ELOKUU 2003
Kävimme 1.-3.8. odotetulla dinoretkellä Drumhellerissä, Brooksissa ja Dinosaur Provincial Parkissa. Odotukset olivat korkealla: Tomas & Pia R. ynnä Spence Lab olivat kilvan ylistäneet ja hehkuttaneet paikkoja. Perjantai-iltapäivällä matkaan, jotta oltaisiin heti lauantaiaamusta valmiita paleontologian ihmeisiin! (Onnistuimme molemmat unohtamaan, että 1.8. oli 5-vuotishääpäivämme, ja "yhdeksän vuotta yhdessä" -päivä!)
Lauantaiaamu 2.8. valkeni puolipilvisenä "kanjonin" pohjalla sijaitsevassa Drumhellerissä. Maisemat olivat erikoisia: tasahuippuisia kukkuloita, joiden rinteillä näkyi eri mineraaleista muodostuvia kerroksia, rautapitoisimmat hehkuivat punertavina. Kasvillisuus oli pääasiassa heinää ja muuta matalaa kasvillisuutta. Saavuimme Royal Tyrrell -dinomuseolle, mutta koska vielä oli kohtalaisen viileää, päätimme kiertää Badlands Trailin ennen sisätiloihin menoa. Lapset jaksoivat hienosti reilun kilometrin lenkin. Hilla ja Matti kääntelivät toiveikkaina kiviä, ja harakat sekä muutama kalliopeukaloinen (Rock wren) toivat eloa muuten hiljaiseen maisemaan. Hanna ja Eelis potkaisivat polun vierestä lentoon kotimaisen kehrääjän näköisen linnun, jonka Matti tunnisti Common nighthawkiksi. Lenkin jälkeen menimme museoon, joka oli yltäkylläisyydessään aivan käsittämättömän hieno. Kiertelimme tuntikausia hienoja fossiileja katsellen. Vuosimiljoonat vilisivät, maakerroksista kaivetut mystiset luut - vai pitäisikö sanoa kivet? - heräsivät eloon. Liskoja, lentoliskoja, muinaisia kaloja, kotiloita, simpukoita, hyönteisiä, meripihkaa, kalkkikiveä, mitä kaikkea! Näimme fossiilin puhdistamista livenä, T. Rexin ja muita "yhtyeitä", kymmeniä massiivisia dinojen rankoja... Lopulta suoriuduimme kierroksen loppuun. Oli pakko suksia suoraan kahvilaan, tilata ruokaa ja vain istua dinoähkystä toipuen. Tänne olisi ehdottomasti palattava, sillä kaikkea ei millään voinut sulattaa yhden päivän aikana, eikä varsinkaan, kun Eelis alkoi iltapäivästä käydä kovilla kierroksilla.
Sunnuntaina 3.8. heräsimme Brooksissa pienen, vaatimattoman motellin huoneessa. Retkemme toinen pääkohde, Dinosaur Provincial Park, oli noin tunnin ajomatkan päässä. Brooksissa olimme edellisiltana lähinnä katselleet lintuja ja nähneetkin niitä mukavasti. Aamun ajomatkalla puistoon näimme mm. melko harvinaisen Ferruginous hawk'in ja paljon kahlaajia. Itse puistoalue, jota kanjonit halkovat, näyttäytyi maisemiltaan vielä Drumhelleriäkin omituisempana. Tasalakiset kukkulat olivat korkeampia, maakerrokset erottuivat vahvasti rinteillä, kasvillisuus oli jokivartta lukuun ottamatta niukkaa: karkeaa, matalaa pensasta ja heinää. Opastuskeskuksella varoitettiin turmelemasta fossiileja - niitä siis voisi ihan kuka tahansa löytää täältä! Huolimatta Matin ja Hillan raivokkaasta yrityksestä emme nähneet tai ainakaan tunnistaneet sellaisia. Alueella ei saa poistua poluilta, mikä tietenkin heikensi mahdollisuuksiamme mullistaa paleontologia. Alkoi sadella, mutta emme antaneet sen häiritä. Ilma oli viileä, minkä koimme yksinomaan positiivisena, koska meille oli kerrottu paikan olevan kesällä oikea hornankattila, kuuma ja hikinen. Lapset alkoivat uuvahtaa, mutta vielä iltapäivällä Hilla ja Matti kävivät kiertämässä Badlandsin lenkin. Ei fossiililöytöjä, mutta molemmat vaikuttivat iloisilta: maisemat olivat olleet hienoja ja kiipeilymahdollisuudet hyviä. Sade alkoi yltyä ja lähdimme ajelemaan Edmontonia kohti. Ajomatkalla maisemat vaihtuivat hiljalleen kellanruskeasta, loputtoman oloisesta, piikkilanka-aitojen somistamasta preeriasta maanviljelyvaltaisempaan. Metsiäkin alkoi näkyä reilusti ennen Edmontonia. Paluumatkan tärkeimmät etapit olivat Hanna (söimme pizzaa Hannan Pizza Hutissa) ja Killam, jonka tervetulotaulussa luki "Welcome to KILLAM -- Happy holidays!" (Mattihan on täällä Killam-säätiön rahoituksella "lomailemassa").
