PENTU - UUSI PERHEENJÄSEN

Rodun valintaan on syytä paneutua ja käyttää aikaa. Useimpia rotuja on aikoinaan käytetty erilaisiin tehtäviin. Näin ollen perimä pitkälti sanelee koiran erilaisia tarpeita ja ohjaa vaistoja. Kun keskustelet kasvattajan kanssa, tarkkaile onko pääpaino rodussa tai kasvattajan omassa tuotannossa.

Kasvattajaa, joka on paneutunut rodun erikoispiirteisiin ja kasvattajana vaalii rodun tasoa ja mainetta, on syytä kuunnella. Hän tiedostaa ison vastuunsa rodun kehityksessä ja on motiiviltaan eri tasolla, kun pentujen tekijä vain kokemuksen innoittamana.

Kun palapeli on koossa, yritä jos mahdollista päästä tutustumaan pentueen vanhempiin, ensisijaisesti emoon. Luottavainen luoksepäästävä emo on aina valttia, sillä se antaa pennuille käyttäytymismallin.

Tämän jälkeen etsit yhdessä kasvattajan kanssa miellyttävän yksilön. Leikin lomassa tulee joitakin erikoispiirteitä esille, joten nyt olisi löydettävä ne ominaisuudet ja osa-alueet, joita sinä haluat painottaa.

Kotimatka kasvattajan luota on ensimmäinen yhteinen elämys. Tilanne on sama, jos sinulle vieraat ja kieltäsi osaamattomat ihmiset veisivät sinut autoajelulle. Kaikki on tunteiden varassa. Siksi paras kuljetuskoppa on lämmin syli, jossa saa osakseen hellää rapsuttelua.

Uudessa kodissa oma rauhoitettu peti odottaa. Matkalle on tullut mukaan tutun hajuinen yörätti tai pehmolelu. Pedistä tulee pennun päämaja, josta se sitten asteittain tekee tutkimusretkiä. Anna pennun vaeltaa oman rohkeutensa määrittelemässä tahdissa. Valvotaan sen edesottamuksia ja pidetään kontaktia pennun ehdoilla. Näin rakennetaan molemminpuolinen luottamus ja ystävyys.

Kahden kolmen päivän jälkeen pentu kokee turvallisuutta ja valitsee jonkun perheenjäsenistä lajitoverikseen. Laumassa vallitsee sopu ja hyvä henki, mutta nyt on taitavasti tehtävä pennulle selväksi, kuka tai ketkä ovat lauman johtajia. Pelisäännöt on luotava "kerran kielletty - aina kielletty" ja pomon päätöksen mukaisesti.

On tärkeää opettaa myös perheen nuorempia koirankäsittelyyn ja koiran ohjaamiseen oikeilla otteilla. Tämä on kultainen sääntö: KÄSI ON HYVÄILYÄ VARTEN. Kiellot viedään perille viikkolehden läimäyksellä, mutta vasta viime tingassa kohde on koiran takapuoli.

Ruokaa tarjotaan ruoka-aikana ja juotavaa olosuhteiden ja tarpeiden mukaan. Ruokakuppi otetaan pois 10-15 minuutin kuluttua ja otetaan esille seuraavan kerran n. 4 tunnin kuluttua.

Pennulle riittää yksi TV-tuoli tai muu oma paikka. Sen ei tarvitse valloittaa sohvia oman mielensä mukaan. Hyvä nukkumapaikka varsinkin yösija on riittävän tilava kuljetuskoppa, jonka ovi saa olla auki. Tällä tavalla koira tottuu kuljetuslaatikkoon, joka on kätevä myös matkoilla.

Sisäsiisteyden oppiminen vaatii tarkkailua. Syömisen ja heräämisen jälkeen mennään ulos mahdollisimman nopeasti ja viivytään niin kauan, että asiat on hoidettu. Käskyllä ne eivät hoidu, sen sijaan keksitään mielenkiintoista tekemistä leikin lomassa. Toimitusta seuraavat kehut ja lämmin syleily. Mitä nopeammin pentu pääsee kylmän aikana sisään toimituksen jälkeen, sitä nopeammin se oivaltaa, miksi oli tultu pihalle.

Yksin ollessa pennun ei tarvitse pyöriä koko huoneistossa. Se voidaan totuttaa sopivaan huoneeseen yksin ollessa. Ulisevaa pentua voi yrittää hiljentää käskyllä oven ulkopuolelta, joskus keino ei ole paras mahdollinen. Sen sijaan huolellisesti läpivietyjen aamurituaalien jälkeen ero pitää tehdä viileissä tunteissa ilman surkuttelua. Tietenkin lelut ovat käyttövalmiina ja tölkit täytetty mielenkiintoisilla papanoilla, joiden esilleottamiseen kuluu annos henkistä voimaa.

Harjoittele tiiviisti myös kynsien leikkaamista, hampaiden katsomista ja kampausta. Nosta koira pöydälle päivittäin, jotta se tottuu käsittelyyn ja eläinlääkärikäynteihin.

(Tässä oli jo paljon asiaa pennunomistajalle, mutta Doris on luvannut, että jatkoakin vielä seuraa!)