SYYS-LOKAKUU 2007

Syyskuu

Syksyä sävytti perheen hajoaminen eri puolille Suomea. Viikonloppuisä saapui kotiin perjantaisin ja palasi sorvin ääreen sunnuntai-iltaisin. Talousihminen kysyisi, onko tässä järkeä; kuukauden junaliput melkein 500 ja vuokra 480 euroa, päälle sähkö- ja vesilaskut. Tonni siitä ilosta, että saa olla töissä! Onneksi Hanna voi käydä työpaikallaan vähäisemmin kustannuksin. Mauri ja Tuula ovat olleet korvaamaton apu lasten kuskailussa ja vahtimisessa.

Syyskuun päätapahtumiin -- ainakaan positiivisessa mielessä -- emme lue perheenjäsenten pakotettua spatiaalista distribuutiota, mutta kylläkin Virtalan Timon ja Sallyn häät, lasten pianotunnit (joille Maurikin sai osallistua) ja Hillan osallistumisen lauantaina 22.9. UNICEF-kävelyyn. Häähumu sijoittui kauniille Ruotsinpyhtään koskialueelle, jossa 1771 valmistunut, kaunis puukirkko sekä runsaasti käsityöläisten pajoja ja pari ravintolaa vanhoissa ruukin rakennuksissa. Sää suosi, ja etenkin Eelis viihtyi virtaveden partaalla tähystelemässä kaloja. Matti lupautui Sallyn vanhempien retkioppaaksi tulevalle huhtikuulle. Hillan UNICEF-tapahtuman tarkoitus taas oli kerätä rahaa kehitysapuun (tällä kertaa Laos), ja sponsorit maksoivat rahaa UNICEF:in tilille riippuen kerääjän kävelemästä matkasta. Hilla käveli hyvän tuokion, vaikka oli "märkää, kengät kastu ja sukat värjäyty!"

Muutama rivi Jyväskylästä. Matti siis muutti, koska opetustyöt yliopistolla alkoivat. Viikonlopuiksi on tarkoitus pääsääntöisesti matkustella Espooseen. Eelis kutsuu Matin yksiötä nimellä "Huone", kotihan toki on Espoossa, ja nimitys kuvaa hyvin yhden huoneen, keittosyvennyksen ja vessan asuntoa. Tavaraa Huoneessa on vaatimattomasti: vuode, hylly, pöytä, yöpöytä ja kaksi tuolia. Pääosa huonekaluista löytyi Espoon aseman seurakuntakirpputorilta. Hilkalta Matti sai pitkäjalkaverhot ja Kodin Anttilasta pienemmän irtaimiston. Huone sijaitsee Jyväsjärven etelärannalla, keskustaa vastapäätä. Ikkunasta aukeaa näkymä järvelle kohti Kuokkalan siltaa. Lutakon valmistumaisillaan olevat, ylikalliit tornitalot pönöttävät vastarannalla.

Huoneessa voi tietokoneelta katsoa televisiouutiset muutaman tunnin viiveellä; muutoin Matin illat tahtoivat etenkin syyskuussa kulua opetuksen valmistelussa ja sekalaisissa yliopiston hommissa. Kaiketi suomalaisille yliopistoille tyypillisesti opetus- ja tutkimushenkilökunnalle on kasattu hallinto- ja muita vastuita, kun samalla toimistosihteerit ja muut aiemmin välttämättömiksi koetut henkilöt on karsittu (suomeksi tai kommunistikielellä erotettu, potkittu työttömyyskortistoon). Voi kysyä, onko järkevää, kun akatemiaprofessori käyttää aikaansa kopiokoneella. Tai kun tutkijakoulutettu opettelee käyttämään suurta määrää erilaisia tarkkaan räätälöityjä tiedonhallintajärjestelmiä tai kyhää ja ylläpitää laitoksensa internet-sivuja!

