akvitaani Etelä-Ranskassa puhuttu muinaiskieli, ilmeisesti baskin murre. (Ks. Larry Trask: History of Basque)
alasaksa: pohjoissaksalaisten murteiden yhteisnimitys
algonkikielet: yksi tärkeimmistä Pohjois-Amerikan intiaanikieliryhmistä. Tunnettuja algonkikieliä ovat mm. arapaho, cheyenne, mustajalka, cree-kielet, chippewa, ojibwa ja shawnee.
amhara Etiopian suurin ja tärkein kieli. Amhara on seemiläinen kieli, eli sukua heprealle ja arabialle.
arabia, oikeastaan pohjoisarabia, seemiläinen kieli, islamilaisen maailman yhteinen sivistyskieli, diglossinen (murteet hyvin hajanaisia, kirjakieli perustuu Koraanin kieleen).
aramea: seemiläinen kieli, antiikin aikana Lähi-idän tärkeimpiä puhekieliä, nyt hajanaisten murteiden varassa, kristittyjen ryhmien puhuma lähinnä Syyriassa. Aramealla on omat ns. estrangelo-aakkoset, jotka näyttävät arabian ja heprean aakkosten välimuodolta.
athabaskakielet: yksi merkittävimmistä Pohjois-Amerikan intiaanikielten ryhmistä. Merkittäviä athabaskakieliä ovat apassikielet ja navajo, jotka ovat hyvin läheistä sukua keskenään - itse asiassa navajoa voidaan pitää osana samaa murrejatkumoa kuin apassikieliä. Apassikielistä tunnetuin on mescalero-chiricahua -apassi, joka oli kuuluisan intiaanipäällikkö Geronimon äidinkieli. Athabaskakielet kuuluvat na-dene -kielikuntaan, ja esimerkiksi navajot käyttävät itsestään nimeä dine.
aymará: inkavaltakunnan toinen virallinen kieli, ei sukua ketsualle, mutta vuosisatoja kestäneen naapuruuden vuoksi muistuttaa niin paljon ketsuaa, että näitä kahta luultiin pitkään sukukieliksi. Aymarálla on puhujia pari miljoonaa, Perussa ja Boliviassa, muttei Ecuadorissa.
arawak: ryhmä keskenään sukua olevia kieliä ja murteita, joita puhuttiin Karibialla ennen espanjalaisten tuloa. Nykyisin arawak-kielistä suuri osa on hävinnyt sukupuuttoon tai muutaman kymmenen puhujan varassa, mutta Karibian nykyisissä kreolisoituneissa pidginkielissä, kuten papiamentossa ja garifunaenglannissa, on paljon arawak-kielten vaikutteita. Suurin elävä arawak-kieli lienee Kolumbiassa puhuttu wayuu.
azeri: Azerbaidzanin entisen neuvostotasavallan virallinen kieli, turkkilaisperäinen ja erittäin läheistä sukua Turkissa puhutulle turkille
baski: ei sukukieliä, yhdeksän murreryhmää, puhutaan Espanjan koillisosissa ja niihin rajoittuvilla Ranskan alueilla, kirjakieli (euskara batua) standardisoitu äskettäin
batsi: ehkä parin tuhannen ihmisen Georgiassa puhuma kieli, joka on sukua tšetšeenien ja inguušien kielille, muttei ymmärrettävä niiden puhujille. Batsin puhujat käyttävät kulttuurikielenään georgiaa, mutta se ei oikeastaan ole batsin sukukieli.
berberit: Saharan paimentolaiskansoista käytetty yleisnimi. Berberien puhumat kielet ovat suhteellisen läheistä sukua keskenään ja muodostavat afroaasialaisten kielten keskuudessa oman selvästi erottuvan alaryhmänsä. Suurimmat berberikielet ovat tamazight, shawia ja kabyli (Algeriassa) sekä rif (Marokossa), mutta myös Nigerissä puhutaan berberimurteita. Viime aikoina berberit ovat pyrkineet kehittämään yhteistä tamazight-nimistä kirjakieltä.
bosnia: Bosnia-Hercegovinassa kirjakielenä käytetty neoshtokavialainen kielimuoto. Sikäli kuin tiedän, se on ekaviaa, mutta sanavarastoltaan lähempänä kroatiaa kuin serbiaa, eikä Bosniassa ilmeisesti käytännössä pyritä normittamaan muslimimiljöissä tavallisia turkkilaisia lainasanoja kaikkien kansanosien kieleksi.
burušaski: noin puolensadan tuhannen ihmisen puhuma vähemmistökieli Intiassa ja Pakistanissa. Burušaskilla ei ole viime aikoihin asti ollut kirjakieltä, eikä se myöskään näytä olevan sukua millekään muulle kielelle. Burušaskin puhujat ovat muslimeita, ja kielen sanastoon sisältyvät kaikki muslimikulttuurille tarpeelliset arabialais-persialaiset kulttuurisanat. Burušaskilla on kaksi päämurretta, hunza ja jasin (yasin), jotka eivät eroa toisistaan kovin paljoa. Burušaskin kielioppi ei ole mitenkään erikoisen eksoottinen: taivutusmuotojen ja -päätteiden runsautta on verrattu latinaan, turkkiin ja suomeen. Burušaskit ovat kuuluisia rivosta huumorintajustaan, ja merkittävä osa tutkijoiden muistiinmerkitsemistä kielinäytteistä on tuhmia juttuja.
cebuano: yksi Filippiinien suurimmista kielistä, kuuluu vielä laajempaan visayano-kielten murreryhmään.
chamorro: Yhdysvalloille kuuluvan Guamin saaren alkuperäiskieli, joka nyttemmin on vaarassa syrjäytyä englannin tieltä. Chamorrolla on noin 70 000 äidinkielistä puhujaa, ja se kuuluu malaijilais-polynesialaisiin kieliin.
dari: Afganistanin sivistyskielenä käytetty persian (farsin) kielen muoto
divehi eli malediivi, Malediivien noin neljännesmiljoonan asukkaan pääkieli. Malediivien asukkaat ovat pääasiassa sunnimuslimeja ja kirjoittavat kieltään thana-aakkosilla, jotka on kehitetty osittain arabialaisista aakkosista, osittain intialaisista numeromerkeistä: thana-aakkosilla sanoja ei kirjoiteta jatkuvana viivana, kuten arabialaisissa aakkosissa, vaan jokainen kirjain kirjoitetaan erikseen. Kieli kuuluu indoarjalaisiin kieliin ja on läheisintä sukua Sri Lankalla puhuttavalle sinhalin kielelle.
