MARRAS-JOULUKUU 2007

Marraskuu

Syksyn tapahtumarikkaimpia jaksoja. Hanna kävi Kiinassa keskusmuseon edustajana kertomassa museon tietokanta- ja muista ratkaisuista. Muita keskustapahtumia olivat Eeliksen esikoulun joulujuhla, kaksi karonkkaa ja loppusyksyn retket.

Eeliksellä oli esikoulun joulujuhla keskiviikkona 14.11. Matti aikaisti viikottaista kotiintuloaan niin, että pääsi mukaan seuraamaan show'ta, jonka olivat sunnitelleet oppilaat. Opettajat olivat toki mukana, mutta sivuroolissa, järjestelyistä vastaamassa. Ohjelmaan kuului runsaasti musiikkia, tanssia ja hauskaa teatteria. Joulu oli etäisesti mukana. Eelis oli mukana kahdessa esityksessä. Toisessa poikabändin esitys, joka alkoi tanssilla, jossa karvalakit ja liivit heitettiin suuren maailman tyyliin lattialle. Tätä seurasi huikea breakdance-osuus. Kenties tätäkin hienompi huipentuma oli Lordi-esitys, jossa Hard Rock Hallelujah kuultiin päiväkodin poikien esittämänä, Eelis eturivissä Lordina. Esityksen lopussa nähtiin komea Lordi-loikkakin. Hurjaa, pelottavaa, ROCK!

Hanna ja Matti pääsivät kahteen karonkkaan, joista molemmat olivat kauan odotettuja pitkän linjan sankareiden puserruksia. Perjantaina 2.11. oli Jukka Rintalan väitös kottaraisista ja illalla karonkka Espoon Nuuksion tuntumassa. Tätä varten jo kuopatuksi luultu Zuliman Child -yhtye oli harjoitellut pitkin syksyä ainakin neljä kertaa! Saatiin varastoa tukkivat instrumentit hetkeksi nurkista. Samalla Matti oli lupautunut Jukan toisenkin orkesterin rumpalin tuuraajaksi. Tämän kokoonpanon musiikki oli Zulimanien Rhythm & Bluesista poiketen raskaampaa, vanhaa kunnon 60- ja 70-lukujen taitteen metallia ja hardrockia. Sankari itse oli erinomaisen tyytyväinen illan festivaaliin, jossa soitti myös Jukan tyttären bändi. Heillä taisi olla illan paras suksi, mutta huono se ei ollut vanhoilla äijilläkään. Myös ruoka juhlassa oli kerrassaan mainiota, espanjalaissävytteistä. Kokkina oli piakkoin itsekin väittelevä (nyt jo luultavaasti väitellyt) biokemian jatko-opiskelija, jonka harrastuksiin pitopalvelu kuuluu. Seuraavaa karonkkaa jouduttiin odottamaan kolme viikkoa, mutta 23.11. Matti ja Hanna kaarsivat taksilla Suomen Ympäristökeskuksen eteen Juha Pöyryn juhlaan. Paikalla olikin hyvä edustus vanhoja opiskelukavereita!

Sitten Kiinaan (3.-12.11.), sähköpostia 10.11.:

Kokouksen aikataulu on ollut mielettömän tiukka eikä aikaa ole liiemmin jäänyt haahuiluun, mutta tänään päästiin Killin ja Gerdin (Alta, Norja) kanssa kiertelemään kauppoja omin päin. Täältä voisi kirjoittaa kokonaisen kirjan matkakeromusta vain näistä muutamista päivistä!