Jyväskylä on kesäkaupunki; syksyllä paikka hiljenee dramaattisesti. Keskusta on kiva, pieni, joku muu sanoisi "ihmisen kokoinen". Kaupat ja ravintolat ovat ryppäänä Matkakeskuksen likellä, ja pakolliset jättimarketit löytyvät keskustan reunamilta. Vanhan yliopistocampuksen seutu (Seminaarinmäki) on hauskaa ja mäkistä, paljon vanhoja taloja puistomaisine pihoineen. Keskustan ylle kohoaa massiivinen vesitornin somistama harju. Vesitornin suunnasta kaikui syyskuun loppuun asti trumpetilla puhallettu parin minuutin "Iltasoitto" iltakahdeksalta. Sinisorsat, silkkiuikut ja Mustankorkean kaatopaikan harmaalokit viihtyvät aikoinaan sellutehtaiden pahasti saastuttamalla Jyväsjärvellä. Järveä kiertävät mainiot pyörätiet. Jyväskyläläiset tuntuvatkin pyöräilevän kuin hollantilaiset ikään. Matilla on Huoneelta töihin vartin kävely tai viiden minuutin pyöräily rantaa reunustavaa kävelytietä.

Matin retkeily suuntautui lähinnä kaatopaikoille, vaikka Jyväsjärveäkin tuli kierreltyä. Linnusto järvellä oli vaatimatonta, joten mennään suoraan kaatopaikoille. Jyväskylän Mustankorkea oli aiemmin kuuluisa selkälokkimääristään, mutta nyt paikalla oli enimmillään vain muutama sata lokkia, valtaosa harmaita. Sitä vastoin kotimatkaan halutessa osuvalla Tampereen Tarastenjärvellä oli toinen meininki sekä lokki- että varislintusummien kohotessa tuhansiin. Ämmässuollakin harmaalokkisumma kipusi parhaimmillaan noin 9000 (22.9.), kottarainen 6000 (8.9.) ja naakka 2000 (13.9.) yksilöön! Aikamoista taivaspuuroa, kun kanahaukka tai merikotka hätisti siivekkäät ilmaan. Lokkien värirenkaita tuli luettua nippu; ne pitäisi vielä ilmoitella Rengastustoimistolle. Eelis kävi innokkaasti mukana katsomassa lokkeja ja erityisesti kaatopaikan tasaajajyriä, " länttääjiä". Syyskuun hienoin havainto Ämmässuolla oli 22.9. Matin ja Hannu Holmströmin löytämä nuori aroharmaalokki (Larus cachinnans; yläkuva). Kaatopaikan ulkopuolelta kertyi havaintoja bongatuista kiljukotkasta (Kirkkonummi), arosuohaukasta (Dragsfjärd), punakaulahanhesta (Vantaa) ja taigauunilinnusta (Helsinki) sekä 16.9. spontaanisti kohdalle sattuneesta mahdollisesta kiljuhanhesta (Kirkkonummi). Se Friggesbyn nuori lepinkäinen on parasta unohtaa...

Lokakuu

Kuukauteen mahtui niukasti erityistä. Jyvässässä lähtivät rutiinit pyörimään, Espoossa jatkettiin entiseen malliin, Matti oli viikonloppuisin hetken kotona. Löysimme tekosyyn käväistä koko perheellä Ahvenanmaalla katsomassa kotkien ja varisten muuttoa. Ameriikan-meininkiäkin saatiin, kun keskiviikkona 31.10. oli Hillan koulun Halloween-juhla. Myös Eelis ja naapurin Anni osallistuivat asianmukaisesti pukeutuneina.

Matin työpäivät venähtivät helposti 10-12 tunnin mittaisiksi. Onneksi Huoneessa (katso syyskuu) ei odottanut muita velvoitteita kuin joskus hörppiä iltatee tai aamukahvi. Tuore hankinta, pressopannu, osoittautui hyväksi ratkaisuksi: tummapaahtoinen kahvi (Paulig Parisienne) on huomattavasti vatsaystävällisempää kuin suomalaisten yleensä suosima tavara, ja maistuuhan se paremmalta. Ei millään pahalla, juhlamokan lipittäjät!

