JOULUKUU 2004
Olemassaolomme Kanadassa piti päättyä vuoden lopulla, mutta toisin kävi. Aikomuksemme kuitenkin on palata Suomeen "jossakin vaiheessa". Uusi työlupa oli vireillä, mihin liittyen saimme joulun alla byrokraateilta 225 dollarin lisälaskun perheenjäsenistä. Hyvää joulua toivoo Kanada! Jokaiselle täytyykin yht'äkkiä väkertää oma 75 dollarin dokumenttinsa! Kas kun maahan tullessamme riitti yksi paperiarkki. No, odoteltiin silti lupaa vuodenvaihteeseen mennessä, ja hieman yllättäen paperit tulivatkin. Spence oli kertonut Matille laitoksen pikkujoulussa 23.12., että rahoitus järjestyy tarvittaessa ainakin kesä-heinäkuuhun 2006 asti. Hän esitti, että Matti avustaisi kevään kuluessa labran opiskelijoita heidän ongelmissaan, tekisi ensi kesänä jotain EMEND-projektissa, hoitaisi House Riverin analyysit kuntoon ja runnoisi samalla niin monta käsikirjoitusta kuin suinkin ehtisi. Kuulostaa sopivan epämääräiseltä -- mutta kiireiseltä! Samalla odotellaan, tärppäisikö jokin loppuvuonna tehdyistä hakemuksista, ja jatketaan eri puolille maapalloa katselua. -- Saimme myös omaksi yllätykseksemme ajokortit järjestymään vuodeksi eteen päin. Hanna oli aikansa takkuiltuaan löytänyt tarpeeksi korkean virkamiehen ilmoittamaan rekisteritoimistolle, että kortit voi myöntää.
Syksyn Spence Labia piristänyt Enrique (Montes de Oca torres) lähti joulun alta takaisin Meksikoon työstettyään paria käsikirjoitusta koko syksyn. Hänen visionsa oli ollut saada väitöskirja ennen joulua suunnilleen kasaan, mutta hän joutuu palaamaan sorvin ääreen vielä monta kertaa ennen tavoitteen toteutumista. Hän analysoi Matin kanssa viimeiset parisen viikkoa kiinnostavaa kuoriaisaineistoa Keski-Meksikon ylängöiltä; työssä tarkastellaan vuodenajan, korkeuden (merenpinnasta) ja ympäristötyypin vaikutusta lajistoon.
Lasten uutisia. Hillan koululla oli 9.12. hieno kuoroesitys, jota Hanna kävi aistimassa päivällä ja Matti ja Eelis illalla. Hillan luokka esitti laulun "Elf Esteem". Eelis jaksoi hienosti melkein koko reilun tunnin kestäneen esityksen, mutta aivan lopussa täytyi jo jaloitella jumppasalin käytävällä. Suomi-kerhon joulujuhla oli melkein heti perään, sunnuntaina 12.12. Täällä lapset esittivät joulunäytelmän, Joulupukki vieraili ja pipareita naksuteltiin innokkaasti.
Joulun odotusta... Lapsia vedätettiin ja yritettiin saada käyttäytymään uhkailemalla tontuilla. (Ihan hyvin he ovat keskimäärin käyttäytyneet!) Kuusi tuotiin sisään vasta sunnuntaina 19.12. Lapset osallistuivat innokkaasti koristeluun ja paistoivat pipareita. Iso-mumman lähettämät piparit olivat menneet saman tien! Kävimme katsomassa Edmontonin jouluvaloja Hawrelak Parkissa ja myöhemmin (21.12.) Candy Cane Lanella cityn pohjoisessa keskiosassa.
Joulukuu on eri kokoisten juhlien aikaa. Putki alkoi Suomi-seuran itsenäisyyspäiväjuhlalla Dutch Canadian Club'illa 3.12. Laukkasimme myös alvariinsa yliopiston Faculty Club'illa: ensin 6.12. campuksen finskien itsenäisyyspäivän lounas, sitten 22.12. Matin osaston pikkujoulu, ja lopulta 23.12. Samuel Parrilan kastejuhlan lounas. Hannan kuorolla oli erilaisia laulukeikkoja ympäri Edmontonia. Matin synttärit vietettiin sunnuntaina 12.12. vaatimattomasti mutta mukavasti menemällä koko perheellä (taas) Doans-ravintolaan syömään.