Tianjinissä, jossa varsinainen kokous pidettiin, ei ollut mahdollisuutta liikkua omillaan ollenkaan. Aikataulu kattoi aamuseitsemän aamiaisesta iltakymmeneen. Lisäksi kaikille oli määrätty henkilökohtainen opas (4 hlöä / opas) ja oppaan täytyi tietää joka sekunti, missä kukin on. Ajoittain meinasivat mennä hermot, kun oppaanamme ollut nuori neiti vahti meitä kuin haukka, eikä päästänyt kauppaan edes ostamaan vettä (tai Gerdille tupakkaa). Huippu oli se, kun paikallinen, täydellistä englantia puhuva radiotoimittaja tuli kyselemään meiltä jotakin kokouksen teemoista ja kuultuaan, mistä olemme, halusi meidät radioasemalle haastatteluun. Kerroimme, että voimme tulla, jos hän sopii organisoijien kanssa ja järjestää meille kyydin takaisinkin. Hän kävi järjestelemässä ja sovimme ajan, jolloin meidät kyyditään radioon. Lähdimme innolla saadaksemme tauon puuduttavasta kokouksesta, ja retki osoittautui mahtavaksi. Juttelimme tunnin niitä näitä kahden nuoren, häkellyttävän hyvää englantia puhuvan toimittajan kanssa, jonka jälkeen pääsimme kävelylle tvallisille kaduille Tianjinissä. Kokouspaikalla taas oma oppaamme ei ollut saanut tietoa olinpaikastamme ja oli pannut hälytystilan pystyyn. Kun hän vihdoin löysi jonkun, jolla oli toimittajamme numero, hän soitti hyvin vihaisen puhelun. Tunsimme itsemme karanneiksi kakaroiksi, jotka kyydittiin pikimmiten Tianjinin hienoimpaan ravintolaan jatkamaan koko päivän kestänyttä virallista pönötystä.

Toisaalta kokous on ollut mielenkiintoinen, ehkä juuri lukuun ottamatta virallista pönötystä kiinalaisittain. Paikalla oli kaupungin johtoa, ja bussiamme saattoi aina kaksi poliisiautoa. Ruokailut hoituivat loistokkaissa ravintoloissa, ja pöytään kannettiin ruokaa laajan biodiversiteettikäsityksen mukaan. Nyt on siis tullut maistettua mm. merimakkaraa (Echinodermata) ja meduusaa. Toisaalta mikään ei ole ollut ylettömän pahaa, ja itse olen säästynyt vatsataudilta ja ruokamyrkytykseltä (Killi ja Gerd taas eivät...).

Olin aika tyytyväinen omaan puheeseeni. Sain vasta paikan päällä tietää, että sille oli varattu vain 10 min, joten kovin kummoista siinä ei ehdikään. Aika moni tuli illemmalla jatkamaan keskustelua, mikä oli ihan hedelmällistä. Sen sijaan ryhmäkeskustelun vetäminen oli työlästä. Kiinalaiset varastivat show'n, puhuivat kiinaa ja muut joko jäivät ulkopuolelle tai, kun joku vaivautui kääntämään, ja kävi ilmi, että he olivat viimeiset viisi minuuttia muotoilleet meille länkkäreille kysymystä tyyliin "meillä on tämä ongelma, mitä teemme?" Luottamus länsimaiseen osaamiseen on luja, ja käskyjä on opittu noudattamaan... keskusteluperinnettä sen sijaan jäin kaipamaan. Toisaalta yksi kokouksen teemoista on ollut Tianjinin talousalueen kehittäminen ekokaupungiksi. Täällä oli itävaltalainen Bernd Lötsch, joka on tutkinut kaupungistumista ja sen tuomien ongelmien ratkaisuja. Kaupungin johto vakuutteli silmää räpäyttämättä toteuttavansa ekokaupunkisuunnitelmat. Pelottaa vain, että paikallinen nälkemys on pistää vanhat, rähjäiset talot sileiksi ja ihmiset pellolle niiden mukana, ja sitten aloittaa ekokaupungin rakentaminen...

