Häijy tämä tamma ei ole, ei lainkaan, mutta suurimman osan ajastaan hyvin vaikea käsitellä ja on päiviä, jolloin sitä uhkailee tammalle myyvänsä sen ensimmäiselle vastaantulevalle mustalaiselle tai HK:lle makkaratuotannon jatkeeksi.
Tallissa
Sibu on tallissa mukavimmillaan; se osaa käyttäytyä ja hurmata lempeillä hörähdyksillään. Neiti on kovin puuhakas ja osallistuu mielellään kovasti kaikkeen, mitä sen kanssa tehdään, mukaan lukien harjailut ja muut toimenpiteet, jolloin se kurottautuu osoittamaa turvallaan kohdan, josta kuuluu rapsuttaa. Vesiboksiin meno oli pitkään suuri ongelma, syytä tuskin kukaan osaa arvaakaan, mutta pikkuhiljaa tästäkin fobiasta ollaan pääsemässä.
Tarhassa ja laitumella
Sibulla on olennainen osa omassa laumassaan: se johtaa. Muuta vaihtoehtoa ei koskaan ole ollut olemassakaan, jonka takia tamman kanssa ollaankin melko tarkkoja tarhaseurasta, pyrkijät saavat olemattoman oikeudenkäynnin jälkeen turpaansa koko neidin pienen ja sisukkaan ruumiin voimin.
Talutus
Taluttaessa neidin sisäinen takapiru astuu esiin. Heti, kun elämä narun päässä käy yksitoikkoiseksi ( = on talutettu sen verran pitkään, että Sibua alkaa kyllästyttää) alkaa päällä venkominen, reuhtominen ja pärskähtely. Teki mitä tahansa, jätti venkomisen sikseen tai ryhtyi komentamaan, jossain välissä Sibulla palaa hermo, ja silloin siirtyvät helvetin liekit maan päälle. Sibu nousee herkästi ja komeasti pystyyn, se saattaa kääntää ahterinsa kohti ihmistä ja yrittää monottaa. Se saattaa käydä päälle kuin yleinen syyttäjä, tai väkivaltaisesti ajaa taluttajan ojaan, eikä silloin tunnu mikään auttava, kun raippaa Sibu väistää taitavasti, ääniavut eivät toimi, eikä sen päällekäyvyyttä voi mitenkään rajoittaa. Parhaaksi todettu keino päästä tilanteesta on ottaa neiti ympyrälle ja alkaa juoksuttaa, oli tilaa kuinka vähän tahansa, sillä tämä yleensä saa sen tylsistymisen ja ärtymisen väistymään.
Kisapaikoilla
Sibun kanssa on kantapään kautta todettu, että kisapaikalle ei todellakaan kannata lähteä yhtään etuajassa vaan paikalle sännätään viime tipassa, heitetään neidille sen suuremmin kyselemättä varusteet päälle ja siirrytään ensitilassa lämmittelyalueelle verryttelemään. Sivuon hiukan hitaasti sytyvä, joten lämmittelyaikaa saa kyllä varata, mutta tosiaan maasta käsittelyyn, ylimääräiseen harjailuun tai paikkoihin tutustumiseen on yhden päivän kisojen kohdalla aivan turha uhrata aikaa, se ei johda mihinkään.
Ratsastus
Kouluhevoseksi Sibu on hiukan pieni, ja varsinkin alkuaikoina, kun varmuutta ei vielä radoilla ollut, poistivat tuomarit herkästi pisteitä ihan puhtaasti tamman pienen koon vuoksi. Myöhemmin, kun kokemus ja rutiini ovat alkaneet paistaa läpi, ovat tuomaritkin tulleet hiukan suopeammiksi neidin pienuuden suhteen, mutta vaikka liikettä ja yritystä riittää, ei se koskaan loista ihan kirkkaimpana tähtenä taivaalla koulupuolella. Liikkeiltään Sivu on ihanteellinen, sillä on joustava ja lentävä, voisi sanoa melkein tanssiva askel, joka näyttää siltä etteivät jalat juuri maata hivo.
Estehevosena Sibu on virtaviivoitettu; vauhtia kyllä riittäää ja ponnuakin löytyy, vain hieman sähläysmäinen kaahotus ja perin persoonallinen hyppytekniikka tekevät tammasta vähemmän vakuuttavan. Maastoesteillä hyvät ajat ja persoonallisella tyylillä saavutetut puhtaat radat ovat Sibun vahvuus ja tasoisessaan luokassa se pärjää poikkeuksetta aivan mainiosti.
Maastoratsun ura on Sibulle kuin tehty, ja joskus kaukaisessa tulevaisuudessa, kun eläkeikä koittaa, on mitä luultavinta, että neidin kanssa käydään vielä pitkään maastoilemassa, vaikka muuten ei juuri liikuntaa harrastettaisi. Sibu on reipas, pysyy hyvin tuntumalla, eikä juurikaan edes yritä huijata kokemattomampaakaan kuskia, eikä höröistä korvista, iloisesta pärskähtelystä ja reippaasta pirteydestä voi olla huomaamatta, että neiti todella nauttii olostaan.