džibbali: eteläarabian muoto, jota puhutaan mm. Kuria Murian saarella
dzongkha: Bhutanin virallinen kieli. Dzongkha on tiibetiläis-burmalainen kieli ja läheistä sukua tiibetille.
ekavia: niiden serbokroatialaisten murteiden yhteisnimitys, joissa kantaslaavilainen, jatj-nimisellä kirjainmerkillä kirjoitettu nasaalinen ä-vokaali on kehittynyt e:ksi
eskimokielet joukko arktisilla alueilla puhuttuja kieliä ja murteita, jotka kuuluvat eskimo-aleuttilaiseen kielikuntaan. Eskimokielet jakautuvat kahteen pääryhmään: inuiitti- ja juppik-kielet. Kummallakin ryhmällä on yksi elinvoimainen pääedustaja (grönlannin inuiittikieli eli kalaallisut ja alaskan juppik-kieli); lisäksi on joukko pienempiä eskimokieliä, jotka ovat usein sammumassa. Eskimokielet ovat polysynteettisiä kieliä, eli kokonainen lause saattaa olla yhtä ainoaa sanaa; tämä piirre lienee vaikuttanut siihen virheelliseen käsitykseen, että eskimoilla olisi erityisen runsaasti lunta tarkoittavia sanoja.
eteläarabia: Arabian niemimaan eteläosien vanha sivistyskieli, joka on verrattain kaukaista sukua (pohjois)arabialle ja ilmeisesti läheisempää etiopialaisille kielille; nykyään hajonnut pieniksi murteiksi (tärkeimmät ovat mehri, sokotri ja džibbali, joiden kunkin puhujamäärä on 50 000-100 000:n luokkaa; suurimmassa osassa Arabian niemimaan eteläosia puhutaan näet nykyään [pohjois]arabiaa, jonka paikallisiin murteisiin tosin on omaksuttu eteläarabialaisia piirteitä)
eteläarabialaisia murteita käsittelevä sivu
farsi eli persia: ennen muuta Iranissa puhuttu iranilainen, indoeurooppalainen vanha sivistyskieli
flaami: Belgiassa puhuttujen hollannin murteiden yhteisnimitys
foinikia: heprealle läheistä sukua ollut seemiläinen muinaiskieli
formosalaiset kielet: Taiwanin alkuperäiskielet. Formosalaisia kieliä puhuttiin Taiwanilla ennen kuin kiinalaisasutus syrjäytti alkuasukkaat. Nykyään formosalaiset kielet ovat saarella hyvin pieni vähemmistö: suurimmalla niistä, amin kielellä, on puhujia hieman yli sata tuhatta. Kuten polynesialaiset kielet, myös formosalaiset kuuluvat austronesialaiseen kielikuntaan, jossa ne muodostavat oman alaryhmänsä.
gaeli: kelttikielten goidelilaiseen (gaelilaiseen) alaryhmään kuuluvasta kielestä käytetty nimitys. Gaelilaisia kieliä on kolme: iiri, skotlanningaeli ja manksi.
georgia eli gruusia, omakielinen nimi kartuli ena, on kaukasialainen kieli, mikä sinänsä ei sano mitään: kaukasialaiset kielet on näet ryhmitelty yhteen lähinnä maantieteellisin perustein. Joka tapauksessa georgialla on pari sukukieltä (mingreli, svani ja lazi), jotka kaikki ovat sosiolingvistisesti ottaen georgian murteita, koska niiden puhujat käyttävät georgiaa kirjakielenään (lukuun ottamatta niitä lazin puhujia, jotka asuvat Turkin puolella rajaa ja joiden sivistyskieli on turkki). Georgia on ikivanha kristitty kansakunta, ja kieltä on kirjoitettu omilla aakkosillaan jo toista tuhatta vuotta. Äänteellisesti omintakeinen piirre ovat ejektiivikonsonantit; kieliopissa on yleisluontoisia yhtäläisyyksiä baskiin, mutta sukukieliksi näitä ei ole voitu osoittaa.
guaraní: Paraguayn katukieli, tupi-guaraníkieliin kuuluva intiaanikieli. Käytännöllisesti katsoen kaikki paraguaylaiset puhuvat tätä kieltä, mutta kyseessä on intiaanikielen eurooppalaistyyppiseen kaupunkikulttuuriin sopeutunut muoto, johon espanja on vaikuttanut vahvasti. "Aidot" intiaanimurteet ovatkin kaupunki- ja katuguaraníin tottuneelle lähes käsittämättömiä. Paraguayn kaupunkiguaranílla on viitisen miljoonaa puhujaa, mutta aidot intiaanimurteet ovat muutamien tuhansien puhujien varassa. Suurin osa Brasilian portugaliin intiaanikielistä lainatuista sanoista tulee kuitenkin juuri näistä kielistä.
hazara: yksi Afganistanin pääkielistä. Käytännössä hazara on niin lähellä persiaa, että sen puhujat voivat käyttää daria kirjakielenään. Hazarat ovat kuitenkin erillinen etninen ryhmä, joka erottuu kulttuurinsa ja ulkonäkönsä perusteella muista alueen asukkaista. Yleensä oletetaan hazarojen olevan alueelle asumaan asettuneiden mongolisotilaiden jälkeläisiä.
hmong tai kiinaksi miao: ryhmä keskenään sukua olevia, muttei välttämättä keskenään ymmärrettäviä vähemmistökieliä, joita puhutaan Kiinassa ja Taka-Intiassa, tosin merkittävä osa hmongeista on muuttanut pakolaisina mm. Yhdysvaltoihin. Hmong-kielet kuuluvat hmong-mien- eli miao-yao -kielikuntaan. Hmong-kieliä ovat mm. punainen miao (xiangxilainen hmong, 770 000 puhujaa), musta miao (qiandongilainen hmong, 1,4 miljoonaa puhujaa), valkoinen miao (hmong daw, 170 000 puhujaa), ja miao (guiyangilainen hmong, 80 000 puhujaa). Hmong-kieliä ja -murteita on kuitenkin paljon enemmän, ja myös näiden ryhmittymien sisällä on suuria eroja. Hmong-kielet eivät ole kiinalle mitään sukua, mutta muistuttavat sitä typologisesti. Eräissä hmong-murteissa on vielä paljon mutkikkaampi sävelkorkojärjestelmä (tonaliteetti) kuin kiinassa. Yhteensäkään kaikilla hmong-kielillä ei ole paljoa enempää puhujia kuin suomella.
