Kärsi, kärsi, kirkkaamman kruunun saat

Puolan ja Neitsyt Marian tuhatvuotinen liitto

Puolalaisten käsityksiin maastaan ja kansastaan on tuhannen vuoden ajan vaikuttanut kaksi vahvaa myyttiä; ihme-myytti ja kapinallisuuden myytti.

Kapinallisuuden myytti on nationalistinen ja maallinen. Se on ollut käyttökelpoinen valloittajien ja alistamisen vuosisatoina. Myytti puolalaisista kapinallisina on peräisin puolalaisen aatelin arvoista. Aatelisto ei omaksunut länsimaisia rationaalisen ajattelun piirteitä ja liberalismia, vaan korosti kunniallisuutta kaikissa toimissa. Kapinointi tilanteessa, jossa kompromissi saattaisi olla edullisempi vaihtoehto, oli kunniaksi aatelismiehelle. Koska Puolan aatelisto oli laaja, nämä arvot muuttuivat koko kansan omaksumiksi, ja vaikuttivat puolalaisten toimiin vaikeina aikoina aina meidän päiviimme asti.

Esseeni aiheena on kuitenkin toinen myytti, myytti Puolasta Jumalan ja Neitsyt Marian valittuna kansana, osana suurta suunnitelmaa. Siinä Puola on uhrilammas, jonka avulla pahuus, aasialaisvaikutteet ja kommunismi voitetaan kristillisellä maailmankatsomuksella.

Essee perustuu Barbara Törnqvist Plewan kirjaan The Wheel of Polish Fortune, ja nimenomaan sen ihme-myyttiä käsittelevään osuuteen. Tarkoitukseni on esittää, kuinka puolalaiset ovat nähneet historiansa osana Jumalan suunnitelmaa. Törnquist Plewan kirjan idea on kuvata Solidaarisuus-liikkeen ensimmäisten vuosien ja ihme-myytin yhteyttä, joten myytin historia on kuvattu siten, että se huipentuu 1980-luvun alkuun. Vaikka solidaarisuus on kirjan lähtökohta, käsittelee kirjoittaja myytin historiaa melko tarkasti aina sen synnystä saakka. Solidaarisuus itsessään ei lopulta edes saa kovin tarkkaa käsittelyä. Kirjoittajan tarkoitus ei olekaan ollut kuvata Solidaarisuus-liikkeen tapahtumahistoriaa, vaan tuoda sen taustoista ilmi myyttistä ajattelua.

Myytti-sanalle kirja antaa merkityksen, jonka mukaan myytti etsii analogioita menneisyydestä, siten, että se pystyisi selittämään nykyisyyden ja kertomaan tulevaisuuden. Myytin tarkoitus on myös antaa tarkoitus antaa syvempi merkitys arkipäivän tapahtumille ja arkipäivälle itsessään. Myytit myös kuuluvat kriisien ja levottomuuksien aikoihin, jolloin ihmisellä on pyrkimys selittää ja etsiä paikkaansa maailmassa, valtiossa ja yhteisössä. The Wheel of Polish Fortune onnistuu täyttämään nämä myytille annetut kriteerit kuvatessaan Puolan historian vaiheita.

Puolan tapauksessa myyttien olemassaolo on mielenkiintoista verrattaessa sitä muihin Neuvostoliiton satelliittivaltioihin ja niiden menneisyyteen. Esimerkiksi Unkarilla on selviä yhtymäkohtia menneisyydessään Puolaan, mutta ei samanlaisia myyttejä. Unkarikin on moneen kertaan valloitettu ja se on kokenut nöyryytyksiä  kansainvälisessä politiikassa. Samoin Unkari oli Puolan tavoin antikommunistinen maa, mutta kummassakin Toisen maailmansodan jälkeen alkoi kommunistisen diktatuurin aika.

Unkarissa kapinoitiin 1956, mutta Katalin Miklossy luennoi 2. 10. 2002 Unkarista, ja katsoi silloin kansanousun yksittäiseksi tapaukseksi maan historiassa. Se onkin selvä ero Puolaan, jossa kapinointia on harrastettu säännöllisesti. Tästä voidaan vetää viiva Suomen historiaan, sillä 1800-luvulla Suomen ja Puolan kohtalot kävivät käsi kädessä, mutta Suomi valitsi myöntyväisen linjan Puolan kapinoidessa Tsaarinvaltaa vastaan.

