Per(u)skuntoilua paremmasta päästä
Jokanaisen niksikirja ei nyt auta. Huiput pitävät ylimenokautta ja paistattelevat kesän menestyksen jälkimainingeissa. Minulla on kyllä mennyt järjestelmällisesti joka ikinen kisareissu sen verran överiksi, että on pakko alkaa jo hyvissä ajoin miettiä peruskuntokautta. Tai tässä tapauksessa kai pohjakuntokautta.
Pohjakunto on kyllä koettu ja hyväksi havaittu lukuisissa pintaa syvemmissä raapaisuissa kaupunkimme yöelämään. Pohjalta ei kuulemma ole muuta suuntaa kuin ylöspäin, mutta olen vahvasti eri mieltä. Kyllä se suuntiminen vaakatasossakin onnistuu vallan mainiosti. Pitää vain olla riittävän laaja pohja ja toimiva suhdeverkosto.
Kattavaa pohjatyötä vaakatason vakauttamiseksi en tosin ole viimeaikoina harrastanut. Ehkäpä resurseja pitäisi tulevaisuudessa allokoida enemmän tälle sektorille ? Kuka tietää, mistä se orastava oljenkorsi ensikaudella pilkistää.
Vai pitäisikö sen sijaan keskittyä harjoittelussa pohjapinta-alan laajentamiseen? Leväperäistähän tämä touhu silloin tällöin on, mutta laajamittainen harjoitustoiminnan laajaperäistäminen eli ekstensiivistäminen johtaisi välittömästi uusien aluevaltauksien suorittamiseen. Monipuolistaisiko tämä myös resurssipohjaa? Ja ennen kaikkea: missä määrin tässä fyysisessä tilassa on mahdollista ryhtyä kattavampiin investointihankkeisiin ? Riskitason määrittelyyn tarvittavaa asiantuntemusta ei ole ja valmentajakin headhuntattiin haasteellisempiin tehtäviin.
Tärkeää olisi myös tässä vaiheessa suorittaa pohjamateriaalin ydinainesanalyysi. Niin makaa kuin petaa ja musta kylki kummallakin. Lähtötason määrittely antaa potkua tuleviin ponnistuksiin, eikä sitten tarvitsisi enää suunnitella peruskestävyyttä perstuntumalla.
Vaakatasossa ei siis ole liiemmälti valittamista. Tavoitteet on asetettava riittävän mataliksi, jotta voi sitten huoletta ryömiä ali siitä, missä aita on korkeimmillaan. Parempi reilu luovutus kuin kirvelevä tappio. Ojanpohjalla tavataan ja paistaa se aurinko joskus tännekin.
Sykerajat sykähdyttävät ja paras mattotesti tulee jälleen suoritettua takapihan tamppaustelineellä. Matoista näkyi leijailevan maahan jotakin valkoista jauhetta, jota epäilin epoksi. Poliisi ei hutki ketään.
Eläköön elämä, kestävä kehitys ja suomen posti!
