Ratsastaessa neitiä kuvaa parhaiten sana ruutitynnyri. Sirulta ei ainakaan vauhtia puutu. Jokaisessa nurkassa asuu tyttösen mielestä mörköjä. Siru veuhtoo sinne tänne, joskin on hyvällä ratsastajalla Sirusta saa paljonkin irti. Neidillä on komeat liikkeet eivätkä lisäyksetkään tuota ongelmia :DD Päättäväisyys ei kuitenkaan mene yhtään hukkaan sillä Sirua saakin hieman komentaa ennen kuin sen saa liikkumaan ohjeiden mukaisesti. Myöskään ohjissa roikkujia ei armahdeta; tyttösellä on kyllä voimaa riepotella ratsastajaansa oikein kunnolla. Hyvin ratsastettuna Siru kuitenkin on komeaa katseltavaa.
Karsinassa Siru on melko rauhallinen, itse asiassa sitä ei melkein edes huomaa. Se kuitenkin tarvitsee kaikenlasita pikku leikkikalua karsinaansa pysyäkseen tyynenä. Esimerkiksi kaikenlaiset ponipallot ovat Sirun mieleen, tyhjistä mehutölkeistä se ei niinkään jaksa innostua. Hoitaessa tyttöstä ei edes tarvitse sitoa; neiti tuskin on koskaan purrut tai potkaissut ketään. Karsinan ovi kuitenkin kannattaa pitää visusti kiinni, sillä Siru ei varmasti jätä tilaisuutta luikahtaa omille teilleen.
Taluttaessa, etenkin riimussa Siru kuskaa taluttajaansa säälimättä ympäri tallinpihaa. Kummasti kuitenkin suitset auttavat ja neiti on kuin pikku enkeli. Se seuraa taluttajaansa, ja esimerkiksi näyttelykehässä tamma on todella upeaa katseltavaa. Yleisö ei merkitse Sirulle mitään muuta, - kuin sen että nyt täytyy poseerata - se on oikea showluonne. Lyhyille tarhamatkoille suitset ovat kuitenkin turha vempele, ei se keuitenkaan niin mahdoton ole.
Tarhassa Siru ei pomottele muita, vaikka pikku shettikset ovatkin niin paljon pienempiä. Se antaa pikkuotusten pitää jöötä ja keskittyy itse pääasiassa syömään ja tutkimaan mitä tarhan ulkopuolella tapahtuu. Ja mitä orilaitumella tapahtuu :)