Pikkuinen kuvittelee olevansa elämää suurempi ori. Herralla on itseluottamusta vaikka muille jakaa ja pikkuruinen oriherra tosiaan kuvittelee olevansa erittäin hyvä, ellei täydellinen. Kyllähän tietysti Pikku T:tä monet ihastelevat; eikä syyttä ulkomuodoltaankin herra onkin oikea hurmuri. Tarhassa se taas puolestaan pitää sellaista mekkalaa ja komentelee muita oreja, kunnes tulee hoitaja tallista ja Pikkuherra on kuin pikku enkeli puhtaassa viattomuudessaan. Hoitaja taitaakin olla ainoa asia mitä Pikkuinen kunnioittaa enemmän kuin itseänsä. Taluttaessa seuraa kuin ei edes olisi siellä, ei yhtään yritä edes ryntäillä, kiskoa tai muuta epäsopivaa, vaikka herrahan on (luulee olevansa) koko poniporukan kruunaamaton kuningas. Tarhaan päästessä sitten heti alkaakin oikea show, kunhan hoitaja on siis ensin kadonnut näköyhteyksien päähän ;D Lastatessakaan ei ongelmia aiheuta, sillä Pikku T seuraisi hoitajaansa vaikka maailman reunalle. Tietenkin säännölisin väliajoin Pikkuherra tuntee tarvetta hieman pomotella myös hoitajaa. Herra näet tarkistaa, ettei hoitajalla ole turhia luuloja itsestään.
Mutta niin se vain on, että herra on hurmaava pikkuori joka ei kumarra ketään.