hollanti: Alankomaissa ja Belgian pohjoisosissa kirjakielenä käytetty germaaninen kielimuoto
hurri: Kaksoisvirtainmaassa n. 1700-1500 ennen Kristusta laajalti puhuttu kieli. Tärkein hurrikuningaskunta oli Sinuhe egyptiläisestäkin tunnettu Mitanni. Hurrilla ei ole nykyään eläviä sukukieliä, mutta se on vaikuttanut mm. armenian ja kurdin kieleen.
hutsuli: länsiukrainalainen ruteenimurre
ijekavia: niiden serbokroatialaisten murteiden nimitys, joissa kantaslaavin jatj-nimisellä kyrillisellä kirjaimella merkitystä vokaalista on kehittynyt ije tai je.
ilocano: yksi Filippiinien suurista alkuperäiskielistä, puhujamäärältään alun perin samaa luokkaa kuin tagalogi
inguuši: neljännesmiljoonan ihmisen puhuma pohjoiskaukasialainen kieli, joka on hyvin läheistä sukua tšetšeenien kielelle
irokeesikielet: tärkeä pohjoisamerikkalainen intiaanikieliryhmä. Irokeesikielikuntaan kuuluvat ennen kaikkea Irokeesiliiton, viiden kielellisesti ja kulttuurisesti keskenään lähisukuisen intiaanikansan aikoinaan luoman valtiomaisen organisaation kielet (seneca-mingo, cayuga, onondaga, mohawk ja oneida). Kaukaisempaa sukua näille ovat huron, tuscarora ja cherokee. Cherokee on merkittävä sikäli, että se on kuuluisan intiaanipäällikkö Sequoian äidinkieli: Sequoia sai valkoisten kirjoja ja kirjeitä nähtyään ajatuksen laatia omalle kielelleen kirjoituksen. Englantia osaamattomana Sequoia käytti englannista lainaamiaan kirjaimia aivan toisten äänteiden merkitsemiseen kuin englannissa, mutta suurimmaksi osaksi hän joutui keksimään kirjaimet omasta päästään. Sequoian kirjoitus on tavukirjoitusta, ts. jokainen kirjain vastaa yhtä tavua, ja soveltuu sikäli hyvin cherokeen kieleen, ettei sitä juurikaan ole ollut tarpeen parannella.
japani: Japanissa puhuttava kieli, omakielinen nimitys nihongo (maan nimi on Nihon, kirjakielisemmin Nippon ja juhlallisesti Yamato; länsimainen nimi perustunee jälkimmäiseen). Japanin kieli suhtautuu vieraanvaraisesti lainasanoihin, joita on tulvinut kieleen niin kiinasta kuin länsimaisistakin kielistä, viime aikoina tietenkin erityisesti englannista. Kielessä käytetään rinnakkain kiinalaistyyppisiä ideogrammeja (kanji) sekä kahta omaa, mutta alkujaan kiinalaisista kirjaimista kehitettyä tavukirjoitusjärjestelmää (katakana, hiragana). Japani ei kuitenkaan ole kiistattomasti sukua millekään muulle kielelle: äänneopillisesti se muistuttaa enemmän polynesialaisia kuin itäaasialaisia kieliä - musikaalista aksenttia ei ole, kieli ei salli kovin mutkikkaita konsonanttiyhdistelmiä, tavut lopetetaan aina vokaaliin, ja r:n ja l:n ero ei kuulu ainakaan kirjakielen äänneoppiin (siksi esim. Finrando = Suomi, Boribia = Bolivia). Murre-erot ovat huomattavia, ja Japanista pitkään poliittisesti erillään olleiden Riukiusaarten murteita voidaan pitää japanista (ja toisistaan) erillisinä sukukielinä. Nykyään ne ovat kuitenkin väistymässä standardijapanin tieltä.
karaiimi: liettualaisen samannimisen juutalaislahkon puhuma turkkilaisperäinen kieli
kareni: ryhmä lähinnä Thaimaan ja Burman (Myanmar) rajaseudulla puhuttuja keskenään verraten lähisukuisia, muttei välttämättä ymmärrettäviä kieliä ja murteita. Karenikielet kuuluvat kiinalais-tiibetiläisen kielikunnan tiibetiläis-burmalaiseen haaraan ja ovat siis kaukaista sukua kiinalle ja tiibetiläisille kielille.
kašubi: Puolan pohjoisosissa Gdanskista länteen puhuttu murre, joka eroaa puolasta niin paljon, että sitä pidetään jopa eri kielenä
katalonia: romaaninen kieli, jota puhutaan Espanjan itärannikolla
Kernewek Kemmyn: Ken Georgen vuonna 1986 kehittämä kornin kielen muoto, joka ei perustu korninkielisten käsikirjoitusten oikeinkirjoitukseen
ket pieni siperialainen alkuasukaskieli, jota sanottiin ennen jeniseinostjakiksi. Se ei kuitenkaan ole suomalaisugrilainen kieli eikä siis mitään sukua oikealle ostjakille (hantille). Ketin kielellä on ollut aiemmin sukulaisia, mutta ne ovat hävinneet käytöstä. Ketin kieli on ns. paleosiperialainen kieli.
ketšua eli runasimi: inkavaltakunnan ensimmäinen virallinen kieli, nykyään eri muodoissaan Ecuadorin, Perun ja Bolivian tärkein intiaanikieli. Ketšualla on puhujia useita miljoonia, mutta eri murteet eivät välttämättä ymmärrettävyyden kannalta ole yhtä ja samaa kieltä. Perun suurimmat murteet ovat Cuzcon (puolitoista miljoonaa puhujaa) ja Ayacuchon (miljoona puhujaa) ketšua; tärkein murreraja kulkee näiden välistä. Ecuadorissa kieltä kutsutaan mieluummin kitšuaksi, ja siellä suurin murre on miljoonan ihmisen puhuma Cotopaxin kitšua. Bolivian ketšua on oma murteensa, jolla on kolmatta miljoonaa puhujaa. Argentiinan intiaanit on hävitetty lähes sukupuuttoon, mutta sielläkin esiintyy pieniä ryhmiä, jotka puhuvat lähinnä bolivialaistyyppistä ketšuan murretta. On syytä muistaa, että kitše eli quiché on mayakieli, joka ei ole mitään sukua ketšualle.