Back to the movies -- on the rocks! (Remu legendaarisella Tavastian live-keikalla 1973)

Matin linturetkeily painottui Ämmässuon kaatopaikalle, missä avattiin uusi kippausalue ja vanhan täytön huippu peitettiin maa-aineksella. Harmaalokit vähenivät kuun alussa mutta löysivät uuden alueen pari viikkoa myöhemmin. Tai sitten niitä vain alkoi taas kierrellä seudulla enemmälti säiden lauhtuessa. Lumetkin sulivat tohinassa, eikä uutta oikeastaan satanut ennen vuodenvaihdetta. Vettä sen sijaan saatiin roimasti. Kaatopaikan linnuston helmiä olivat viivyttelevät selkälokit, tunturikiuru (17.11.), västäräkki (3.11.) ja mustavaris (17.11.). Rikkaruohostoissa oli myös joitakin hemppoja, vuorihemppoja, peippoja sekä järri. Harmaalokin huiput 5200, naakan yli tuhat, kottarainen reilu sata. Huima kokemus oli seurata 24.11. vanhahkon merikotkan saalistusta. Lintu liiti vakaasti täytölle, lokit ilmaan, yksi vanha harmaalokki erkani massasta. Merikotka perään; yllättävän ketterästi romehto jahtasi lokkia eestaas, ja lopulta kopaisi kyntensä kiinni! Peto maahan saaliineen, varislauma kintereillään. Lokkilaskijan autokin suhahti oitis hollille. Telejatkeen avulla 300-milliselläkin tuli kelvollista jälkeä (kuva) kauniissa iltavalossa saalistaan höyhentävästä pedosta!

Upinniemen talvilintureitin koluaminen 4.11. Johan Ekroosin kanssa oli linnustoltaan melko tavanomainen, joskin lehtokurppa, pikkutikka, hiirihaukka, useat peipot ja pyrstötiaiset sekä merimetsot toivat puhtia askeleeseen. Puukiipijän 22 yksilöä oli 17 km pituisen reitin ennätys. Össi-vainaakin, toinen reitin perustajista, olisi ollut tyytyväinen! Seuraavana päivänä Matti suuntasi jo Konnevedelle workshopiin opettelemaan mallintamista ilman perinteisiä tilastotestejä (5.-7.11.) ja kuun lopussa uudelleen osaston tutkimuspäiville (26.-28.11.). Lounastuntien havainnoista mainittakoot 12 koskikaraa Siikakoskessa sekä lähellä asemaa oleilleet harmaapäätikka ja peippo. Laulujoutsenia hääri avovesissä. Matti ja Eelis avustivat 11.11. Lohjan lintuharrastajat voittoon sisämaan yhdistyksien kuukausikisassa Siuntion Marsuddenilla. Tähän varsin tuuliseen retkipäivään mahtui mm. kolme lapasotkaa, pikkulokki, maakotka ja kaksi pyytä. Päivä päätettiin Espoon Suomenojalla Leo Wallinmaan kanssa, bongaamalla sieltä hetkeä aiemmin löytynyt helmipöllö.

Marraskuulle mahtui muutakin bongausta (sanan alkuperäisessä merkityksessä). Matti ja Eelis tekivät reippaan päiväreissun länteen 10.11. aloittaen Tammisaaressa kituutelleella vanhalla flamingolla (kuva ylh.). Linturaukka kuoli myöhemmin päivällä ja päätyi sittemmin eläinmuseolle. Siitä on mahdollista ottaa sulka- ja luunäytteet, joista mahdollisesti voi päätellä sen alkuperäalueen eri alkuaineiden isotooppikoostumusta tutkimalla. Tähän asti Suomen flamingot on tulkittu tarhalinnuiksi, ehkä tilanne muuttuu nyt? Joka tapauksessa Eeliksenkin kuitattua flamingon oikein kaukoputkella pojat jatkoivat Tammisaaren Prästkullaan, missä Eelis huomasi vauhdista sinisuohaukan -- "tossa menee vaalee haukka!" -- ja molemmat laskivat Finby Grändiltä huikeat 305 laulujoutsenta, 1200 sinisorsaa ja tukun vähempilukuisia vesilintuja. Matka jatkui Hangon vanhalle kaatopaikalle, missä Matti onnistui näkemään rikkaruohostossa lymyilleet iso- ja mongoliankirvisen. Jos vaikka alkaisi joskus kerätä kuukausipinnoja?

