HEINÄ-ELOKUU 2007

Heinäkuu

Melko sateinen heinäkuu oli perheoleilun kannalta leppoisa. Vietimme viikonvaihteen 14.-15.7. Ruovedellä osallistuen samalla Hanhon kesätorin toimintaan. Maatilalla oli tarjolla erilaisia maatilatuotteita, poniratsastusta, kahvilaa ja paljon muuta. Hilla sai myydä kahvia Eevan ja Hannan apuna. Eelis osallistui aidan maalaamiseen, syötti lampaita ja ratsasti ponilla. Paikalla viivähti sateisesta säästä huolimatta reilu satakunta ihmistä! Parhaat kiitokset Huitujen perheelle vieraanvaraisuudesta.

Teimme matkan Viroon 9.-11.7. Asustimme Loosin kylällä, satakunta kilometriä Tartosta kaakkoon, Minnan ja Indrekin vieraina. Lapset pääsivät viilettämään kedoilla ja leikkimään hyvin varustellulla pihamaalla. Saunoimme rakennuksessa, joka tuotti erinomaiset löylyt -- vanha savusauna. Matti teki pari retkeä Viron kaakkoiskulmaan. Parhaina havaintoina olivat lapinharakka, useita ruisrääkkiä, viiriäisiä, viitasirkkalintuja ja pikkukiljukotkia. Muutamin paikoin näkyi mustatiiroja, ja niittysuohaukkakoiras lensi soidintaan.

Lontoon-tätimme Maija kävi Suomessa. Tapasimme hänet ja muuta Matin puolen sukua Pasilassa 16.7. Kotonamme Espoossakin oli välillä vilkkaampaa: Tiina, Kaitsu, Emilia ja Arno piipahtivat kylässä 21.7. Teimme perheretken Espoon saaristoon 29.7. Ajoimme "väkevä-talolta" (Suinonsalmi) saariston yhteysveneellä Gåsgrundetille. Ohjelmassa oli virvelöintiä, makkaranpaistoa, lammikoiden tutkimista sekä lintujen havainnointia. Merimetsoja oli liikkeellä.

Kuukauteen mahtui dramatiikkaakin. Eräs naapurimme kertoi pihanurmikollaan köllöttävistä siilinpoikasista, joita emo ei ollut käynyt useaan päivään ruokkimassa. Kenties emo oli kuollut jäätyään auton alle tai saatuaan sisuksiinsa hyönteismyrkkyä? Otimme 20.7. siilinpoikaset kotiin pahvilaatikkoon, ja ne suostuivat lopulta hieman syömään kissoille tarkoitettua vastikemaitoa. Kaksi niistä virkistyi selvästi, mutta yksi valitettavasti kuoli pian. Lapsilla oli tietenkin suuri suru, ja pienokainen haudattiin pihaan. Hilla teki haudalle kauniin ristin. Pian kaksi muutakin pikkupiikikästä alkoi heikentyä. Hanna soitti Korkeasaareen, mistä luvattiin ottaa nuorukaiset vastaan. Parempi näin, koska kotikonstit tuntuivat riittämättömiltä. Toivottavasti poikaset selviytyisivät!

Matti kävi 30.7. Konnevedellä tyhjentämässä hyönteispyydyksiä. Samalla reissulla hän poikkesi Tampereen Tarastenjärven kaatopaikalle, missä lokkeja on paljon parempi katsoa kuin tutuksi tulleella Ämmässuolla. Massa oli pääasiassa harmaalokkia, mutta vanha idänselkälokki (Larus fuscus heuglini) toi tunnelmaa tarkkailuun. Kanahaukka tosin hätisteli lokkeja useaan otteeseen, ja katselu oli silloin vaikeaa. Mutta onhan pedollekin suotava onnen hetkensä.

