus. Marraskuu. Jälleen on yksi reissu kuljetuskopin kera tiedossa, tällä kertaa hakemaan hieman varttuneempaa suomenpienhevostammaa kasvattajaltaan. Minulle jo ennestään tuttu talli oli kaupannut pienhevostammaa suhteellisen kivasta suvusta, joten tartuin tilaisuuteen ja varasin hevosen itselleni. Päästessäni tallipihalle tamma olikin jo valmiina odottelemassa satuloituna korvat hörössä - ja olihan se suloinen pörröisine otsaharjoineen ja ponimaisine olemuksineen. Kasvattaja oli hyvillään aikaisesta tulemisestani, sillä hänellä oli sille päivälle vielä paljon hommaa, joten ei muuta kuin tamman selkään ja ratsastelemaan. Ensivaikutelma minulla oli tästä kouluratsusta nöyrä, vähän laiskahko, mutta mukiinmenevä. Ja olihan se korkealle koulutettukin, jopa vaativan B:n tasolle asti. Koeratsastuksen jälkeen olin täysin myyty; mikä hevonen! Sovin kasvattajan kanssa hoitavani tamman kuljetuskuntoon ja lastaavani sen mukaani jo tänään. Kasvattajalla ei ollut mitään sitä vastaan, joten vein tämän tasokkaan pörröharjan talliin ja laitoin sen kuntoon uutta kotimatkaa varten. Ja olihan se riemuisaa, kun niin odottamaton pienhevostamma saapui uudelle kotitallilleen. Uskolliset tallityttöni olivat supisseet uusimmasta hankinnastani epäilevästi ja selkäni takana, mutta peruivat heti suoraan puheensa nähdessään tämän uuden sulottaren. Saatuani tamman kopista alas, en voinut muuta kuin seisoa ylpeänä hymyssä suin sen vierellä talliporukan ihastellessa hevosta niin edestä, takaa kuin päältäkin; olihan se aika pienikokoinen. Itsessään huomion keskipiste näytti nauttivan tilanteesta, sillä maailmanomistajan tavoin se seisoi pää pystyssä ilmaa henkien, välillä katsahtaen arvioivasti ihmisjoukkoon. Mikä diiva. Saatuani koulutykkini turvallisesti karsinaansa, alkoi hirvittävä kysymystulva. Päällimmäisenä varmasti oli kysymys tamman nimestä, ja rauhallisesti vastasin sen olevan Pippuriina. Sain vastaani tyrmistyneet katseet lähes jokaiselta, ainoastaan porukan nuorimmainen piti nimeä oikein suloisena - en voinut väittää vastaan, sehän sopi ulkomuotoon! Lopulta eräs tallitytöistä uskalsi kysyä, miten nimi liittyy itse hevoseen; en osannut vastata täydellisesti, sillä se ei käynyt tamman luonteeseen, mutta jotenkin sain perusteltua asian sen ulkomuodolla. Näin siis Pippuriinaksi ristitty pienhevonen oli tullut jäädäkseen. Alkuviikot olivat Pippuriinan kanssa helpoimpia miesmuistiin. ”Pipsa” -lempinimen saanut tamma ei ottanut mitään kovin vakavasti ja nautti elämästään muiden hevosten joukossa täysin siemauksin. Tallissa se oli itse rauhallisuus, eikä pannut vastaan, jos vähän nuorempikin tuli harja kädessään tammaa sukimaan. Meille aikaihmisille se kuitenkin joskus yritti näytellä kovaa, mutta epäonnistui joka kerta surkeasti, sillä emmehän me voineet uskoa Pipsaa ilkeäksi, emme todellakaan. Tammasta kasvoi nopeasti koko talliporukan lellikki, jolle kelpasivat kaikki makeiset porkkanasta sokeriin. Viikkojen ja kuukausien kuluessa Pipsasta kehkeytyi taitava ja energinen suomenpienhevonen. Joku onnekas päivä arvokas tallimestarini tokaisi; ”Nyt sen nimikin passaa, ennen se oli vain laiskanpulskea rehunkuluttuja, nyt siitä on tullut ihan oikea kilpuri”. En voinut väittää vastaan. Tamma oli elämäniloinen ja suorastaan puhkui ylimääräistä energiaa, enkä aina uskaltanut päästää nuorimmaisia sillä yksikseen ratsastelemaan. Meillä kokeneimmilla Pipsa oli kuitenkin kuin unelma, erittäin nöyrä ja eteenpäinpyrkivä. Se lisäksi osasi vaativankin tason asioita, joten ratsastuskerroista ei kehkeytynyt mitään voltin pyörittelyä. Pipsassa osaan arvostaa juuri sen lojaalisuutta ja paneutumista asioihin. Se on luonteeltaan peräänantamaton ja sisukas, eivätkä sitä vastoinkäymiset hetkauta. Hoidellessa se on mitä ystävällisin ja seurallisin, eikä se tekisi koskaan pahaa kärpäsellekään. Kaiken kaikkiaan Pipsa on suloinen nallekarhu, jolle tärkeintä elämässä ovat laatuaika omien hevos- ja ihmiskavereiden kanssa sekä ruoka. Kilpahevosena se on myös omaksunut kisaradat toiseksi kodikseen ja nauttii työstään täysin siemauksin. Pipsaa rakastettavampaa hevosta saa hakea, sillä sen suuri persoona ja kultainen sydän ovat vertaansa vailla.
x jälkeläiset. Pippuriina ei ole vielä tarjolla suomen(pien)hevosjalostukseen. Varsoja voidaan harkita vanhemmalla iällä ja sen jälkeen, kun tammalla on ainakin 30 kilpailua kalenterissaan. 1. t. Siirin Vanamo - synt. 04.04.2007 - isä: Vaapukan Kaamos - om. flanelli 2. o. Varsan Nimi - synt. 00.00.0000 - isä: Orin Nimi - om. Henkilö / Talli 3. r. Varsan Nimi - synt. 00.00.0000 - isä: Orin Nimi - om. Henkilö / Talli x parhaat kilpailutulokset. (kaikki kilpailutulokset) 26.11.2006 - KRJ - Koivupiha - vaativa A - 6/47 30.11.2006 - KRJ - Odenia - vaativa A - 2/40 30.11.2006 - KRJ - Cecilié Stud - kür: vaativa A - 1/51 25.03.2007 - KRJ - VMR - vaativa B - 6/59 31.03.2007 - KRJ - Trance Walkers - Prix de TW (heA-vaB) - 4/37 08.04.2007 - KRJ - Enchantment - vaativa B - 1/71 | |||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||