Joulukuu

Hillan koulun joulujuhla oli yhdistetty itsenäisyyspäivän viettoon. Kekkerit olivat illalla 4.12. Matti sai taas järjestettyä työnsä niin, että ehti paikalle. Show oli hieno: laulua, teatteria, huumoria, itsenäisyyden toitotusta. Hilla esiintyi taitavasti ja selkeästi. Hän on syksyn mittaan innostunut tekemään koulunsa lehteä, ja opinnotkin sujuvat hienosti. Todistuksen parhaat arvosanat olivat taideaineista, mikä ilahdutti vanhempia kovasti.

Ämmässuolla lokki- ja varislintumäärät pysyttelivät tuhansissa. Kuun ekana Matti ja Hannu Holmström löysivät nokivariksen, ja seuraavana päivänä kaatopaikan ulkopuolisella avituksella Matti havaitsi erikoisen lokin, joka lienee jonkinlainen isolokkihybridi. Joulukuisissa rikkaruohostoissa viihtyi hemppoja, vuorihemppoja, peippoja, parhaimmillaan kolme tunturikiurua sekä kangaskiuru. Ruohostoja vaanivat myös enimmillään kolme hiirihaukkaa sekä lapinharakka. Kanahaukat pitivät lokkien, variksien ja naakkojen valppautta yllä. Kottaraiset vähenivät kuun lopun kymmeneen. Varpusia oli uudella täytöllä 30-35, pikkuvarpusia parveili ruderaateilla 20-40. Näiden lajien kohtaamisista todistivat kaksi risteymäyksilöä.

Itsenäisyyspäivä kuuluu viettää rallissa, mutta Matin vanhat rallitoverit pettivät. Matti sopi kuitenkin erilaisia pinnoja keräävien Tarmo Lehtilän ja Leo Wallinmaan kanssa lähtevänsä bongaamaan itsenäisyyspäivän pinnoja. Kaatosateinen, harmaa päivä valkeni Lahdessa. Täällä parin tunnin komppauksessa havaittiin vuorihemppo (spontaani) ja töyhtökiuru (bongattu). Piippi soi! Helsingin Lauttasaaresta oli juuri löytynyt mustakaularastas. Jösse Palmgren kertoi, ettei tuota lajia oltu Kotkasta (tunnettu paikka) sinä aamuna löydetty, joten nokka Stadiin. Vattuniemenkadun rastas hoitui saman tien. Lintu piileksi tiheässä pensaassa, kuvaajia hääri hollilla ja kaukoputkikansa tapitti etäämpänä. Suomenojalta ei kantautunut toivottuja tietoja tiltaltista, joten pinnarien auto kaarsi alkuun Hietaniemen hautausmaalle, mistä tunnin ihmettelyn tuloksina uuttukyyhky ja pähkinänakkeli. Matka suuntautui Vihdin Pääkslahteen. Täällä kelluskeli kaakkuri ja hietikkoa somistivat harmaahaikaran jäljet, mutta toivottuja uikkuja ei havaittu. Autokunnan jäsenet kuittasivat kukin neljä itsenäisyyspäivän pistettä (paitsi Matti, joka ei pisteitä kerää).

Siniristilippujen hulmunnan laannuttua alkoi jo keskittyminen jouluun, mutta työn merkeissä. Joulukuusi ostettiin silti hyvissä ajoin. Lapset halusivat kanadalaistyylisen pihtakuusen, jollaisen ostimme rautakaupasta (35 euroa). Valitettavasti puu karisti neulasiaan -- liekö ollut turhan lämpimässä kaupan pihalla tai varastossa? Muutoin se oli toivepuu: tuuhea ja koristeiden kanssa suorastaan ylenpalttinen. Hilla värväsi kavereitaan koristelemaan. Hauskaa kontrastia, kun ulkona oli vesisadetta, pilvistä ja pimeää!