Mark Rosenfelderin ketšuasivu
Intiaanihuumoria Andeilta
khmer: mon-khmer -kieliryhmän suurin ja merkittävin kieli, jota puhuu suuri enemmistö Kambodžan asukkaista sekä merkittävä vähemmistö Kambodžaan rajoittuvissa maakunnissa Thaimaassa. Kambodžassa puhuttu khmer on kirjallisuus- ja kulttuurikieli; Thaimaan puoleinen khmer on kansanmurteen asteella (ja voi olla ymmärrettävyyden kannalta eri kieli); sikäläiset käyttävät thaita kulttuurikielenään.
khowar: pienehkö paikalliskieli Pakistanin pohjoisosissa, maantieteellisesti lähellä burušaskia, jonka puhujat taitavat usein myös khowaria. Khowar on selvästi indoiranilainen kieli eli kuuluu samaan indoeurooppalaisten kielten haaraan kuin sekä indoarjalaiset että iranilaiset kielet, mutta sen tarkka sukulaisuus näihin on vielä epäselvä, ja monien kielitieteilijöiden mielestä se pitäisi laskea omaksi haarakseen indoiranilaisten kielten joukossa. Samanlaisia erikoistapauksia on muitakin, esimerkiksi kašmirin kieli, ja niitä kutsutaan mielellään dardilaisiksi kieliksi, mutta kyseessä on lähinnä tilapäinen luokitus, koska dardilaiset kielet tuskin muistuttavat toisiaan oleellisesti enempää kuin ne muistuttavat muita indoiranilaisia kieliä.
kiina: kiinalais-tiibetiläisen kielikunnan suurin ja kulttuurisesti merkittävin jäsen. Pääasiallisena kirjakielenä käytettiin 1900-luvulle saakka klassista kiinaa, joka ei ollut kenenkään puhekieli, mutta puhekieleen perustuva proosakirjallisuus oli saanut jalansijaa jo aiemmin (mm. suosittu romaaniklassikko Punaisen huoneen uni). Kiina jakautuu useisiin murteisiin, jotka ymmärrettävyyden kannalta ovat eri kieliä, mutta nykyinen kirjakieli ja sen suullinen muoto perustuvat pohjoisten ns. mandariinimurteiden alueen itäosassa puhuttuun kiinaan, jota on rikastutettu klassisesta kirjakielestä omaksutuilla lainoilla. Kiinalaisten enemmistö (n. 70 %) puhuu mandariinimurteita. Murteiden kirjavuus on kuitenkin suurinta Kiinan rannikolla, joilta on ollut helpointa muuttaa muualle, joten muissa maissa asuvat kiinalaiset siirtolaiset puhuvat useinkin rannikkomurteita mandariinikiinan sijasta. Erityisesti kantoninkiinalla on nykyään hyvin vahva edustus ulkokiinalaisten keskuudessa. Kiinan murteista erikoisin on hakka eli kejia, joka on alun perin pohjoinen murre, mutta sen puhujat ovat muuttaneet etelään jo aikoja sitten erillisiksi siirtokunniksi. Hakka on siksi jäänyt sivuun pohjoiskiinalaisten murteiden myöhemmästä kehityksestä; ainakin sen puhujat itse ovat jopa taipuvaisia näkemään murteensa hyvin vanhakantaisena ja "klassisena".
Hakka on kiinalaisittain pieni murre, sillä on vaivaiset (!) kolmekymmentä miljoonaa puhujaa. Kantoninkiinan puhujia on seitsemisenkymmentä miljoonaa, samoin wu-murteen (shanghainmurteen). Mandariinimurteiden äidinkielisiä(kin) puhujia on lähemmäs miljardi. Kiinassa paikallisia murteita käytetään mielellään paikallisten taidemuotojen (näytelmät) ja radiopakinoiden kielinä, mutta kirjakielessä sekä sen virallisessa latinalaisessa translitteraatiossa pitäydytään virallisen mandariinin normeihin. Murrehuumori on luonnollisesti suosittua Kiinassa, erityisesti pekingiläisten ylimääräisistä ärristä lasketaan yleisesti leikkiä. (Toisin kuin luullaan, kiinalaiset lausuvat kyllä ärrän, mutta se ei ole mahdollinen tavun alussa.)
kiowa: kiowa-tanoalaisen ryhmän tärkein kieli, yksi Yhdysvaltain pienistä intiaanikielistä. Kiowaa puhuu tuhatkunta ihmistä, mutta perinteisistä kiowaheimokunnista yksi ei puhunut kiowaa, vaan kiowa-apassia, apassikielten ja navajon lähisukulaista, joka ei ole mitään sukua itse kiowalle heimositeistä huolimatta. Kiowa-apassin kieli on kuolemassa sukupuuttoon.
kitše: mayakielistä suurin ja tärkein. Ei pidä sekoittaa inkojen ketsuaan, joka ei ole sille mitään sukua!
koinee murteiden ja/tai/eli lähisukukielten sekoittumisen tuloksena syntynyt yleiskieli. Alkujaan sanalla viitattiin kreikan kielen siihen muotoon, joka syntyi klassisten murteiden tilalle hellenistisellä ajalla. Tämä kieli oli Rooman valtakunnan itäosien maailmankieli, ja myös Uusi Testamentti kirjoitettiin koineekreikaksi.
Kormakiti kyprokselainen kylä, jossa ainakin saaren jakautumiseen asti puhuttiin arabiaa (nykyisin asukkaat, jotka ovat uskonnoltaan ortodokseja ja pitävät itseään kyprokselaisina kreikkalaisina, asuvat evakossa saaren kreikkalaisella puolella). Kormakitin arabia muistuttaa eniten syyropalestiinalaisia sedentaarimurteita.
korni: Cornwallissa 1700-luvun lopulle asti puhuttu kelttikieli, jota yritetään elvyttää uudelleen puhekieleksi
kreoli: pidginisoitumalla syntynyt kieli, jota on alettu käyttää äidinkielenä. Englannista syntynyt kreolisoitunut kieli on esim. Surinamin sranan tongo; espanjasta tai portugalista on kehittynyt Alankomaiden Antillien papiamento. "Puhdas" kreoli (basilekti) voi joutua alkuperäisen "äitikielensä" (akrolektin) vaikutuksen alaiseksi siinä määrin, että se alkaa kehittyä yhä enemmän tämän kaltaiseksi, jolloin syntyy sekamuotoja (mesolekti). Tuloksena voi olla kreolikielen dekreolisaatio, jolloin kreolikieli väistyy alkuperäisen standardikielen tieltä. Akrolektin, basilektin ja eritasoisten mesolektien muodostamaa haitaria kutsutaan postkreoliseksi jatkumoksi.