Karkeasti sanoen molemmat tiet johtivat samaan tulokseen eli itsenäistymiseen Ensimmäisen maailmansodan loppupuolella, ja jopa 1920-luvun rajasotiin molemmissa maissa. Analogia ei ole näin helppo, sillä huomioon olisi otettava myös hyvinvoinnin ja kehityksen näkökulmat. Unkarin tapauksessa merkittävä ero löytyy myös ideologisista suuntauksista, sillä unkarilaiset kokivat olevansa länsimaisia ennen kommunistivaltaa. Puolalaisetkin näkivät itsensä idän uhkan vartijoina, mutta kapinallis-myytin mukaan ajattelusta kuitenkin puuttui länsimainen rationaalisuuden ja valistuksen väritys. Puolalaisilla oli taipumuksia mystiikkaan ja laajempiin merkityksen antamisiin, mikä näkyi ihme-myytin historiassa.

1966 Puola valmistautui juhlimaan kristinuskon tuhatta vuotta. Kommunistisen vallan oli vaikea estää juhlintaa, mutta se yritti kuitenkin antaa tapahtumista kuvan tuhatvuotisen valtion juhlana. Puolalaisten kristinuskolla on siis yli tuhatvuotiset perinteet, mutta se itsessään ei kerro mitään uskon vaikutuksista historiaan ja elämään. Uskon merkitysten kantajana Puolan historiassa on ylivertaisessa roolissa Czestochowan Neitsyt Maria-ikoni, yhdeltä kutsumanimeltään Musta Madonna.

Neitsyt Marian kultti on tunnettu kaikkialla katolisessa maailmassa. Puolassakin se oli tunnettu jo keskiajalla, sillä vanhin tunnettu kirjoitettu puolalainen hymni kertoo juuri Neitsyt Mariasta. Laajemmat mittasuhteet Neitsyt Maria-kultti saavutti kuitenkin 1600-luvun puolivälissä Puolan ollessa monelta suunnalta uhattuna. Ruotsi valtasi Puolan 1655, mutta Puola pystyi kukistamaan valloittajat. Saavutusta pidettiin ihmeenä. Jasna Goran luostarin lähistöllä kapinalliset olivat pystyneet torjumaan ruotsalaiset, ja luostarin seinällä ollut Neitsyt Maria-ikoni sai siitä kunnian. Kuningas antoi asetuksen 1. 4. 1656, jossa Neityst Mariasta tuli Puolan kuningatar.

Puolalaisten usko mystiikkaan oli bysanttilaisen vaikutuksen seurausta. Bysanttilainen vaikutus saapui tshekkiläisten mukana Puolaan 900-luvulla, ja koki kukoistuksen Wladyslaw Jagellon valtakaudella 1386-1434. Ennen Madonnan kuningattareksi nimittämistä mystiikka koki takaiskuja renessanssi-vaikutusten takia, mutta kuten jo aiemmin on tullut ilmi, renessanssilla ja myöhemmin valistuksella ei ollut yhtä suurta merkitystä ajatteluun kuin länsimaissa, jopa Unkarissa.

Bysanttilaisen vaikutuksen myötä uskonpuhdistus ei onnistunut Puolassa, vaan vastauskonpuhdistus palautti roomalaiskatoliset arvot. Protestanttien hyökkäykset Neitsyt Maria-kulttia ja mystiikka kohtaan lienevät ajaneen puolalaiset kannattamaan vastauskonpuhdistusta.

Barokki oli uskonpuhdistusta ja renessanssia vaikuttavampi ilmiö Puolassa, koska se hyväksyi ihmeet ja mystiikan osaksi elämää. Barokki oli puolalaisille siten läheinen trendi, ja Neitsyt Maria-kultti koki uuden nousun. Kuin vastauksena kultille tapahtui sitten Jasna Goran ihme, jonka jälkeen Puolassa Neitsyt Marian asemaa ei ole voitu horjuttaa.

