HELMIKUU 2006
Tasapaksu helmikuu oli alkuosastaan lämmin, suojakelejä liki päivittäin, mutta kuun puolivälistä eteenpäin talvikin muistutti olemassa olostaan. Eritoten 16-17.2. oli kova alle -25 C pakkanen. Lunta saimme muutaman sentin kerroksen kuun viimeisellä kokonaisella viikolla (noin 20.-24.2.). Suomessa taisi olla reilusti talvisempaa. Mutta 28.2. tuli etelästä (!) lumimyrsky, ja illalla satoi reilu 20 cm lunta. Lapset olivat tohkeissaan!
Meillä oli tavallista, emmekä tehneet mitään erityistä. Hilla oli koulussa ja partiossa (joka keskiviikko), Eelis leikkikoulussa, Hanna kotosalla, joogassa (tiistaisin) ja Suomi-seuran riennoissa, Matti teki tavallisia töitään ja haki muutamaa työpaikkaa. Hillan jännittävin vaihe oli viikonloppu 10.-12.2., jolloin hän oli partioleirillä Wabamun-järvellä. Kuuleman mukaan siellä oli kovin kiireistä, mm. rekiajeluita, ja nukuttiin makuupussissa. Aika pian Hilla sai uusia partiomerkkejä joulukuisen lentokone-merkin seuraksi. Hienoin on "Minä puhun suomea" -merkki, jonka saadakseen Hillaa oikein tentattiin partiossa! Onneksi kieli ei ollut pahasti unohtunut, vaikka vanhempia välillä huolestuttaakin, että englanti puskee niin voimakkaana.
Eeliksen leikkikoululla taas oli perjantaina 3.2. teatteriesitys, jonne menimme kaikki. Debra, leikkikoulun pääveturi, oli yllättäen sairastumiseen vedoten jäänyt saapumatta paikalle. Onneksi pienemmällä työvoimalla sekä Hannan ja Hillan vapaaehtoisavulla esitys saatiin hoidettua. Eelis oli prinssi ja muutkin pojat etupäässä ritareita tai lohikäärmeitä, tytöt prinsessoja. Yleisöä oli reippaasti, ehkä 30 vanhempaa. Debran poisjäänti ja viikonloppuna tullut eroilmoitus poikivat kaikenlaisia ajatuksia työilmapiiriin liittyen, ja vajaa viikko myöhemmin leikkikoulun johto ilmoitti käsityksenään, että nimenomaan Debra oli ollut ilmapiiriongelma! Viime syksynä Eeliksen toinen opettaja Abby oli "sairastunut" ja jättänyt eroilmoituksen, mutta syy näyttäisi olleen, että Debra oli savustanut hänet ulos... No, selkkauksen jälkeen Eeliksen koulu jatkui onneksi normaalina.
Kanadalaisten elämässä palattiin arkeen, ja politiikka kadotti kiinnostavuutensa. Kiintoisaa sitä vastoin oli, että jotenkin kuulimme kalifornialaisesta Matt Dorman'ista, joka tekee gradua suomalaisesta rock-musiikista. (Vielä häntä ei ole täällä kampuksella näkynyt.) Yleisen laimeuden vastapainoksi tulivat olympialaiset, joista kanukit odottivat lihavaa mitalisaalista, ja sellainen näyttikin tulevan. Etenkin rataluistelussa, kelkkailussa, naisten jääkiekossa ja curlingissa täkäläiset olivat vahvoja. Miesten jääkiekko sitä vastoin kirvoitti mm. Edmonton Journal'issa Sveitsi-ottelun jälkeen otsikon "Shame!" jota seurasi Suomi-ottelun perään "Finnished?". Kovin hyvin ei vaahteranlehtirinnoille käynytkään: jäällä kyllä pyöri monta miljoonasaldoa tienaavaa balleriinaa, mutta joukkue oli kadoksissa. Odotimme Suomen voittavan kiekon kultaa, mutta hyvin tiukassa loppuottelussa kotomaa sai luvan hävitä kovasta loppurytistyksestä ja useista hyvistä tilanteista huolimatta. Mistä Ruotsi oli saanut hyvän maalivahdin, maaltahan puuttuu maalivahtitraditio lukuun ottamatta 70-luvun alun "Honken" Holmqvist'ia? Kitkerää makua saivat Suomi-pojat ja -tytöt maistaa jo edellisiltana. Tuolloin näet seurasimme katseillamme Kalle Palanderia muutaman sentin päästä sivunnutta olympiahopeaa -- hänen toinen suksensa sujahti väärältä puolelta pujottelukeppiä aivan toisen laskun alussa. Eipä siten tainnut Suomelle tulla kuin pari hopeaa ja pronssia koko kisoista? Onneksi mitaleita tuli naisten pujottelussa, jossa Tanja "Puutiainen" (kuten kanadalaisselostajat nimen lausuivat) otti hienon hopean, ja lumilautailussa, jossa Suomi sekoitti lajia hallitsevan USA:n pasmoja. Ai niin -- täällä on myös ihmetelty, mitä ihmettä suomalaisten pelipaidoissa oikein lukee ("Suomi")! Miksei siinä lue kansalaisuutta? Samalla tavoinhan muuten passeissamme lukevat sanat "Euroopan Unioni" vain parilla maailman pienimmistä kielistä...
Päivänsankari (28.2.) lienee tunturissa viilettämässä, mutta onnea!