Lokakuiset illat alkoivat pimetä, mutta säät olivat pitkään lauhoja. Jyväskylässä retkeilyn saattoi pian unohtaa. Tosin vielä ehätti havaitsemaan tiltaltteja, pyrstötiaisia, pajusirkkuja ja punarintoja sekä muuta normaalia lokakuun alun tavaraa. Kuun hauskin havainto oli muualta: 6.10. Kirkkonummen Norra Fladetilla Matin eteen sattunut spontaani valkoselkätikkakoiras (kuva). Muutamat muutkin retket Kirkkonummen, Siuntion ja Inkoon maisemiin olivat leppoisia, mm. useampi maa- ja merikotka, hanhia ja muuta syksyyn elimellisesti kuuluvaa. Onneksi kuu oli valtakunnallisella harvinaisuusrintamalla vaisu. Kun retkeilyaikaa oli viikossa potentiaalisesti parhaimmillaankin päivä-puolitoista, oli kymmenen minuutin ajon päässä oleva kotikaatopaikka helpoin kohde.

Ämmässuolla jatkui lokkien ja varislintujen ynnääminen. Lokkeja oli edelleen tuhansia, selkälokkeja näkyi harvakseltaan koko kuukauden, ja kottaraissummakin oli parhaimmillaan yli tuhat. Eelis viihtyi edelleen Matin mukana, ja 14.10. hän innostui tutkimaan "jääkristalleja", jäätyneen ohuen pintamaan alaiseen ilmataskuun muodostuneita, muutaman sentin mittaisia jäätikkuryppäitä. Kaatopaikkalinnuston parhaimmistoa olivat kana- ja hiirihaukat, merikotka sekä 15.10. länteen kauhonut nuori maakotka. Varpuset ja pikkuvarpuset alkoivat yleistyä, joukossa parhaimmillaan kaksi risteymäyksilöäkin.

Lapsilla oli syyslomaa 18.-19.10. Teimme siksi perinteisen perheretken Ahvenanmaalle 17.-21.10. Vuokrasimme mökin Kungsöstä (Rundbergs Stugor). Katselimme lintuja, saunoimme ja tutkimme rantoja. Lintuja oli totutusti enemmän kuin mantereella. Heti tulopäivänä havaitsimme Maarianhaminan kupeessa pikku-uikun ja ristisorsan, jotka viihtyivät reissun loppuun asti. Kyhmyjoutsenet, eri sorsat ja harmaahaikarat olivat runsaita Torpfjärdenillä. Eckerön etelänipukan Styrsingsuddenilla havaitsimme hyviä haahka-, lokki- ja varislintumuuttoja sekä pyrstötiaisia, peukaloisia, punarintoja ja rautiaisia. Arvolajistoa olivat jänkäkurppa (19.10.), luotokirvinen ja vuorihemppo (19.10.), kaksi pikkukajavaa (20.10.) sekä 20.10. kova pikkulokkimuutto (88 m). Erikoisin kokemus oli 20.10. Styrsillä aamusta alkanut kotkien liikehdintä, joka huipentui pariin iltapäivän tuntiin: laskimme kello 9-16 44 meri- ja 15 maakotkaa! Lintuja vain ilmestyi korkealta pilvien lomasta alemmas kaartelemaan, osa jatkoi suoraan läntisiin suuntiin. Oli tietenkin mahdotonta sanoa, mitkä olivat kiertelijöitä, mitkä muuttajia ja mitkä palailleet kaukaa takaisin, mutta mylly oli melkoinen, kun yläpuolellamme kaarteli parhaimmillaan viisi maa- ja viisi merikotkaa! Lopulta oli pako poistua, kun hallitsemattomuuden tunne kävi liian raskaaksi. Saltvikin Hagan pelloilla viivytteli vielä runsaasti laulujoutsenia sekä muutamia töyhtöhyyppiä, valkoposki- ja metsähanhi ynnä reilusti varislintuja. -- Paluumatka saarelta oli Ruotsin-laivojen tapaan pitkä ja raskas. Onneksi pääsimme kotiin ja töihin lepäämään!