Kuukauden mittaan Matti teki useita retkiä Ämmässuolle. Lokkimäärät olivat luokkaa 5000, naakkoja enimmillään n2000 ja kottaraisia n1500. Kiintoisaa oli seurata kaatopaikalla ajoittain tehtävää lokkien loukkupyyntiä. Matti osallistui projektiin Hannu Holmströmin kanssa lauantaina 28.7. Loukku on viitisen metriä kanttiinsa oleva, puolisen metriä korkea aitaus, joka on katettu harvalla verkolla. Lokit pääsevät verkon läpi laskeutumaan loukkuun, mutta vain pienimmät (kuten naurulokit) suoriutuvat sieltä ulos. Aitaukseen ladotaan syötiksi leipomoilta ja makkaratehtailta tulevaa tavaraa, kenties maustamisessa epäonnistuneita tuotteita. Harmaalokit tapetaan nopeasti kaasulla, muut lajit rengastetaan ja vapautetaan. Lokit alkoivat saapua klo 4:05. Puoli viideltä lokkeja oli jo n700, ja määrät kohosivat nopeasti. Kovin montaa lokkia ei tarvinnut päivän mittaan kaasuttaa. (Onko siinä muutenkaan paljoa järkeä, kun valtaosa loukkuun menevistä on nuoria, joista 40 prosenttia kuolisi ensimmäisenä vuotenaan joka tapauksessa?) Rengastuksia kertyi viitisenkymmentä. Päivän yllätyksinä olivat asfalttikentällä oleillut vanha räyskä ja taivaalla leijaillut esiaikuinen merikotka.

Elokuu

Sateisen heinäkuun jälkeen kuuma elokuu tuntui ainakin erilaiselta jos ei muuten kummemmalta. Hannalla jatkuivat loman jälkeen työt museolla ja Matti jatkoi syksyn luentojen valmistelua kotosalla. Eelis aloitti päiväkoti Onnentuvan englanninkielisessä esiopetuksessa ja tuntui heti kasvavan pituutta ja luonnetta oikein kunnolla!

Akateemisen rytistyksen katkaisi Sonja Kosken karonkka 4.-5.8. Karjaalla. Lapset pääsivät mummille ja vaarille hoitoon, joten Hanna ja Matti pääsivät juhlaan. Ohjelma oli karonkaksi poikkeuksellinen: melontaa Mustion Ruukilta Karjaan kirkolle ja päälle kekkerit saunoineen. Vesilläolon jälkeen porukka siirtyi auto-vene-yhdistelmällä Högbensjönillä sijaitsevaan saareen Ansku ja Jukka Luoman mökille. Sauna, grillausta, juhlajuomaa ja humua. Järvellä oli merihanhia, räyskiä, harmaahaikaroita ja merimetso.

Perheretki Hankoon toteutui 11.8. Matti ja Eelis lähtivät tosi aikaisin ja ehättivät auringonnousuksi Vedagrundetille seuraamaan muuttoa. Eelikselle aamun kohokohtia olivat uistimen heitto, muurahaisleijonien tutkiminen ja niemen kärjessä laiduntaneet, hyvin pelottomat valkoposkihanhet. Kiikarilla ja kaukoputkella tarkkailtiin pikkulintujen ja merimetsojen syystoimia. Tiiroja muutti länteen, muttei toivottua riuttatiiraa. Päivemmällä pojat hakivat Hillan ja Hannan Hangon juna-asemalta. Matka jatkui kaupan kautta Neljän Tuulen Tuvalle kahville, kiviä heittelemään ja lopulta uimaan. Illansuussa ajoimme vielä kaikki Siuntion kylpylään Sunplugged-kesäfestivaalille. Siellä soitti monta kansallista tähteä, kuten Jippu, Mikko Kuustonen, Kaija Kärkinen ja Ile Kallio. Se Hurriganesista tuttu! Hillalle kerrottiin, että Kaija Kärkinen oli ravintola Bahiassa jutellut Hillalle tämän ollessa puolivuotias! Kaija ei tuntunut muistavan, mutta Hilla sai nimikirjoituksen. Söimme metrilakua, lettuja ja mehua. Pelasimme frisbeetä, lapset ajoivat potkulautapyörillä ja kävivät luontopolulla.

Kuun puoliväliin mahtui monenlaista pakkopullaa. Hillan koulu alkoi tiistaina 14.8., Eeliskin aloitti samoihin aikoihin omansa. Lapset kävivät hammaslääkärissä; onneksi hampaat olivat kohtuullisen hyvässä kunnossa. Eeliksen takahampaiden metallikuoria ihmeteltiin, mutta käytäntönsä kullakin maalla. Hillan oikomishoitoa vielä odotellaan. Matti sai soviteltua melkoisen hammaslääkäriryppään 16.-17.8.: tarkastus, kahden hampaan paikkaus ja suuhygieenikko! Ei ihme, että leukoja särki vielä pari päivää myöhemminkin. Matti käväisi 13.8. Jyväskylässä laitoksensa opettajakokouksessa ja sovittelemassa opetusmääriään työsuunnitelmaa varten. Samalla reissulla hän kävi katsomassa vuokra-asuntoa (noin 30 neliötä, kilometri kampukselta, järvinäkymä) ja sai pari päivää myöhemmin sovittua vuokrauksesta.