Matti kävi elokuun puolivälin jälkeen lopulta tutustumassa maineikkaisiin EMEND-koealueisiin Timin (Work) kanssa. Matkaa kohteeseen oli reilu 600 km, mikä sai House Riverin tuntumaan "ihan tuossa nurkan takana" olevalta seudulta, sinne kun on vaatimattomat 450 km. EMEND-asema oli muutaman ison trailerin ja kuuden teltan kokonaisuus. Piha-alue oli 10-20 cm kurakerroksen peitossa. Aseman tärkein sääntö olikin, ettei kuraisilla saappailla saanut astua kulkupitkoksille eikä varsinkaan lampsia sisätiloihin. Asemalla oli oikea kokki (!!) ja ruoka siksi mainiota. EMEND-porukka oli hauskaa ja asemalla vallitsi uskomattoman hyvä henki. Mönkijöillä päristeltiin, kuoppapyydyksiä koettiin, sieniä kerättiin (tutkimusmielessä), metsiä taivasteltiin ja ihmeteltiin, kun kanukit eivät millään saa toivottuja koekulotuksia aikaiseksi. Joensuun porukka (Martikainen, Kouki ym.) käräytti metsänsä tuosta vain! Vettä satoi ajoittain rajusti, sateenkaaret hehkuivat ja iltaisin taivaita valaisivat vihreät verhot, revontulet. Mars-planeetta näkyi iltaisin komeasti: sehän on nyt lähimpänä Maata 60.000 vuoteen, joten kannattaa katsoa! Ennen lähtöä kotimatkalle 20.8. aseman keittiötrailerin katolla esiintyi ensimmäistä kertaa koskaan Colin Bergeron All Stars. Tullimuodollisuuksien (katso kuva alla) jälkeen alkoi pitkä taival kohti kotia. Matti oli onnellisesti unohtanut lainanneensa kotiavaimensa Hannalle ja muisti asian vasta klo 23. Soitto kotiin, puhelu vastaajaan, viesti sinne: "Voitko sujauttaa avaimet Loretan kukkaämpärin alle - kitooos!". Ei-niin-kovin-yllättävästi avainta ei löytynyt pyydetystä piilosta, joten vaihtoehdot olivat (a) nukkua ulkona, olihan yö lämmin ja mukana makuupussi, (b) mennä Timin ja Bethin luo nukkumaan, (c) soittaa ovikelloa, jolloin naapurit(kin) heräisivät, tai (d) koputtaa makkarin ikkunaan. Ajatus rauhallisesta aamusta sumpetteineen perheen kanssa vei voiton: valinta oli siis (d). Hannalle tehokas herätys, ja ei kun sisätiloihin nukkumaan klo 2.30!
Elokuu sujahti muutoin tasalaatuisissa merkeissä. Kuun päätapahtuma oli Eeliksen oppiminen istumaan potalla (hetken jopa mietimme, että pistäisimme ensimmäisestä potta-kakasta kuvan nettiin). Hilla ja Eelis saivat polkupyörät. Tämä oli hyvä homma, koska Hilla pääsi lopultakin opettelemaan pyöräilyä. Hilla kävi myös useampaan otteeseen viikolla pidetyssä "pyhäkoulussa" askartelemassa ja leikkimässä, ja lapset viihtyivät paljon nk. Anabelin puistossa, jossa oli leikkitäti Shawna elokuun puoliväliin asti. Kävimme myös pari kertaa uimassa Millwoodsin hallissa, jossa on vauhdikas vesiliukumäki ja isossa altaassa pari kertaa tunnissa oikeat valtameriaallot. Kotona Eelis tykkää pomppia tasajalkaa musiikin soidessa ja osaa pyytää "Pannaanko Mestajit?" (M. A. Nummisen laulu "Tehtaan vahtimestarit") tai "Pannaanko Vhiimöl?" ("Fever"). Eelis on myös vaihtanut tavalliseen maitoon, ja yksi hänen tyypillisimmistä iltalauseistaan on "Maitoa ja mennään pötkölleen!".
Uutisissa pyörivät vielä sähkökatkoksen jälkipyykki ja tietysti BSE. Elokuussahan sattui laaja sähkökatkos New Yorkin seudulla ja Ontariossa; katkos oli jenkkien mielestä kanadalaisten vika. Lisäksi mäntit amerikkalaiset eivät vieläkään avaa rajaa elävälle karjalle, ja kanadalaiset eivät edelleenkään testaa muita kuin sairaat eläimet. Pattitilanne siis, vaikka mikäs siinä: halvimmillaan nautakilo maksaa noin kolme dollaria. Lasten kasvavat ylipaino-ongelmat puhuttavat myös näin koulujen alun kynnyksellä (lukukausi alkaa 2.9.). Kovasti pohditaan limsa- ja karkkiautomaattien kieltämistä kouluissa, vaikka suomalaisesta näkökulmasta katsottuna suurin ongelma taitaa olla, ettei kouluissa tarjota lounasta. Lapset tuovat eväät kotoa, heittävät terveellisimmät roskiin ja vaihtavat loput kavereiden kanssa maittavampiin herkkuihin.
Kuun loppupuolella Matille vihdoin maksettiin Tanskan kongressimatkan kulut, ja hän pääsi melko viime tipassa soitinostoksille. Aikaa Fionan ja Johnin tutkimusryhmien maastokauden lopettajaistapahtumaan (House River Beer Festival) olisi näet vain reilu viikko (H-hetki 6.9.). Tottahan lauluja olisi myös harjoiteltava ainakin kerran! Colin Bergeron All Stars on suunnitellut esittävänsä surffimusaa, countrya ja rockia. Sitä odotellessa...