Musta Madonna oli paitsi ihmeidentekijä, myös Puolan suojelija ja äitihahmo, sekä hallitsija jo viralliselta asemaltaan. Jasna Gora myös vahvisti puolalaisten käsitystä siitä, että Neitsyt Maria ei antaisi Puolalle tapahtua mitään pahaa, sillä Puola oli Jumalan valittu kansa estämässä vihollisten katalat yritykset.

Puolalaisten oma näkemys itsestään valittuna kansana sai siis tukea bysanttilaisesta kulttuurista ja barokki-kulttuurista. Sen mukaan Jumala pelasi maailmassa peliä, jossa Hän oli suuri strategi, ja Neitsyt Maria hänen välikappaleensa. Taistelu käytiin idän ja lännen, eli Euroopan ja Aasian sekä myöhemmin kommunismin ja vapauden välillä. Unkarissa ja Suomessakin elää näkemys kansoista joilla on tehtävä. Suomalaiset ainakin kokevat taakakseen ja ylpeydenaiheekseen Idän Karhun vieressä asumisen, mikä on karaissut meidät kansana vahvaksi. Unkarilaisten keskuudessa näkemys johti absurdeihin tunnelmiin, kun Venäjä nähtiin valloittajana pahempana kuin Itävalta, joka ei kohdellut Unkaria välttämättä yhtään sen paremmin.

Puolan viholliset olivat mielenkiintoista kyllä kaikki eriuskoisia. Ruotsalaiset olivat protestantteja, turkkilaiset ja tataarit muslimeja ja venäläiset ortodokseja. Miten Puola olisi sitten reagoinut saman uskonnon valinneisiin vihollisiin.

Ainakin propaganda hyötyy siitä, että vihollisen kulttuuri on selkeästi omaa erilaisempi. Uskonto on historian saatossa osoittanut olevansa merkittävä sodankäynnin moottori. Yhteinen kulttuuri- ja arvoperimä katsotaan sodan tehokkaaksi esteeksi. Esimerkiksi demokratiasta on annettu määritelmä, jonka mukaan demokraattiset maat eivät sodi keskenään.

Puolalaiset tarvitsivat yhtenäisyyttä 1800-luvun vaihteessa jälleen kerran, kun maan itsenäisyys oli uhattuna. 1795 Puola menetti lopulta pitkän heikentymisen jälkeen itsemääräämisoikeutensa.

Romantismin ilmaantuminen kulttuurilliseksi muodiksi sopi Puolalle tässä tilanteessa mainiosti. Romantismi näki sekin suuria merkityksiä historiassa, mikä vain vahvisti puolalaisten käsityksiä omasta erityisyydestään. Vieraan vallan käsiin ajautuminen alkoi tuottaa uutta messiaanista ajattelutapaa, jonka mukaan Puola vuoti verta lännen syntien tähden. Vaikeat ajat oli kestettävä maailman pelastuksen nimissä, ja valittuna kansana oleminen oli etuoikeus vaikkakin raskas kannettava. Kapinointi Tsaarin vallan alla oli jatkuvaa, joten Puola ei tyytynyt olemaan pelkkä uhri.

Ilmeisesti puolalaiset eivät siis uskoneet pelkän alistumisen kirkastavan kruunuaan, vaan Jumala auttaa niitä, jotka auttavat itseään. Uskossa tuntuu olevan ainakin lieviä ristiriitaisuuksia nykypäivän katsannosta juuri kapinoinnin ja valitun kansan-tematiikan suhteen.

Ihmeitä tapahtui lähinnä silloin kun ihmiset olivat valmiita toimimaan, mutta ei aina kun toimittiin. Vuoden 1830 kapinan oli ajateltu olevan vapauttava tapahtuma, mutta pettymys oli kova kun se epäonnistui. Se ei kuitenkaan lopettanut puolalaisten uskoa omaan erityisyyteensä, vaan emigranteiksi joutuneet ajattelijat jatkoivat argumentointiaan, ja messiaaninen näkökulma vain vahvistui takapakkien edessä.

