12.12.2001

Kai nainen nyt on pahemmastakin puutteesta selvinnyt, mutta kun todellakin yllätti itsensä katselemasta poroja sillä silmällä, niin pakko oli keksiä muuta tekemistä ja vauhdikkaasti. Mitäpä siis muuta kuin karttateline rinnuksille ja treenaamaan. Ja saman tien vähintään parikymmentä kilometriä, ettei lopu matka kesken…

…

Arvatkaapa, miten kävi ? Viimeiset viisi kilometriä tuskin ovat lauluntekijästäkään tuntuneet koskaan niin pitkiltä … Lintulauta huurtui ja räkä jumiutui ikäviksi kokkareiksi muovin pintaan. Ajatukset seksistä karisivat sitä mukaa kuin mielikuva poropizzasta vahvistui ja päätin hankkiutua koko härvelistä eroon ja oikaista Velhonkodalta suorinta tietä kotiin. Vajaan kilometrin kiukkuisen hiihdon jälkeen tapahtui kuitenkin jotakin kummaa. Tulin risteykseen, jota ei ollut kyllä aikaisemmin siinä kohdassa ollut, mutta nyt tämä uusi reitti tuntui jostain syystä houkuttelevalta. Käännyin siis kapealla ladulle, jonka uskoin kovasti olevan lyhin reitti kotiin.

Todellisuudessa olin menossa aivan väärään suuntaan, mutta olin liian väsynyt ja ilmeisesti noiduttu, jotta olisin osannut ajatella mitään. Hiihdin vain eteenpäin pehmeähköä kelkkauraa kunnes pysähdyin kuuntelemaan outoa laulua. Järven rannalla oli kota, jonka edustalla pieni, parrakas mies viittoi minua luokseen.

Olin varmasti seonnut. Menninkäinen tai mikälie. Ja minä tuskin ahkerasta huulipunan lisäämisestä huolimatta näytin juuri lainkaan päivänsäteeltä kuolaisine rintapielineni ja huurtuneine poskineni. Mutta ilmeisesti jokin voipuneessa olemuksessani miestä viehätti, sillä juuri sanaakaan sanomatta hän tarttui minua tumpusta ja kiskoi peräänsä kotaan. Savussa silmäni vetistyivät, mutta lämpö oli kovin suloista.

Outo olento halusi välttämättä kuivata kaikki vaatteeni tulen loimussa ja kehotti minua kietoutumaan porontaljoihin kodan nurkassa.. Mikäs siinä, on sitä riisuuduttu kummemmissakin paikoissa, tuumasin, ja hankkiuduin seksikkäistä kalsareistani eroon. Hullunporon lientä se äijä minulle varmaan juotti, mutta taljoihin käperryttyäni vajosin suloiseen unensekaiseen eroottiseen unelmaan, jossa uskomattomat fantasiat seurasivat toisiaan porojen juostessa kaikkialla ympäriinsä valtavine sarvikruunuineen… Unessa varmasti oli jotakin yhtymäkohtia todellisuuteen, sillä herätessäni muutamia tunteja myöhemmin lepäsi vierelläni taljoilla myös tuo kummallinen mies.

Vaatteeni olivat kuivuneet ja pukeuduin niihin nopeasti. Olin aivan sekaisin oudosta unesta, mutta kiskoin sukset jalkaani ja päätin suksia tieheni mahdollisimman pikaisesti. Suunnasta minulla ei ollut aavistustakaan, mutta hämmästyttävän pian olin takaisin tutulla ladulla. Olin aivan poikki ja minusta tuntui, että ihmiset tuijottavat, joten pysähdyin varmuuden vuoksi juomaan rommikaakaon lähimpään kahvilaan. Kun pääsin takaisin matkaan, hiihti minua vastaan pieni parrakas mies, joka virnisti tuttavallisesti.

Seuraavan päivän pysyin tiiviisti telkkarin ääressä saippuasarjojen parissa.

Külli -täti

Lapinhulluuden vahvoissa kourissa