» Historia ja nykyhetki
» Pitkä elinkaari
» Tarkkaavaiset aistit
» Ääntely ja ruumiinkieli
» Tiineys ja poikaset

» Historia ja nykyhetki

Marsu kuuluu Caviidae-heimoon, jota edustaa lisäksi oravat ja hamsterit. Marsu luokitellaan myös luokkaan mammalia (nisäkkäät), lahkoon rodenia (jyrsijät) sekä alalahkoon Caviomorpha (marsumaiset jyrsijät). Näiden pienten, hännättömien jyrsijöiden lähisukulaisiksi luetaan marat ja kapybarat.

Sukulaistensa lailla marsun historia alkaa Etelä-Amerikasta, jossa niitä kesytettiin kotieläimiksi noin 9000-3000 vuotta ennen ajanlaskun alkua. Marsut olivat yleisiä uhrieläimiä alkuperäiskansojen, kuten intiaanien esi-isien, jumalille. 1500- ja 1600-luvun paikkeilla marsu levisi joihinkin osiin Eurooppaa lemmikkieläimeksi kauppiaiden mukana. Kohentuneen kasvatuksen sekä jalostuksen myötä hinnakasta eläinlajia saattoi tavata myös Englannissa sekä Ranskassa. Lopulta marsu levisi koko Eurooppaan ja tuli ihmisille yhä tutummaksi kesylemmikkinä.

Nykyään kesymarsut tunnetaan nimikkeellä Cavia aperea porcellus, joka kertoo hivenen marsun menneisyydestä. Villimarsuja elää yhä Etelä-Amerikan länsiosissa, lähinnä Andien juurilla. Marsut liikkuvat vaistojensa varaisesti noin 5-20 eläimen laumoissa. Suomessa marsu on tunnettu kuutisenkymmentä vuotta ja on yleistynyt melkoisesti.

» Pitkä elinkaari

Marsujen elinikä vaihtelee hieman yksilökohtaisesti, mutta muihin jyrsijöihin verrattuna ne elävät varsin pitkään. Keskimäärin marsut elävät neljästä kuuteen vuotta, toki poikkeuksiakin esiintyy. Guinnesin ennätyskirjan mukaan vanhimmaksi elänyt marsu on ollut 14-vuotias, mikä on suunnaton saavutus. Suomen vanhin marsu Baster oli lopullisesti nukahtaessaan 13-vuotias.

Lemmikin hyvinvointi vaikuttaa paljon siihen kuinka vanhaksi eläin elää. Mikäli marsu saa asianmukaista hoitoa sekä monipuolista ruokaa, välttyy sairauksilta ja terveydentilaa voi kutsua mainioksi, voi hyvinkin olla mahdollista, että eläin viihtyy ihmistensä luona vielä useamman vuoden. Toisin kuin hiukan kurjemmassa kodissa lemmikin elämä voi päättyä jo kolmen vuoden iässä. Marsun elinikään vaikuttaa myös vitamiinien saanti, lajitoverien läsnäolo, riittävä liikunta sekä yleinen onnellisuus. Ihminen voi lisätä eläimen tyytyväisyyttä jakamalla huomiotaan tälle ja huolehtimalla rapsuttelu- sekä herkutteluhetkistä.

» Tarkkaavaiset aistit

Hyvin herkkänä eläimenä tunnettu marsu poikkeaa muista lemmikeistä myös aistiensa puolesta. Marsu näkee maailman mustavalkoisuuden sijasta värillisenä, ja erottaa jopa 33 kuvaa sekunnissa. Se on noin 10 kuvaa enemmän kuin ihmisellä. Tästä huolimatta marsu ei aina välttämättä havaitse eri etäisyyksiä ja saattaa pöydällä ollessaan arvioida matkan lattiaan asti väärin. Marsun ulkonevat silmät sijaitsevat pään sivuilla, mikä mahdollistaa näkökentän laajuuden. Eläin näkee myös jonkin verran taakseen, mikä on helpottanut villimarsun elämää. Marsu erottaa helposti liikkuvan hahmon, mutta ei aina paikoilleen jäänyttä.