Dekreolisaation piirteitä on havaittavissa esimerkiksi Jamaikan englannissa ja Haitin kreoliranskassa: Jamaikalla käytetään kansan puhekielen lisäksi standardienglantia ja Haitilla standardiranskaa, jotka molemmat vaikuttavat kadulla puhuttavaan kreoliin dekreolisoivasti. Ainakin Haitin kreolia voi lukea ja kirjoittaa ranskasta täysin eroavalla oikeinkirjoituksella. Surinamin sranan tongo taas on espanjan ja hollannin vaikutuksesta kehittynyt täysin omaan suuntaansa.
kroaatti: Kroatiassa kirjakielenä käytetty neoshtokavialainen, ijekavialainen kielimuoto, jota kirjoitetaan latinalaisin kirjaimin
kurdi: Turkissa, Irakissa, Iranissa, Syyriassa ja Armeniassa puhuttu ryhmä lähisukuisia iranilaisia murteita
kurmandži: pohjoisien kurdimurteiden yhteisnimitys; myös niiden käyttämä kirjakieli. Eteläisemmistä kurdimurteista tärkein on sorani, jolla myös on oma kirjakieli.
kymri: Walesissa puhuttu kelttikieli, kuuluu britanniseen ryhmään, lähimmät sukukielet korni ja bretoni
lao: Laosin virallinen kieli. Se on melko läheistä sukua thain kielelle; Thaimaassa Laosin vastaisella rajalla puhuttu isanin kieli on käytännössä laon murre.
latina: itaalisista kielistä merkittävin, Rooman valtakunnan kieli, josta kehittyivät romaaniset kielet
letzebuergesch: Luxemburgin kansallinen kieli. Se kuuluu läntisiin keskisaksalaisiin murteisiin ja on läheistä sukua mm. Kölnissä puhutulle ripuaarimurteelle.
länsivenäläinen kansliakieli: Puola-Liettuan kaksoismonarkian itäslaavilaisen ja ortodoksisen väestön käyttämä kirjakieli, jota tulee pitää muinaisukrainana ja/tai muinaisvalkovenäjänä.
malta Maltalla puhuttu seemiläinen kieli, alkujaan arabian murre, jonka sanasto ja kielioppi ovat kuitenkin omaksuneet valtavasti italialaisia ja englantilaisia vaikutteita. Maltan lähimpiä sukulaisia ovat Tunisiassa puhutut arabian murteet.
mantšu tunguusikieli, jonka puhujat valloittivat Kiinan ja perustivat viimeisen keisaridynastian. Nykyään mantšun kieli on lähes kokonaan hävinnyt kotiseudultaan Mantšuriasta - lähes ainoat kieltä puhuvat (noin 20 000) ovat xibe-mantšuja, aikoinaan rajaseudun turvaamiseksi Sinkiangiin siirrettyjen mantšusotilaiden jälkeläisiä. Xibe ei tarkkaan ottaen ole aivan sama kieli kuin varsinainen mantšu, mutta sukulaisuus on tiettävästi hyvin läheinen.
mapudungu: Chilen mapuche- eli araukaani-intiaanien puhuma kieli. Puhujia on muutama sata tuhatta, mutta kielellä ei juurikaan ole kirjallista käyttöä. Tunnettuja sukukieliä on ainakin huilliche-niminen pikkukieli, jota sitäkin puhutaan Chilessä, mutta etelämpänä.
maya ryhmä lähisukuisia, mutta toisistaan vahvasti eroavia kieliä, joita puhutaan eritoten Meksikon eteläosissa (mm. jukateekki, kitse, tseltal, tsotsil) ja Guatemalassa
mehri: Jemenin Mahrassa puhuttu eteläarabian murre tai tytärkieli
Missingsch: alasaksan (pohjoissaksalaisen murteen) ja yläsaksan (kirjasaksan) sekoituksena syntynyt kontaktimurre.
Modern Cornish: Richard Gendallin kodifioima kornin kielen muoto, joka perustuu viimeisiltä äidinkielisiltä puhujilta muistiinmerkittyyn folkloreen
mon: noin miljoonan ihmisen puhuma kieli lähinnä Burmassa (Myanmarissa) ja siihen rajoittuvissa maissa. Mon oli aikoinaan suuren ja merkittävän valtakunnan kieli, mutta valtakunnan hajottua kielen puhujatkin ovat jääneet hajalleen. Mon ei nykyään ole enemmistökieli missään, ja kansana monit ovat sulautumassa burmalaisiin. Mon on sukua Kambodzhassa puhutulle khmerin kielelle: yhdessä ne ovat ns. mon-khmer -kieliryhmän tärkeimmät kielet.
mongoli ryhmä keskenään suhteellisen lähisukuisia Aasian itäosissa puhuttuja kieliä ja murteita, jotka ovat kaukaisempaa sukua turkkilaiskielille. Tärkein mongolikieli on Mongolian virallisena kielenä käytetty halhamongoli, mutta lähes eri kieleksi luokiteltavia murteita puhutaan jo Mongolian valtion alueella. Mongolialaiset ovat perinteisesti olleet lamabuddhalaisia, mutta mongolikielten puhujien joukossa on myös paljon muslimeja. Pieniä mongolimurteita puhuvia ryhmiä on tavattu Afganistanista asti.
nahuatl Meksikossa puhuttu intiaanikieli, atsteekkivaltakunnassa virallisena kielenä käytetty. Nykyään se on hajonnut useiksi murteiksi, jotka eivät välttämättä ole keskenään ymmärrettäviä.
neoštokavia, uusštokavia: serbokroatialaisista murreryhmistä suurin ja merkittävin: serbokroatian kirjakieli eri muodoissaan perustui tähän murteeseen
n'ko on kirjoitusjärjestelmä ja kirjakieli, jonka länsiafrikkalainen intellektuelli Suleiman Kante 1940-luvulla kehitti mandelaisia kieliä varten. Mandelaiset kielet, joista tärkeimpiä ovat mandinka, djula ja bambara, ovat varsin läheisiä sukukieliä - keskinäisen ymmärrettävyyden perusteella miltei murteita - mutta siirtomaavaltojen vetämät rajat sekä eri maissa puhutut erilaiset eurooppalaisperäiset virkakielet ovat häirinneet yhteisen mandelaisen kulttuuri-identiteetin muodostumista. Suleiman Kanten aakkosisto on kokonaan hänen omaa keksintöään, vaikka siitä ehkä löytää yleisluontoisia yhtäläisyyksiä arabialaisiin kirjaimiin. N'ko-kieli on sekamurre, joka kuitenkin perustuu etupäässä mandinkaan. N'ko-instituutti, joka nykyään huolehtii kielen normittamisesta, on sillä kannalla, että n'ko paikallisista murteista poikkeavana yleiskielenä on ollut käytössä jo perinteisesti eri mandekielten ja -murteiden puhujien yhteisenä kommunikaatiovälineenä, eikä sitä siksi voida pitää Kanten omana keksintönä. N'kolla ei ole virallista asemaa missään, vaan se on omaehtoisen kulttuuriliikkeen varassa: eniten sitä käytetään Guineassa ja Norsunluurannikolla, mutta myös Malissa toimii innokas n'ko-aktivistiliike.