1800-luvun toisella puoliskolla kapinaan yllytettiin myös hieman maallisemmilla syillä, sillä passivoitumista kritisoitiin ja ihmisiä kehotettiin toimimaan talouden ja kulttuurin hyväksi. Näissä ajatuksissa ei ollut yhtä selvää suuren kertomuksen väriä, eikä itsenäisyys ollut välittömästi näköpiirissä. Siksipä vuoden 1918 itsenäistyminen nähtiin sekin suuren ihmeenä ja merkkinä Puolan asemasta Jumalan erityisenä lemmikkinä. Itsenäisyys oli kuin puolivahingossa jäänyt puolalaisten käsiin. Ikuiseen valtakuntaan alettiin uskoa, ja Puolan nähtiin saavuttaneen tavoitteensa. Ilo oli voimakas, mutta lyhyt, sillä rajasodat Neuvostoliiton kanssa olivat 1920-luvun alussa johtaa katastrofiin, mutta jälleen kerran onni kääntyi omituisesti.

oppositio yritti käyttää tilannetta poliittisesti hyväkseen ilmoittamalla, että vain ihme oli pelastanut Puolan. opposition tarkoituksena oli mustamaalata Puolan johtoa, mutta yritys kääntyi sitä itseään vastaan, kun ihmiset todella uskoivat Jumalan suojelevan Puolaa ja sen johtajia.

Seuraava ihme koettiin natsivallan aikana. Kapinalliset etsivät uskoa lauluista, runoista ja tarinoista, joissa oli messiaaninen sanoma, ja joissa Neitsyt Marian tehtävää Jumalan ja Puolan välikappaleena ylistettiin. Sanottiin, että "nekin, jotka eivät usko mihinkään, uskovat sentään Mustaan Madonnaan." Maria-kultti oli siis muuttunut sosiaaliseksi totuudeksi siinä määrin, että ihmisen ei tarvinnut uskoa katolisen kirkon oppeihin uskoakseen Puolan erityisasemaan.

Stalinin vainojen ja kommunistisen vallan keskellä kirkosta tuli kapinan merkki. Yritykset kitkeä katolisuus Puolasta eivät onnistuneet, vaan kirkolla oli koko ajan merkitystä vaikeuksista huolimatta.

Karol Wojtylan valinta uudeksi paaviksi oli Puolassa yksi suurimmista koetuista ihmeistä, ja jälleen kerran sitä pidettiin lopullisena merkkinä siitä, että täyttymyksen hetki Puolan historiassa oli lähellä ja Jumala hyvitti Puolan kokemat kärsimykset. Ulkomaiset tarkkailijatkin kiinnittivät huomiota erikoiseen tunnelmaan, jota ei pystytty sanoin kuvaamaan.

Paavin merkityksestä kommunistisen vallan kaatumiseen voidaan varmasti olla monta mieltä, sillä kestihän valinnasta vielä kymmenen vuotta ennen kuin Puola vapautui. Kuitenkin Solidaarisuus-liikkeen ilmaantuminen maailman tietoisuuteen sai tukea paavin valinnasta. Puola sai kokea parin vuoden sisällä uuden ihmeen, kun loppuvuodesta 1980 Solidaarisuus-ammattiliittona hyväksyttiin. Puolalaiset uskoivat jo uuden ajan alkuun, mutta sotatilan julistaminen aiheutti Puolassa järkytyksen ja lamaannuksen.

Kuitenkin niinkin poliittisen kysymyksen kuin ammattiliittoriidan muuttuminen uskonnollisesti värittyneeksi vapaustaisteluksi kertoo katolisen kirkon asemasta Puolassa. The Wheel of Polish Fortune sisältää paljon runoja ja lauluja joita puolalaiset ovat kokouksissaan, mielenosoituksissaan ja yksityisesti esittäneet ja levittäneet. Ne ovat täynnä termejä, joissa Jumala ja Neitsyt Maria ovat Puolan turvana. Musta Madonna nähdään jopa erillisenä ihmeitä tekevänä ikonina, jonka kautta Neitsyt Maria suorittaa Jumalalta saamansa tehtävät.

Vaikka tällaisen mystiikan perustat Puolassakin ovat horjuneet, on kirkolla kuitenkin vieläkin erityinen merkityksensä. Kun 1000 vuotta on osattu luottaa yhteen ja samaan instituutioon, se jättää kulttuuriin ja ajatteluun jälkensä. Puolalaisten tarpeesta uskoa kirkkoon on osoituksena toipuminen useista vuosisatojen aikana kohdatuista vainoista ja vaikeuksista.