Oravan pesä

Kas kuusen latvassa oksien alla
on pesä pienoinen oravalla;
sen poikaset siinä ne leikkiä lyö
ja pikku hampahin siementä syö.

On siinä vihreä vilpoinen katto
ja naavoista lämpöinen lattiamatto
ja pikkuruikkuiset ikkunat
ja vuoteena sammalet vihannat.

Kun talven tuulet ne metsässä laukkaa
ja lumet ne lentää ja pakkanen paukka,
niin oravan pesästä pienoinen pää
se ikkunan reiästä pilkistää.

Ja kuusonen tuutivi tullessa ehtoon
siell' oravan poikasen tuttuhun kehtoon
Ja elämä heillä on herttaisaa,
kun kuusen latvassa keinua saa.

Oi maamme, Suomi, synnyinmaa!
Soi sana kultainen!
Ei laaksoa, ei kukkulaa,
ei vettä rantaa rakkaampaa
kuin kotimaa tää pohjoinen.
Maa kallis isien.



On maamme köyhä, siksi jää,
jos kultaa kaivannet.
Sen vieras kyllä hylkäjää,
mut meille kallein maa on tää,
sen salot, saaret, manteret
ne meist on kultaiset.


Ovatpa meille rakkahat
koskemme kuohuineen,
ikuisten honkain huminat,
täht´yömme, kesät kirkkahat,
kaikk´kuvineen ja lauluineen
mi painui sydämeen.


Täss auroin, miekoin, miettehin
isämme sotivat,
kum päivä piili pilvihin
tai loisti onnen paistehin,
täss Suomen kansan vaikeimmat
he vaivat kokivat.


Tään kansan taistelut ken voi
ne kertoella, ken?
Kun sota laaksoissamme soi,
ja halla näläntuskan toi,
ken mittasi sen hurmehen
ja kärsimykset sen?


Täss on sen veri virrannut
hyväksi meidänkin,
täss iloaan on nauttinut
ja murheitansa huokaillut
se kansa, jolle muinaisin
kuormamme pantihin.


Tääll´olo meill on verraton
ja kaikki suotuisaa,
vaikk onni mikä tulkohon,
maa isänmaa se meillä on.
Mi maailmass on armaampaa
ja mikä kallimpaa?


Ja tässä, täss´ on tämä maa,
sen näkee silmämme.
me kättä voimme ojentaa
ja vettä rantaa osoittaa
ja sanoa: kas tuoss´ on se,
maa armas isäimme.


Jos loistoon meitä saatettais
vaikk´ kultapilvihin,
mis itkien ei huoattais,
vaan tärkein riemun sielu sais,
ois tähän köyhään kotihin
haluamme kuitenkin.


Totuuden, runon kotimaa
maa tuhatjärvinen
miss´ elämämme suojan saa,
sa muistojen, sa toivon maa,
ain ollos, onnees tyytyen,
vapaa ja iloinen.


Sun kukoistukses kuorestaan
se kerran puhkeaa,
viel lempemme saa hehkullaan
sun toivos, riemus nousemaan,
ja kerran, laulus synnyinmaa
korkeemman kaiun saa.


Paavo Cajander


The Finnish National Anthem "Maamme" by the Polytech Choir

Suomen valta

Nouse, riennä, Suomen kieli,
korkealle kaikumaan!
Suomen kieli, Suomen mieli,
niis' on suoja Suomen maan,
Yksi mieli, yksi kieli
Väinön kansan soinnuttaa,
Nouse, riennä, Suomen kieli,
korkealle kaikumaan, korkealle kaikumaan!
.
Suomalisen kuokka, aura
kyntäneet on Suomenmaan;
kasvoi vehnä taikka kaura,
maa on meidän perkaamaa,
Kelläs täss' ois äänen vuoro
meidän maata johdattaa?
Nouse siis sä, Suomen kieli,
korkealle kaikumaan!
.
Suomalainen yksin kesti
ruton, nälän aikana,yksin miekallansa esti
vihollisen maastansa;
soumalain' siis yksin käyköön
käsin ohjiin onnensa.
Nouse, nouse, Suomen kieli,
korkealle kaikumaan!
.
Äänisjärvi, Pohjanlahti,
Auranrannat, Vienansuu,
siin' on, suomalainen, mahti,
jok' ei oo kenenkään muun.
Sillä maalla sie oot vahti,
älä ääntäs halveksu!
Nouse, riennä, Suomen kieli,
korkealle kaikumaan!
A. Oksanen

Maa hädässä

Vapaa syntyi Suomen kansa,
muistaa vanhaa vapauttaan,
lauluissansa korven kansa
valtas meille vapaan maan,
Väinämöisen laulun laine
vyöryy kautta maailman,
taipuu aine, nousee maine
maasta hengen voittoisan,
Vaikka tuiskii talvi lunta,
paljon painuu alle jään,
näkee unta ihmiskunta
oikeasta itsestään.
Uusko uhkaa Suomen surma?
Taasko tarpeen mahti maan?
Tulkoon turma taikka hurma,
kaikki yhteen kuulutaan.
Tuima tääll' on kehto, hauta,
sankka saartaa Pohjan yö.
Tääll' ei auta miekka, rauta,
autta aatos, tarmo, työ.
Säv. Toivo Kuula
San. Eino Leino

Heimohymni

Andante Olavi Pesonen

1. An-------------------na Luo------ja suo Ju -
4. An-------------------na Luo------ja suo Ju -

ma--------la, an--------na on-----ni ol---------lak------sem---me,
ma--------la, an--------na on-----ni or--------voil-------le----kin

hyvin ain' e--------le-----äk--------sem---me su------------loi -
pääs---tä yh-------te------hen ko-------ti-------hin, Suu-----------ri

ses----------sa Suo-------------------------men - maas-------------sa
nou----------ta----------ta su - kum---------------me,

Ees---tin maas----sa eh------toi--sas-sa, ul-----------ja-----has-----sa
kan---sat Suo----men ja U---go---rin, saa'------- an-----ta-----han

Un---ka-----ris---------------------sa 2. Yh---------den taa---ton,
hei--mo----sam-----------------mon! 3. Pi----------men--------nois----sa

yh-----den maa--mon kas----voim----me ko---dis------ssa ker---ran
pit-----kän sor---ron vär----jöt------te-----li hei----mo--hen--ki

al---la or-----si-----en o-------mi-----en, o----------man lie---den
kun----nes liek---ki---hin ko-----ho-----si heh-------ku-------mahan

lie-----pe----hil-----lä. U-----los sit--ten ur---ke---nim-----me
rin-----nas--sam--me ku------ni loi--mu poh-jan tul----ten,

uu---sil---------------le tu-------li--------si-------joil------------le
ku--------ni pus----tan kan-----gas-----tuk----------set
Matti Pesonen

Eastern Karelian Folk Song

Tuutulaulu

Rauhallisesti




Itäkarjalainen kansansävelmä


2. Baiju, baiju muamon lastu,
baiju, baiju Mašua lastu.
Muamo Mašua liikuttau,
muamo Mašua uinottau.

3. Tuutilullaa tuttuani,
ainokaista, armastani.
Maammo lastaan liekuttavi,
unten maille uuvuttaa.
Itäkarjalainen kansanruno;

Search: Books Popular Music Classical Music Video	Enter keywords...