nuubia ryhmä verrattain lähisukuisia kieliä ja murteita, joita puhutaan ennen muuta Sudanin ja Egyptin rajan molemmin puolin. Nuubialaiskielet kuuluvat niililäis-saharalaiseen kielikuntaan, joka on levittäytynyt Pohjois-Afrikan arabiaa ja berberiä puhuvan osan eteläpuolelle Malista Etiopiaan. Tärkeimmät nuubialaiskielet ovat nobiin (mahas-fiadikja) ja kenuzi-dongola; molemmilla on pari-kolmesataatuhatta puhujaa Egyptin ja Sudanin rajaseuduilla. Muinaisnuubia, josta nämä kielet ovat kehittyneet, on säilynyt varhaiskristillisinä, koptilais-kreikkalaisilla aakkosilla laadittuina käsikirjoituksina.
osseetti: entisen Neuvostoliiton kaukasialaisilla alueilla puhuttu iranilaiskieli. Yksi unkarilaisten perinteisistä heimokunnista, ns. jász-kansa, puhui alkujaan iranilaista kieltä, joka on sittemmin todettu osseetin lähisukulaiskieleksi.
papiamento: Alankomaiden Antillien, ns. ABC-saarten (Aruba, Bonaire ja Curacao) kieli. Papiamento on ilmeisesti alkujaan pidginportugalia, joka on kreolisoitunut ja espanjalaistunut. Sanavarastossa on myös paljon hollantia, englantia ja arawak-intiaanikielten vaikutteita. Kielellä on noin 300 000 äidinkielistä puhujaa. Sillä on jonkin verran kirjallista käyttöä, mutta sen asema kouluissa ja opetuksessa on luvattoman huono, kun muistetaan, että se sentään on saarten pääkieli.
paštu: Afganistanissa ja Pakistanissa puhuttu hyvin vanhakantainen iranilainen kieli
persia: nykyisin sillä tarkoitetaan farsia, Iranin virallista valtakieltä, mutta historiallisesti ottaen se on tarkoittanut sitä iranilaista kieltä tai murretta, joka milloinkin on sattunut olemaan Iranin valtakunnan virallinen kieli. Nämä ovat voineet olla hyvinkin erilaisia kieliä ja kuulua iranilaisten kielten ryhmän eri haaroihin. Esimerkiksi zoroasterilaisen uskonnon pyhä muinaiskieli avesta on läheisempää sukua osseetille ja pienelle Tadzhikistanissa puhutulle jaghnobin kielelle (Tadzhikistanin virallinen kieli on varsin lähellä farsia, vaikka onkin saanut paljon lainavaikutteita venäjästä ja uzbekista) kuin farsille. Iranin väestöstä vain vajaa puolet puhuu äidinkielenään persiaa; muut käyttävät joko farsin iranilaisia sukukieliä tai turkkilaisperäisiä kieliä.
pidgin: yhden tai useamman kielen epätäydellisestä oppimisesta alkunsa saanut kieli, jota kukaan ei puhu äidinkielenään, mutta jonka kielioppi on määriteltävissä ja joka on riittävän yhtenäinen ja vakaa, jotta sitä voidaan käyttää eri kieltä puhuvien heimojen ja kansojen keskinäisenä kommunikaatiovälineenä. Yleensä pidginit syntyvät niin, että eurooppalaisten siirtomaaisäntien kieli omaksutaan puutteellisesti, ja tätä alkeellista englantia, ranskaa tms. kehitetään paikallisten alkuasukaskielten vaikutteiden suuntaan, kunnes se on täysin alkuperäisestä eroava kieli. Pidgineitä on usein halveksittu rappeutuneina kielinä, mutta toisaalta ne ovat nousseet myös hajanaisia heimoja yhdistäviksi, siirtomaaherruuden vastaisiksi kansallisiksi symboleiksi - näin esimerkiksi Uudessa Guineassa. Pidgin ei ole määritelmällisesti kenenkään äidinkieli: kun siitä tulee äidinkieli, sen sanotaan kreolisoituvan.
Kaikki pidgin- ja kreolikielet eivät ole syntyneet eurooppalaisista kielistä. Esimerkiksi Keski-Afrikan sango ja Tyynen meren saarilla puhuttu hiri motu eli poliisimotu ovat kehittyneet paikallisista kielistä. Myös suahili lienee alkujaan bantukielien sekoituksesta syntynyt kreolisoitunut pidgin; toisaalta alueen bantukielet ovat alun perinkin olleet niin lähellä toisiaan, että voi olla aiheellisempaa pitää suahilia pikemminkin koineena kuin pidgininä.
puola: länsislaavilaisista kielistä puhujamäärältään suurin (n. 40 miljoonaa) ja kulttuurisesti merkittävin
tieteiskirjailija Stanislaw Lemin puolankieliset www-sivut
puuni: foinikian kielen murre, jota puhuttiin Karthagossa
ranska: romaaninen kieli, jota puhutaan erityisesti Ranskassa, osassa Belgiaa ja näiden vanhoissa siirtomaissa; se on virallinen kieli myös Luxemburgissa
rapanui: Chilelle kuuluvan Pääsiäissaaren kieli, joka kuuluu polynesialaisiin kieliin. Tosin eräiden tietojen mukaan nykyinen rapanui on espanjan ja alkuperäisen rapanuin sekoituksesta pidginisoitumalla ja kreolisoitumalla syntynyt johdannainen, mutta tämä voi olla vain ylidramaattinen tapa sanoa, että kielessä esiintyy voimakasta espanjan vaikutusta. Puhujia on alle kolme tuhatta.