Matti kävi Bulgarian Blagoevgrad'issa 19.-25.8. osallistumassa XIII European Carabidologists Meeting'iin. Kaupunki sijaitsee Bulgarian lounaisosassa. Lyubomir Penev ja muut järjestäjät olivat tehneet erinomaista työtä. Oli leppoisaa tavata vanhoja tuttuja, erityisesti John Spence ja hänen (tutut) oppilaansa Colin, Josh ja Evan! Paikalla oli useita vanhan polven supertähtiä, kuten Terry Erwin, joka aikoinaan esitti -- sademetsien latvuksien kuoriaislajistoon perustuen -- maapallon lajimäärän olevan kertaluokkia korkeampi kuin siihen asti oli oletettu, kenties jopa 50 miljoonaa. (Nykykäsitykset vaihtelevat 3-30 miljoonassa lajissa.) Matti piti esitelmän Johnin ja Dustin Hartley'n kanssa valmistelemastaan, vast'ikään Ecography'yn hyväksytystä artikkelista, joka käsitteli kaupungistumisen vaikutuksia ruohomaiden kovakuoriaisiin. Suomen Hyönteistieteellinen Yhdistys oli tukenut Matin matkaa apurahalla.

Bulgarian kongressi oli onnistunut hyvine ohjelmineen, erinomaisine illanviettoineen ja kiinnostavine keskiviikon retkineen. Tuolloin kongressivieraat tutustuivat mm. ortodoksiluostariin ja vanhaan viinitilaan. Retkeily jäi vähiin, mitä nyt bussin ikkunasta havaitsi: paljon mehiläissyöjiä ja ruostepääskyjä, yksi sininärhi ja vajaa 50 muuta lajia. Blagoevgrad oli kaunis, kehittyvä kaupunki vanhoine puineen ja pienehköine rakennuksineen. Ihmiset olivat ystävällisiä, mutteivät juuri puhuneet englantia. Olisipa osannut venäjää! Bulgaria ylipäätään vaikutti kehittyvän vauhdilla: Euroopan Unionin tukemia rakennus- ja kohennushankkeita oli käynnissä kaikkialla. Hinnat olivat vielä hyvin alhaisia: kun ravintolassa tilasi kymmenen tuoppia olutta (koko pöydälle), olisi samalla hinnalla Suomessa tai Kanadassa saanut yhden tai kaksi! Myös ruoka oli hyvin edullista, kuten majoittuminenkin. Esimerkiksi Matti asusti hotelli Cardinal'issa kaupungin keskustassa omassa, hyvin varustellussa huoneessa koko jakson hintaan 120 Euroa. Ruuat olivat yleisesti ottaen erinomaisia, ja punaviinien hinta:laatu-suhde suomalaiselle aivan käsittämätön. Kenties hinnat kohoavat lähitulevaisuudessa yleisen elintason ja mahdollisen Euroon siirtymisen myötä...

Espoon ulkosaaristoon Suinonsalmen kautta kulkeva yhteysvene oli elokuussakin käytössämme. Mahtava palvelu! Matti ja Eelis kävivät Gåsgrundetilla 18.8. ja koko perhe Rövarenissa 26.8. Molemmilla kerroilla retkiä suosi kaunis, heikohkotuulinen sää. Tosin viimeisellä reissulla yhteysvene rantautui juuri kaatosaderintaman vyöryessä päälle, täydellinen ajoitus... Paistoimme makkaraa, söimme eväsleipiä, mehua ja kahvia. Eelis heitteli uistinta kesällä saamallaan virvelillä. Katselimme saariston lintuja: merimetsoja, lokkeja ja tiiroja, haahkoja. Varsinaista muuttoa ei hirveästi ollut, joskin näimme haukkojen, pääskyjen, tiirojen ja merimetsojen lentelevän lähinnä läntisiin suuntiin.

Eikä kuukautta ilman lokkeja. Matti vieraili Ämmässuolla useaan otteeseen. Kuukauden mittaan nauru-, kala- ja selkälokit vähenivät, kun taas harmaalokit runsastuivat. Enimmillään lokkeja -- melkein kaikki harmaita -- oli yli 6000 yksilöä. Myös kottaraiset runsastuivat kuun loppuun: Matti arvioi parvivalokuvaan perustuen paikalla olleen 28.8. noin 6000 "Brian'ia"! Kuun kiinnostavimpia havaintoja olivat paikalla kesän viihtynyt haarahaukka (joita saattoi olla kaksikin?) sekä tällä hetkellä identiteetiltään auki oleva nuori mahdollinen etelänharmaalokki.