Jouluaatto oli (meille) perinteinen. Koti oli jonkinmoisessa siivossa, jääkaapissa perinneruokia, ja joulupukkia odoteltiin innokkaasti. Kävimme joululounaalla Maurilla ja Tuulalla, Jouni-enokin oli paikalla. Mauri oli valmistanut erinomaista kaurispaistia, mutta myös kalkkuna ja laatikot kelpasivat. Matti ja lapset kävivät ulkosalla kävelyllä ja etsimässä tonttuja tai joulupukkia. Eelis kuuli tontun puhetta! Etsijät eivät kuitenkaan nähneet mitään. Alkoi jo hämärtää, joten lähdimme kotia kohti: kenties joulupukki saapuisikin sinne? Lapset, Hanna ja Tuula oikaisivat taskulampuin varustautuneina metsäpolkua, jolle oli siroteltu jännittävästi heijastimia. Ja kas kummaa, metsästä löytyi repeytynyt säkki ja paketti, jossa luki "Eelikselle"! Joulupukin säkki! Lapset olivat aivan tohkeissaan, taskulamppujen kiilat huitoivat metsässä ja innostus oli kova. Lisää paketteja ei löytynyt, mutta Hanna onnistui liukastumaan ja sotkemaan vaatteensa tavaraan, joka muistutti koiran rektum-tuotosta. Hauskaa joulua toivoo koira! No, äkkiä kotiin: olisiko joulupukki jo käynyt ja jättänyt paketit kuusen alle? Juuri näin oli käynyt! Paketeista kuoriutui kirjoja, vaatteita, Legoja ja muuta. Eniten innostusta lapsissa herätti Nintendo Wii. Aikuisväestöä taas ilahdutti nuoren sukupolven into ja poskien hehku! Ilta kului joululauluja kuunnellessa, uusia kapistuksia ihmetellessä ja jouluruokia haukkaillessa.

Joulun tienoilla Matti bongasi Suomenojalta kovat talvilajit tiltaltin ja heinätavin. Kuun lopun retkitapahtuma oli 27.12. Upinniemen talvilintureitin joululaskenta. Lintuajeja kertyi 29. Lisäksi Matti ja Johan havaitsivat mm. metsäkauriin ja kukkivia orvokkeja! Mainittavimmat linnut myrskyisessä etelätuulessa olivat peippo, merimetso ja kolme merikotkaa sekä varpunen, joka oli puuttunut reitiltä sitten 2.11.2000! Hottisia löytyi kaksi pariskuntaa -- uuden kannan alkuko?

Koko perheen ohjelmassa joulun jälkeen olivat Pasila, Tampere ja raketit. Joulupäivänä teimme visiitin Pasilaan, mihin Maija-täti oli lennähtänyt Lontoosta, olipa Iso-Mummakin paikalla! Jouluruokia nautittiin jo aattoa varovammin, mutta kyllä ne edelleen hyvin maistuivat. Marmeladit ja suklaat tosin jo vähän tökkivät... Vuoden viimeisen viikonvaihteen vietimme Tampereella, vihki- ja lasten kastajapappimme Juhanin 60-vuotisjuhlassa. Samalla pääsimme postuumisti joulukirkkoonkin. Itse juhlassa tapasimme paljon sukulaisia (Eelis oli aiemmin ihmetellyt, miten sukulaisia saadaan) ja nautimme pöydän antimista, kuinkas muuten. Vuoden viimeisenä Matti ja lapset tuhlasivat raketteihin ja pommeihin. Niitä räiskittiin vähemmässä vesisateessa kuin edelliskerralla. Kallein raketti suhahti niin korkealle, että melkein hävisi sumupilviin posahtamaan! Joka tapauksessa...

Erinomaista uutta vuotta 2008!