ripuaari: mm. Kölnissä puhuttu keskisaksalainen murre
ruteeni: pienten useimmiten ukrainalaisiksi luokiteltujen itäslaavilaisten kansansirpaleiden (mm. ent. Jugoslaviassa, Slovakiassa) puhumista murteista käytetty nimitys
saksa: germaaninen kieli, jota puhutaan laajalla alueella Keski-Euroopassa, ennen kaikkea Saksassa, Itävallassa, Liechtensteinissa, osassa Sveitsiä, Tanskan eteläosissa ja Belgian itäosissa; se on virallinen kieli myös Luxemburgissa
serbi Serbiassa käytetty, kyrillisillä kirjaimilla kirjoitettu neoshtokavialais-ekavialainen serbokroatian muoto
serbokroatia: entisen Jugoslavian alueen slaavilaisten murteiden pääosasta käytetty nimitys; näille murteille laadittu kirjakieli
sioux: kolmen tärkeän intiaanikielen ryhmä tai murrejatkumo Pohjois-Amerikassa. Sioux-kielet (dakota, nakota ja lakota) kuuluvat omaan sioulaiseen kielikuntaansa. Niiden lähin sukukieli on assiniboine Kanadassa; samaa kielikuntaa ovat tai olivat myös kansa (Kansasin osavaltiolle nimensä antaneen intiaaniheimon kieli), osage (tämä heimo sulautui menestyksekkäästi yleisamerikkalaiseen kulttuuriin ja menetti kielensä, vaikka on yhä heimona olemassa), omaha-ponca ja winnebago (hotšank).
slovakki: länsislaavilainen kieli, Slovakian tasavallan virallinen kieli, jolle on luonteenomaista murteiden ja synonyymien rikkaus, koska sitä ei ole vielä täysin standardisoitu. Puhujia on suunnilleen yhtä paljon kuin suomella.
slovintsi: itsensä saksalaisiksi mieltäneiden evankelisluterilaisten kassubien aikoinaan puhuma murre, joka on hävinnyt käytöstä asianomaisten evakuoiduttua Saksaan toisen maailmansodan jälkimainingeissa
sogdi: iranilainen muinaiskieli. Sen lähin sukukieli nykyään on Pamirissa puhuttu jaghnabin kieli.
sokotri: Soqotran saarella puhuttu eteläarabian murre
somali: Somalian pääkieli, jota puhuu ylivoimainen enemmistö maan asukkaista. Kieli kuuluu afroaasialaisten (seemiläis-haamilaisten) kielten kielikuntaan, sen kuushilaiseen alaryhmään ja on etäistä sukua mm. arabialle ja heprealle. Somalin lähimmät sukukielet ovat jiiddu, maay, tunni ja gabarre, kaikki pieniä Somaliassa puhuttuja kieliä, joita voidaan pitää miltei murteina. Somalille verraten läheistä sukua on myös mm. Etiopiassa puhuttu oromo, joka sekään ei taida ymmärrettävyyden kannalta olla yksi ainoa kieli. Somalin kielioppi on mielenkiintoinen ja siinä on runsaasti jännittäviä verbimuotoja, mutta se tuskin on erikoisen vaikea tai eksoottinen kieli: suurin vaikeus lienee aidon somalialaisen ääntämyksen hankkiminen, koska somalissa esiintyy ns. musikaalinen aksentti kuten esim. kiinassa. Sanavarastossa on luonnollisesti tavattoman paljon arabialaista vaikutusta, koska somalit ovat muslimeja ja pitävät arabiaa sivistyskielenään. Nykyään somalia kirjoitetaan mieluiten latinalaisin aakkosin, mutta arabialaisiakin kirjaimia on käytetty.
The Somali Language Page
sorani: eteläisten kurdimurteiden yhteisnimitys; niiden käyttämä kirjakieli
sranan tongo: Surinamissa puhuttu kreolisoitunut pidginenglanti. Kielellä on yli sata tuhatta äidinkielistä puhujaa, mutta se on lähes koko Surinamin yhteinen käyttökieli. Sranan tongon ääntämiseen on vaikuttanut espanja - kielen nimi palautuu englannin sanoihin Surinam tongue - ja se oli alun perin viidakkoon orjanomistajilta paenneiden ns. "puskanekrujen" kieli.
sveitsinsaksa: yleisnimitys niille alemannilaismurteille, joita Sveitsin saksankielinen väestö puhuu kaiken epämuodollisen kanssakäymisen kielenä, myös tilanteissa, joissa muiden saksankielisten maiden väki käyttäisi mieluummin kirjakieltä
tadzikki: Tadzikistanin entisen neuvostotasavallan virallinen kieli, kuuluu iranilaisiin kieliin ja muistuttaa hyvin paljon persiaa. Kiinassa kutsutaan tadzikeiksi Pamirin alueen persialaisia kieliä puhuvia asukkaita, mutta näiden kielet ja murteet kuuluvat iranilaiskielten shughn-roshanilaiseen alaryhmään ja eroavat selvästi oikeasta tadzikista.
tagalogi: malaijilais-polynesialaisiin kieliin kuuluva Filippiinien virallinen kieli. Tagalogi valittiin viralliseksi kieleksi lähinnä pääkaupungin sijainnin mukaan, ja siitä lienee nyttemmin tullut kiistämättä Filippiinien vahvin kieli, mutta alkujaan se oli yksi lähes tasavahvasta kolmikosta, jonka muut jäsenet ovat ilocano ja visayano (bisayano). Itse asiassa visayano saattaa vielä nykyäänkin syntyperäisten puhujien lukumäärän suhteen olla tagalogia vahvempi, mutta se ei ole ymmärrettävyyden kannalta yksi kieli. Tagalogi muodostaa keskifilippiiniläisten kielten keskuudessa yksin oman alaryhmänsä ja silä on syntyperäisiä puhujia noin 17 miljoonaa. Kielen kouluversiota, pilipinoa, on tietoisella kielenhuollolla pyritty muokkaamaan ymmärrettävämmäksi kaikille filippiiniläisille. Tiedot ovat ristiriitaisia, mutta tiettävästi kehitteillä on Filippiinien muista pääkielistä vielä enemmän lainaava tagalogipohjainen yleiskieli, filipino.
