Sardachia ei ole suuri maa, se on ylänköä ja sijaitsee Kyykyslaakson lähellä, yhtenä rajanaan suuri vuorijono. Maan vehrein alue on laakso pääkaupungin, K'Tithrak Mangin ympärillä. Vettä tuossa vuoristoisessa maassa on jonkin verran, joitakin suuria jokia virtaa vuorilta sen läpi. Ihmiset asuvat yleensä suvuittain, kullakin suvulla on omat päälinnakkeensa tai kartanonsa, suvun koosta, vauraudesta ja asemasta riippuen. Sukuja on 32. Vaikka kansa tunnetaan sotureina, myös käsityötaitoa pidetään tärkeänä ja jo kaukaa historiasta juontavat muutamat suvut, jotka ovat sotataitojen sijaan keskittyneet tuottamaan tarvikkeita taistelijoille. Parhaat ompelijat tai puutarhurit voivat ollayhtä arvostettuja kuin asesepät. Suvut pyrkivät kuitenkin omavaraisuuteenja suuret suvut yleensä siinä onnistuvatkin. Pienten sen sijaan on toisinana turvauduttava käsityöläisiin. Jokaisen henkilön paikka yhteiskunnassa on syntymästä tarkoin määritelty ja omilla taidoillaan hän voi sitä joko parantaa tai huonontaa.
Sardachian asuttaminen on unohtunut kansan muistista samoin kuin siivekkäisen alkuperä, mutta kansa nousu kukoistukseen ei. Jo aikojen alussa sardachialaiset arvostivat hyvää sotataitoa, mutta koska kansan magian taito ei ole merkittävä, oli heidän tyydyttävä aivan tavanomaisiin asisiin, jotka kuitenkin helposti ovat sirorakenteisille sardacheille painavia. Niinpä, kun eräät yritteliäät sardachinuoret sattuivat kohtaamaan vaaleahaltioiden heimon oli helppo lähteä solmimaan kauppasuhdetta. Magialla kevennettyjä ja kestäviä aseita ja panssareita sardacheille ja vastineeksi villaa, kangasta ja tietoja. Sittemmin tämä suhde on päättynyt traagisissa merkeissä kun 'tavalliset' haltiat hyöjkkäsivät vaaleiden kimppuun. Kuitenkin sardachialaiset ovat edelleen hyvin lojaaleita entisille kauppakumppaneilleen ja olisivat hyvinkin todennäköisesti valmiita auttamaan näitä tarvittaessa.
Toinen merkittävä asia Sardachian historiassa ovat monet kaaossodat jotka ovat verottaneet kansaa, mutta myö shioneet sen taistelu ja selvitymistaidot äärimmilleen.
Silmiinpistävin piirre varmaankin ovat suuret siivet, levitettynä siipien kärkiväli on 6 - 7 metriä. Ne ovat muodostuneet suurista sulista, jotka saavat hieman metellisen hohteen, mikäli omistaja on harjaantunut aseiden käyttäjä. Metallinhohde vahvistaa sulkia hieman. Siipiä löytyy 32 eri väriä, eli yhtä monta kuin sardachiassa on huoneita. Mahdollisesti Sardachialaiset ovat joskus kauan sitten olleet kaukaisesti sukua haltioille, tämä näkyy mantelinmuotoisissa silmissä ja yleisessä siroudessa. Pituus on normaalisti 160 - 170 cm. Kevytrakenteisuus helpottaa lentämistä, vaikkaa siipien läpimittä antaa myöden suurenken painon hetkilliseen kannatteluun. Ilmassa siivekkäät ovet ketteriä ja hallitsevat niin siipensä kuin vartalonsakin luonnostaan erittäin hyvin, mitä sitten vielä koulutuksella tehostetaan. Maalla liikkuessaankin sardachit ovat ketteriä, siivet eivät tielle tule, eivät etenkään koulutuksen jälkeen. Voimaa siivekkäillä ei niinkään ole, vaan he luottavat ketteryyteensä ja nopeuteensa.
Magiaa tunnetaan vain yhdellä sardachian huoneista, pienellä Chrystalveilillä, eivätkä hetkään taida sitä merkittävässä määrin. Ehkäpä juuri tämä puute, tai se yhdistettynä vaikeaan elämään, on saanut siivekkäät kehittämään muita, korvaavia menetelmiä psioniselle puolelle. Telepatiaa taidetaan yelisesti ja monilla suvuilla on jokin erityinen taito tällä alueella. Kuten pyrokinesia (Silverwing), vedentaito (Aquaward), esineiden liikuttelu tai muu sellainen. Samoin he kykenevät keskiverto olentoa parempaan oman mielen suojaukseen hyökkäyksiltä. sekä kykenevät erikoisen hyvin hallitsemaan ruumiin tuntemuksiaan, kuten kivun turruttaminen mielessä.
Eräs huomattava ominaisuus on uudestisyntymiskyky. Oikean rituaalin suoritettuaan voi siivekäs siirtyä syntymään uudelleen, kaikkine entisine tietoineen, saaden vain uuden ruumiin, joka sitten harjoitetaan entisten taitojen tasalle. Kaikki eivät hyödynnä tätä mahdollisuutta, minkä lisäksi sen hyödyntäminen ei ole mahdollista, mikäli rituaalia ei voida suorittaa, atai siivekkäällä on takanaan jo kolme elämää.