Joulun vietimme kotosalla. Kävimme aattona katsomassa Polar Express -elokuvan, jossa sankari, pieni poika, on alkanut epäillä Joulupukin olemassaoloa, mutta jouluyönä hänet noutaa elokuvan nimessä mainittu höyryjuna. Siitä alkaa vaiherikas junamatka, joka lopulta päättyy Pohjoisnavalle. Erikoista on, että Joulupukin asuintunturi (Pohjoisnavalla!) on melko laakea, keskellä tasankoja -- ehkä jäälakeuksia? -- ja paikalla on valtava tonttujen asuttama kaupunki. Elokuvan sankari joutuu myöntämään, että Joulupukkiin on pakko uskoa, ja palaa jouluaamuksi junalla kotiin. Hilla ja Eelis olivat elokuvan ajan hurjan jännittyneitä, mikä vain lisäsi Joulun odotusta ja yleistä vauhtia. Mutta kotiin tultua Joulupukki oli käynyt! Hillan poni- ja nalletoiveet oli toteutettu, Eelis sai sukset ja aikuiset kirjoja. Kiitokset kovasti lahjoja ja kortteja Joulupukin kautta lähettäneille!
Joulupäivän jälkeisenä sunnuntaina (26.12., nk. Boxing Day) Matti ja Hilla heräsivät jo 5.30 ja ajoivat aamukuudeksi Future Shop'iin hakemaan Matin joululahjaksi saamasta läppäristä luvatun hinnanhyvityksen. Future Shop mainostaa hintatakuulla: jos löydät tuotteen kuukauden kuluessa jostain halvemmalla, he hyvittävät erotuksen, mutta vain sen aikaa, kun kilpailijalla on alempi hinta ja varastoa jäljellä. Kone ostettiin hintaan 1799, ja kilpaileva Best Buy -liike myi samaa hintaan 1399, tietysti vain rajoitetusti ja pelkästään aamukuudesta alkaen 26.12. Mutta Future Shop'in asiakaspalvelu kieltäytyi edes yrittämästä soittaa Best Buy -liikkeeseen tarkistaakseen, onko mainostettua konetta jäljellä, vedoten ettei siellä kuitenkaan ehditä vastaamaan! He ilmoittivat tylysti, että sopii yrittää 28.12. (jolloin Best Buy'n tarjous ei enää ole voimassa). Matti vaati saada puhua johtajan kanssa; paikalle tuli joku alempi uupelo, joka paapatti samaa litaniaa. Sitten Matti etsi koneen myyneen henkilön, joka etsi myymälänjohtajan, joka taas pakotti asiakaspalvelun toimimaan liikkeen mainoslauseen mukaisesti. Parin tunnin taistelun jälkeen alennus saatiin! Asiakaspalvelu siis tulkitsi (tai oikeammin sivuutti) liikkeen oman mainoslauseen asiakkaan vahingoksi. Valitettavasti tapaus ei ole ollut mitenkään ainutlaatuinen...
Matti ja Hilla kokivat muuten samana päivänä (26.12.) kaksi varsin erilaista jumalanpalvelusta. Aamulla oli Boxing Dayn vihonviimeinen hulina Future Shopissa, jonka ovella oli ennen kuutta yli sadan metrin jono. Muutama makuupussikin näkyi aulassa ovien auettua. Varmaan tuhannet ihmiset tuuppivat, panikoivat tarjouksien perässä ja raahasivat selät väärinä kassojen tolkuttomiin jonoihin telkkareita, iPod'eja, tietokoneita, printtereitä ja kodinkoneita. Ei ihme, että Matti ja Hilla olivat alennuksen taisteltuaan aivan poikki! Vielä paljon kammottavampaa kuulemma on suurissa ostoskeskuksissa. Illaksi menimme sitten Edmontonin keskustaan Suomi-seuran joulukirkkoon, missä vallitsi mukavan kotikutoinen tunnelma virrenveisuineen ja evankeliumin tulkintoineen. Tilaisuuden päättivät kirkkokahvit, mikä kokemuksena oli ainakin Matille ensimmäinen, ja myöhäinen kofeiiniannos valvotti. Onneksi emme tuolloin olleet vielä kuulleet Aasian maanjäristyksestä ja tuhoisista hyökyaalloista. Niitä ehdittiin sitten taivastella yli vuodenvaihteen. Yhdysvaltain presidentillä järistys ja aallot menivät "yli ymmärryksen" (mitä nyt sinänsä ei varmaan kukaan ihmettele), mutta kyllä se meille ja tutuillemmekin oli kaikkiaan valtava järkytys.
Vuodenvaihteen yli elimme vierailemalla Karvosten kotona Boylessa, hiihtäen ja saunoen. Huolimatta yli -20 asteen pakkasista Matti ja lapset kävivät hangessa kierimässä, ja Eelis halusi saunoa kolmesti -- yllättävää, kun ajattelee hänen eläneen yli puolet elämästään Kanadassa! Myös pieniä retkiä ehdittiin tekemään. Matti ja Eelis löysivät tielle pökertyneen kauluspyyn, jonka Matti otti hetkeksi autoon toipumaan, ja Eelis killitti kiinnostuneena. Sitten Eelis nukahti autoon, ja herättyään hän kertoi innokkaana: "Minulla oli kauluspyy ja sitten minä annoin sen äidille!"
Joka tapauksessa Oikein Hyvää Uutta Vuotta 2005!