tetuni tai tetumi: Itä-Timorin kansalliskieli, jolla on puolisen miljoonaa puhujaa. Kieltä ei ole kuitenkaan kehitetty kovin pitkälle sivistyskieleksi, ja itätimorilaiset turvautuvatkin kirjakielenä mieluummin bahasa indonesiaan tai portugaliin. Tetuni kuuluu alueen muiden kielten tavoin malaijilais-polynesialaisiin kieliin (tosin Itä-Timorissa on ainakin yksi maan asukaslukuun suhteutettuna aika iso kieli, makasai, joka ei ole mitään sukua malaijilais-polynesialaisille kielille). Pidginisoituneella tai kreolisoituneella tetunilla, ns. tetum prasalla, on 50 000 äidinkielistä puhujaa. Tetum prasa on omaksunut paljon bahasalaisia ja portugalilaisia lainoja, ja sitä ymmärtävät yleisesti muutkin kuin tetunia puhuvat itätimorilaiset. On varsin mahdollista, että tetum prasa syrjäyttää "aidon" alkuasukastetunin Itä-Timorin yleiskielenä.
tiibet: kiinalais-tiibetiläiseen kielikuntaan kuuluva, mm. Tiibetissä puhuttu kieli tai kieliryhmä. Varsinaisen tiibetin kielen (Lhasan tiibetin) puhujia ei liene kahta miljoonaakaan, mutta Kiinassa luokitellaan tiibetiläisiksi myös lähisukukielten puhujat.
timok-torlak: serbin eteläisin murre, oikeastaan serbin ja makedonian välimuoto tai vaihettumisalue.
tšekki: Tšekin tasavallan virallinen kieli, länsislaavilainen, läheistä sukua slovakille. Tšekki on merkittävä sivistyskieli, jota puhuu noin 10 miljoonaa ihmistä. Puhuttujen murteiden ja slangien ero viralliseen kirjakieleen on varsin suuri.
tšetšeeni: omakielinen nimitys noxtšin mott, merkittävin pohjoiskaukasialaisista kielistä. Ennen käynnissä olevaa kansanmurhaa tšetšeenejä oli noin miljoona. Tšetšeeni on erittäin läheistä sukua naapuritasavallassa puhutulle inguušin kielelle, jopa siinä määrin, että niitä voidaan pitää saman kielen murteina. Useimpien kaukasialaisten kielen tapaan myös tshetsheeni sisältää runsaasti eurooppalaisissa kielissä tuntemattomia konsonantteja. Kielellä on jonkin verran kirjallista käyttöä, mutta tshetsheenit ovat perinteisesti osanneet venäjää, arabiaa ja turkkia ja käyttäneet näitä sivistyskielinään mieluummin kuin äidinkieltään.
ukraina: erityisesti Ukrainan länsiosissa puhuttu itäslaavilainen kieli
Unified Cornish: kornin kielen perinteikkäin elvytetty muoto, joka perustuu ennen muuta keskiaikaisten näytelmäkäsikirjoitusten korniin
Unified Cornish Revised: Unified Cornishin hieman nykyaikaisempi muoto, jota on runoissaan ja oppikirjoissaan 1990-luvun jälkipuolella kehittänyt Nicholas Williams
ute-atsteekkikielet: yksi tärkeimpiä Pohjois-Amerikan intiaanikieliryhmiä. Kuuluisista intiaanikielistä tähän ryhmään kuuluvat atsteekkien kielen (nahuatlin) ja uten lisäksi mm. paiute (oikeastaan osa samaa murrejatkumoa kuin ute), hopi, komanši ja šošoni.
valkovenäjä: sanastoonsa vahvoja puolalaisia, äänneoppiinsa vahvoja liettualaisia vaikutteita saanut itäslaavilainen kieli, jota puhutaan Valko-Venäjällä sekä Puolan ja Liettuan itäosissa
Wasserpolnisch: saksalaisten käyttämä pilkkanimi saksalaisen kielialueen itäosissa aiemmin puhutuista standardisoimattomista puolan murteista, joiden puhujat pitivät itseään mieluummin saksalaisina eivätkä tavallisesti edes osanneet lukea eivätkä kirjoittaa standardipuolaa
vendi saksalaisten slaavilaisia kieliä puhuneiden naapuriensa murteista käyttämä nimitys; nykyään sana tarkoittaa ennen muuta alasorbia
venäjä itäslaavilainen kieli, jota puhutaan Venäjällä ja sen monissa naapurimaissa. Venäjän syntyperäisiä puhujia lienee ainakin 170 miljoonaa, mutta mahdollisesti jopa 100 miljoonaa muiden kielten äidinkielistä puhujaa käyttää venäjää pääasiallisena sivistyskielenään.
Windisch Itävallassa puhutuista sloveenimurteista käytetty nimitys
visayano ryhmä lähisukuisia kieliä ja murteita Filippiineillä. Ethnologue -tietokannan mukaan visayanomurteita ovat ati (1500 puhujaa), capiseño (noin puoli miljoonaa), hiligaynon (7 miljoonaa), masbateño (600 tuhatta), porohano (23 tuhatta), romblomano (200 tuhatta), sorsogonin bicolano (85 tuhatta), sorsogonin waray (185 tuhatta), waray-waray (noin kaksi ja puoli miljoonaa), cebuano (14,7 miljoonaa), bantoano (noin 100 000), butuano (35 tuhatta), tausug eli Jolon morojen kieli (n. 650 tuhatta), surigaono (noin 350 tuhatta), aklano (noin 400 tuhatta), malayno (8500), kinaraya (noin 380 tuhatta), ratagno (2000), cuyono (n. 120 tuhatta) ja inonha (noin 80 tuhatta). Visayakielten puhujat ovat usein paheksuneet sitä, että Filippiinien viralliseksi kieleksi valittiin tagalogi eikä cebuanoa, koska ainakin Filippiinien itsenäistymisen aikaan visayakielillä oli varmasti yhteensä enemmän puhujia kuin tagalogilla. Käsite "visayanon kieli", jolla joskus näkee operoitavan, on kuitenkin virheellinen, koska visayakielet eivät ole keskenään ymmärrettäviä, eikä ole selvää, että cebuano olisi ollut muiden visayakielten puhujille mitenkään oleellisesti helpompi oppia tai vähemmän vieras kieli kuin tagalogi.
zhuang merkittävä eteläkiinalainen vähemmistökieli, noin 15 miljoonaa puhujaa. Kaksi kolmannesta zhuangeista puhuu pohjoiszhuangia; eteläzhuang voi olla ymmärrettävyyden kannalta eri kieli. Zhuang kuuluu tai-kieliin eli on sukua Thaimaan viralliselle kielelle; se ei ole kirjakielenä kovin huomattava, mutta monet hmongit osaavat sitä toisena kielenään. Kiina on luonnollisesti antanut zhuangiin paljon lainavaikutteita.