Graffarin maailma

Näkemyksiä ja vastaväitteitä koskien laitonta maalausta. (Tässä maalausten laatutasoon ei oteta kantaa, se on epäoleellista ilmiön luonteen kannalta.)

Tämän kirjoituksen pohjana on ollut väittely Ismo Raitanen nimisen Tamperelaisen fanaatikkograffarin kanssa joskus aikoinaan. Kyseinen sälli ei ole enää esiintynyt julkisuudessa ainakaan omalla nimellään. On saanut turpaansa tästä toiminnasta. Mm. poliisit ovat hävittäneet hänen sivunsa internetissä, jossa hän levitti graffareiden sairasta ja rikollista ideologiaa.

Ja sitten itse asiaan

Uskonnollisilla lahkoilla ja graffareilla on paljon yhteistä:

• Henkilöauktoriteetit, joita uskotaan sokeasti ja ihaillaan.
• Oman ajattelun puute. Tehdään kuten muutkin lahkolaiset.
• Lahkon tunnukset. Graffareilla niitä ovat mm. "pökälekirjaimet". (Kukaan ei käytä tekstaustyyliä.)
• Maalaaminen leviää kuten lahkot: Vaikutuksille alttiit huonon itsetunnon omaavat saavat helpoimmin "tartunnan".
• Maalaukset ja ajatusmallit ovat täällä samanlaisia kuin muuallakin maailmassa. Se todistaa, että oppi on tullut ulkoa päin, eikä ole omaa "henkevyyttä".
• Usko oikeassa olemiseen: "Ei junan maalaaminen ole vahingontekoa. Ihmiset tykkäävät katsella maalattuja junia."
• Eri mieltä olevat eivät ymmärrä tai ovat väärässä.
• Fanaattisuus: "Lopetan vain, jos käteni katkaistaan."

Lainaus graffareiden ideologiasta (Ismo Raitasen entisiltä hävitetyiltä internet-sivuilta): "Myös se, mitä ei ymmärretä, tuomitaan. Harvapa meistä ymmärtää satakielen viserrystä, mutta silti se on monen mielestä kaunista."

Eräs pedofiili väitti, että eivät lapset kärsi seksuaalisesta sekaantumisesta. Se on kaunista. Muut ovat vain niin kovin rajoittuneita, kun eivät ymmärrä. Uhrin osaan hän ei kyennyt samaistumaan.

Yhtäläisyyttä graffareiden ajatusmaailman kanssa ei tarvinne selitellä. Yleensäkin rikolliset keksivät tekosyitä, joilla moraalinen puoli voidaan sivuuttaa.

En tuomitse graffiteja sen takia että en ymmärrä niitä, vaan sen takia että ne ovat mielstäni rumia. Niinsanotut "hienotkin" graffitit suorastaan huokuvat ahdistusta. Ne ovat jonkinlaista henkistä ripulia.

Arkkitehti on suunnitellut kauniin rakennuksen, jossa on käytetty harmonisesti suuriakin tasaisia pintoja. Sitten tulee joku graffari, joka ei ymmärrä tästä harmoniasta yhtään mitään. Hän päättää, että hänen oma kauneustajunsa ratkaisee, ja piirtää koko harmonian sotkevan räikeänvärisen psykedeelisen kuvan. Ja väittää se olevan taidetta. Ja muut ovat tolloja, kun eivät ymmärrä.

Lahkoille on tyypillistä sisäiset ristiriidat. Graffarit sanovat kaunistavansa harmaata ympäristöä. Mutta miksi sitten luonnonkallioihinkin tehdään maalauksia? Eikö luonto ole kaunis?

Toisena esimerkkinä mainittakoon tietyt Kehä ykkösen (HKI) alikulkusillat, joihin oli rakennusvaiheessa maalattu ILOISIA kuvia. Graffarit ylimaalasivat nämä omilla masentavilla kuvillaan.

Ympäristön kaunistamisväitteen kanssa ristiriidassa on seuraava graffareilta otettu lainaus: "Koko graffitimaalauksen idea perustuu vieläkin paljon maineen saavuttamiseen. Maalari haluaa tulla huomioiduksi - olla jotain."

Naulan kantaan! Alemmuudentuntoiset pikku reppanat haluavat tuoda itseään esiin. (Eikö äiti enää huomioi ja pidä sylissä? Tai: Olen suuli sankali kun uskalsin piiltää.) Maalauksesta saatu maine on vain omassa porukassa pätemistä, muut eivät arvosta moista kakaroiden uhmaa. Jos nämä maalarit olisivat oikeasti hyviä, niin mikseivät hanki oikeaa mainetta esim. taidegallerioiden kautta? Voisivat oikeasti olla jotain.

Graffitimaalaus ei ole vain rikollista. Sen tekijöillä on rikollinen perusluonne, mikä käy ilmi seuraavasta lainauksesta: "Sitäpaistsi, jos taidemaalari teoksen tehtyään kokee hyvän fiiliksen, on vaikutus kaksinkertainen laittoman teoksen edessä."

Graffarit puolustautuvat: "Yritysten logoja, kauppojen nimiä, suuria kadunvarsijulisteita. Ovatko ne hyväksyttäviä? Kuka lopulta maksaa mainosten hinnan? Kuka graffitien? Oikein. Kuluttaja. Ovatko plakaattien laittajat kysyneet pystytyslupaa sinulta? Eivät. Pitäsikö graffitimaalarin sitten kysyä?"

Vastaus: Inhottaa kaikki se visuaalinen saaste, jota joutuu katselemaan päivittäin. Osa niistä on mainoksia, jotka pitäsi heti repiä alas. Osa on graffareiden maalauksia, jotka ovat ainakin yhtä pahoja. SIIS YMPÄRISTÖ SIISTIKSI. Graffareilla ja mainostajilla on kuitenkin oleellinen ero: Kauppa kiinnittää mainoskyltin OMAAN seinäänsä, ei MINUN seinääni. Sen sijaan graffari on ottanut oikeudekseen maalata MUIDEN seiniä lupaa kysymättä. Mainostajat eivät kiinnitä mainoksia ilman omistajan lupaa. Toinen ero on se että mainoksen saa helposti pois jälkiä jättämättä. Mutta väärään paikkaan maalattu graffiti aiheuttaa lopullisen vaurion. Mutta siitäkös graffarit viis veisaavat.

En ole erotellut tässä kirjoituksessa ns. "hienoja" maalauksia hätäisistä töherryksistä. Mutta miksi pitäisi? Kyse on kuitenkin saman ilmiön eri ilmenemismuodoista. Niiden välinen raja on liukuva.

Graffarit pitävät varmaan tätä tekstiä ymmärtämättömän tollon tekeleenä. Lahkolainen ei ole koskaan lahkolainen omasta mielestään, joten graffareiden vertaus lahkolaisiin herättänee suurta hilpeyttä graffareiden omassa porukassa. Se ei kuitenkaan muuta tosiasioita.

Joka tapauksessa suunnattomasti oksettaa, että kotiseutuni muistuttaa paikoin slummia. On katkeraa nähdä, että yksi taho satsaa paljon varoja ymäristön kauneuteen. Tehdään hienoja rapattuja pintoja. Tai alikulkukäytäviä rakennetaan käyttäen erivärisiä laattoja, jotka muodostavat kivoja kuvioita. Sitten joku tollo menee ja pilaa kaiken.

© Teurastaja

Paluu pääsivulle