Marsulla on näkökentän tavoin laaja kuuloalue. Vapaana luonnossa ollessa hyvä kuulo on tullut tarpeeseen saalistajien vuoksi. Tämän takia marsu erottaa paljon herkemmin sekä enemmän ääniä kuin ihminen. Parhaiten marsu kuulee äänet, jotka sijoittuvat 500-8000 Hz välille. Liian voimakkaat ja liian vieraat äänet hermostuttavat sekä stressaavat marsua helposti. Marsu on syytä pitää aina tilassa, jossa ei esiinny meteliä ja jossa ei käytetä esimerkiksi televisiota tai stereolaitteita - etenkään korkealla volyymilla höystettynä.

Marsut omistavat tarkan hajuaistin, joka erottaa helposti uudet ja vieraat hajut tutummista. Olet ehkä huomannut, että marsun sieraimet liikkuvat hieman samaan tapaan kuin kaneilla. Eläimet tarkkailevat jatkuvasti ympäristöään haistelemalla. Hajuaistin avulla marsut tunnistavat laumaan kuuluvat sekä kuulumattomat eläimet ja lukevat muiden jättämiä hajumerkkejä. Nuuhkaisujen kautta marsut tunnistavat myös eri ihmiset, niin mukavat kuin nekin, joiden kanssa on saattanut sattua joskus jotain epämiellyttävää.

Tuntoaisti hyödyttää marsua monessa asiassa. Pitkien viiksikarvojen avulla eläin kykenee mittaamaan hämärässä aukkojen leveyden ja varmistamaan näin, ettei juutu mihinkään kiinni eteenpäin kulkiessaan. Marsut ovat tuntoaistinsa puolesta erittäin herkkiä ja ilmoittavat yleensä heti, mikäli jokin asia sattuu. Tällainen käytös näkyy helposti kovakouraisten ihmisten parissa.

Marsun vaativa makuaisti saattaa ihmiset toisinaan hermoromahduksen partaalle. Osti omalle mussukalleen sitten mitä tahansa, tämä saattaa aina kieltäytyä koskemasta ruokaan. Monia marsuja voidaan nimittää nirsoiksi ruoan suhteen. Marsut karttavat turhan makeita tai karvaita ruokia ja kieltäytyvät usein syömästä kitkerää muonaa. Makutottumuksia löytyy toki monia, joten marsu on totutettava vähitellen uuteen ruokaan.

» Ääntely ja ruumiinkieli

● Pitkällä, korkealla kuikutuksella marsu vaatii tavallisesti ruokaa, vaihtoehtoisesti huomiota.
● Tyytyväisenä marsu saattaa pulputella omistajansa sylissä, tätä jutustelua kutsutaan myös marsun "small-talkiksi".
● Marsun varoitusäänenä toimii korkea piippaus tai kiljahdus, jonka avulla eläin viestittää tyytymättömyyttään jotain asiaa kohtaan.
● Röhkimiseksi kutsutaan ääntä, jolla marsut tervehtivät toisiaan.
● Huriseminen sekä takapuolen heiluttaminen puolelta toiselle merkitsee joko toiselle marsulle kosiskelua tai mahtailua. Äkillinen hurahdus voi olla myös merkki siitä, että marsu on kuullut pelottavan äänen. Hiljainen huriseminen kertoo tyytyväisyydestä.
● Sirkutus muistuttaa hyvin paljon linnun sirkutusta. Marsun sirkutukselle ei ole keksitty toistaiseksi tarkoitusperää.

