Vuoden 1997 keväällä Tukholman Akatemia myönsi ruotsalaiselle antropologille, Nils Jönsorganille, 10 miljoonan kruunun apurahan, jotta tämä voisi koota retkikunnan Hemmon Maailmaan. Nils Jönsorganille tämä oli unelmien täyttymys. Jo lapsena oli Mamma Jönsorgan kertonut pikku Nilsille tarinoita Hemmon Maailmasta ja sen uskomattomista aarteista. Vaan eipä Nils vielä tuossa vaiheessa tiennyt mihin joutuu... 

Jo tutkimusretken alku oli katastrofaalinen: Lähes puolet sadan hengen seurueesta jäi ensimmäisenä iltana vangiksi Silja Serenaden karaokebaariin. Turun rautatieasemalla taas lauma villiintyneitä pussihoususmurffeja hyökkäsi retkikunnan kimppuun vieden mennessään kaikki mukana olleet keskioluet ja tupakat. 

Harhailtuaan lähes neljä vuotta Loimaan metsissä onnistui Nils lopulta raahautumaan Hemmon maailman reuna-alueille. Mukana olleesta retkikunnasta oli jäljelllä enää vain paikallinen opas, Hans-Petteri Baknulla ja rahaakin oli taskussa vain paikallisen bussilipun verran. Juotuaan kupin kahvia Kesoilin baarissa Nils ja Hans-Petteri päättivät lähteä viimeiselle etapille kohti viimeistä tunnettua Hemmon asuinsijaa. 

Saavuttuaan suuren tornimaisen rakennelman eteen, Nils ja Hans-Petteri törmäsivät ylitsepääsemättömään esteeseen: Kulkuväylän tukki näkymätön voimakenttä, jonka lävitse he eivät lukuisista yrityksistä huolimatta onnistuneet pääsemään. Koska sisäpuolella näkyi kuitenkin selvästi liikettä, päättivät seikkailijat majoittautua voimakentän eteen.  

Viidennen leiripäivän aamuna, Hans-Petterin nojatessa seinään aamuvirtsansa aikana, kuului tornista yllättäen voimakas pärähdys ja kuin ihmeen kaupalla avautui voimakenttään aukko, jonka kautta Nils ja Hans-Petteri pääsivät kulkemaan sisään. Sisällä matkaajia odotti kuitenkin viimeinen järkytys. Tornin sisällä majailevalta tuulipukukansalta he kuulivat, että Hemmo ei enää asunut tornissa!  

Koska oppaana toiminut Hans-Petteri ymmärsi paikallisesta murteesta, mansesta, vain muutaman sanan, jäi  Hemmon nykyinen olinpaikka hieman epäselväksi. Saattoi olla, että Hemmo oli lopultakin saavuttanut korkeamman tietoisuuden asteen ja siirtynyt kuudenteen ulottuvuuteen. Tai ehkä hän oli kokoamassa suurta valloittaja-armeijaa viimeistä Taistelua varten. Saattoi jopa olla, että hän oli muuttanut rivitaloon Hervantaan. Kuka tietää? Parhaiten tilannetta kuvaakin ehkä Nils Jönsorganin matkapäiväkirjan jo legendaariseksi muodostunut lause:

"
Hemmo är ju en mycket snygg kille men varför måste han alltid sticka hans diskborste i min rumpan?"  

Eli vapaasti suomennettuna:

"
Ehkä Hemmo ei ole niinkään fyysinen olento kuin tietyn sosiaalisen viitekehyksen muovaama mielentila?

Tähän syvälliseen mietteeseen onkin hyvä lopettaa.