● Äänekäs hampaiden naksutus tarkoittaa uhkailua tai varoitusta, yleensä toiselle marsulle. Hiljaisempi naksutus viestittää eläimen olevan tyytyväinen.
● Nuuhkaisu tai kuonojen yhteen hierominen on merkki lajitovereiden välisestä tervehtimisestä.
● Kosiskellessaan marsu nuuhkii naaraan takapuolta, heiluttaa takapuoltaan sekä hieroo sitä maahan jättäen hajumerkkejä. Naaras kieltäytyy kosiskelukutsusta näyttämällä hampaitaan. (Kosiskeluun liittyy myös yllä mainittu hurina)
● Lonkalla tönäistessään marsu kehottaa lajitoveriaan siirtymään.
● Pelästyessään marsu voi joko jähmettyä paikalleen tai sännätä päinvastaiseen suuntaan.
● Innostuessaan jostakin marsu saattaa loikkia edes takaisin ja "viskoa päätään" iloisten kiljaisujen säestämänä.

» Tiineys ja poikaset

Ennen poikasten teettämistä on syytä harkita asiaa ainakin kolmesti. Mistä syystä olet lähtenyt pohtimaan asiaa? Oletko valmis pitämään mahdollisen poikueen itselläsi, vai oletko kenties myymässä poikaset tai vain osan niistä? Raha-asioiden takia teettäminen sekä myyminen ei mielestäni ole kuitenkaan suositeltavaa. Oletko miettinyt ylipäätään raskauden riskejä ja hankkinut tarpeeksi tietoa naaraan tiineydestä sekä poikasten syntymästä? Mikäli poikueeseen sisältyy uros tai useampi, onko sinulla vapaa häkki valmiina oikealla ajalla tapahtuvaa vierotusta varten? Uskotko osaavasi totuttaa poikaset pikku hiljaa ihmisiin?

Oletetaan, että sinulla on pitävä syy siihen, miksi olet teettämässä poikasia. Seuraava askel on miettiä tulevan poikueen vanhempia. Toivottavasti olet löytänyt terveen, hyväkuntoisen naaraan, joka on vielä hyvässä iässä. Naaras tulee sukukypsäksi 5-6 viikon iässä, mutta astutus on suositeltavaa vasta, kun naaras on 7-10 kuukautta vanha. Yli vuoden ikäisen naaraan lantioluut ovat jo saattaneet luutua kiinni, eivätkä poikaset mahdu syntymään ensisynnyttäjällä. Uros tulee sukukypsäksi 6-8 viikon iässä, mutta astuessaan naarasta sen on suositeltavasti oltava useamman kuukauden ikäinen. Isäksi tulevan uroksen on myös syytä olla terve ja hyväluonteinen. Ennen astutusta on syytä katsoa lisäksi naaraan ja uroksen rotuja. Rotumarsujen kasvattajille tämä on erityisen tärkeää.

Helpoiten uros astuu naaraan, kun marsut ovat samassa häkissä. Tarkkaile tilannetta aluksi marsujen kohdatessa toisensa asumuksessa. On tavallista, että naaras käskyttää aluksi urosta ja kieltäytyy kosiskelusta. Naaraan tultua tiineeksi raskaus kestää noin 63-72 vuorokautta. Tiineyden aikana naaraan C-vitamiiniannos kannattaa kaksinkertaistaa, myös glukoosia ja magnesiumia on hyvä antaa. Yhdessä poikueessa on yleensä 2-5 poikasta. Emo synnyttää eläviä, kehittyneitä poikasia - niillä on karvapeite, silmät ovat auki, hampaat ovat jo vaihtuneet ja poikaset ovat heti valmiita syömään kovaa ruokaa. Emo puhdistaa poikaset, syö sikiökalvon sekä istukan ja alkaa imettää poikasiaan. Poikaset kannattaa vierottaa emosta viiden viikon iässä, urokset jo neljän viikon mikäli tuntuvat astuvan emoaan.

Jos olet myymässä poikasia, luovuta ne uuteen kotiin aikaisintaan viiden viikon ikäisinä. Kiinnitä myös huomiota siihen, minkälaiseen kotiin olet kasvattejasi lähettämässä ja joutuvatko ne olemaan uuden omistajansa luona lajitovereitta. Rahan takia ei kannata lähteä myymään marsujaan mihin tahansa taloon.