Saradhit pitävät itseään hyvinä ja oikeuden mukaisina, kannattaen Lakia ja Järjestystä. He näkevät niin, että maailmassa on olemassa järjestys, jonka Kaaos koittaa murtaa ja kokevat velvollisuudekseen estää kaaoksen teot.
Ulospäin sardachit vaikuttavat olevan hyvin kiihkomielisesti teoriansa takana. Kaikki kaaoksesta oleva tuomitaan ehdottomasti ja sen kimppuun käydään empimättä, oli voimatasapaino mikä hyvänsä. Tämä onkin osittain totta, rohkeus on tärkeää, mutta tervettä järkeä ei saa unohtaa. Sardachien luonne on usein utelias, he kunnostautuvat monesti hankkimalla tietoja maataan ympäröiviltä alueilta, nykyään jopa Punaisen Lepakon Linnasta asti.
Jumalaa kansalla ei ole, vain jonkinlainen toinen paikka, jonne kuolleet pääsevät, mutta jota ei yksikään elävä voi tavoittaa. Lähinnä jumalaa kansalle on kulloinenkin Keisari, kansan pää, jolla on suurin valta maassa.
Kuten vaaleahaltioita, myös tulilinnuilla on merkittävä osa siivekkäiden maailmankuvassa, lintuja arvostetaan näiden erikoisen 'lahjan' takis.
Sardachien ysheiskuntarakenne on hyvin hallittu ja tiukka, jokaisella on oma tarkoin määrätty, joskin ajan myötä muuttuva paikkansa syntymästä kuolemaan. Paikkaan ja sitä myötä yksilön arvostukseen vaikuttaa ensimmäisenä huone johon tämä syntyy. Se määräytyy siipien värin mukaan, joko isän tai äidin huoneeksi. Korkea arvoisen huoneen kasvatilla on huoneen jo olemassa olevan vallan, korkealle kohonnoiden yksilöiden ansiosta, paremmat mahdollisuudet yletä, mikäli taidot ja äly pysyvät opetuksen tasalla. Kuitenkin, ehkäpä jopa keisariski asti voi nousta pienenkin huoneen kasvatti, jos hänen taitonsa ja älynsä antavat myöden ja huoneen tuki on tarpeeksi suuri. Keisari on ainoa arvo, jossa tarvitaan, tai edes varsinaisesti suvaitaan muiden suvun jäsenten tukea.
Varttuessaan nuori siivekäs joutuu pian koulun penkille. Taistelutaidoilla on suurin sija koulutuksessa ja ne käsiuttävät niin aseellisen kuin asettomankin taistelun, mielen suojaamisen ja strategian taitoja. Lisäksi oeptellaan yhteiskunnan sääntöjä, yleisteitoja ja monta muuta asiaa, kunnes nuori on valmis ensimmäiselle tasolleen, sotilasharjoittelijaksi eli tiedustelijaksi. Tämä on usein koulutuksen vaativin osa ja näyttää yleensä myös nuoren tulevaisuuden suunnan. Tästä edetään sotilaaksi, kunnes kyetään saavuttamaan ensmmäinen arvo, yoshido. Sitä seuraa Shógun ja edelleen Mandariini, arvo jonka vain harvat saavuttavat ja kerrallaan sitä pitää hallussaan vain 15 henkilöä.
Valtarakenne on seuraava, Keisari, jolla on ehoton yli valta. Hänen suorat alaisensa ovat 15 mandariinia, joilla kullakin on kahdesta viiteentoista Shógunia käskyvallassaan, näillä taas on viidestä kolmeenkymmeneen Yoshidoa. Tavallisesti hallintoketjut kulkevat suvun sisällä, mutta koska joka suvulla ei ole Mandariinia eikä jokaisella edes Shógunia, on ikivanhojen perinteiden mukaan, joillakin suvuilla käskyvallassaan muita sukuja.
Jokaisella sardachinuorella on tarkasti määrätyt tehtävänsä ja vähän vapaa aikaa. Siksi ehkä onkin erikoista, miten monet solmivat avioliiton tapaisen sopimuksen jo melko nuorina. Seurustelu on sallittu muiden kuin liian läheisiksi sukulaisiksi luokiteltavien kanssa, muutoin parin muodostus on hyvin vapaata, tosin korkeaan aseman syntyneillä saattavat poliittiset ja valtasuhteet vaikuttaa tähän. On tapana, että miellyttyään pari tapailee harvoina vapaa hetkinään, kunnes ensimmäinen lapsi syntyy. Tällöin pari muuttaa yhteen, sen mukaan mikä oli syntyneen siipenväri. (Yleensä saman parin kaikilla lapsilla on saman väriset siivet) Näin sukujen palveluksessa on muiden sukujen edustajia, mutta heitä näkee harvoin edustustehtävissä. Uskollisuuden katsotaan kuitenkin kuuluvan syntymä suvulle, koska sen parissa siivekäs on kasvatettu. Lapsia syntyy kerskimäärin kaksi, hyvin harvoin vain yksi tai kolme ja neljän syntymä on merkittävä tapaus. Useimmat lapset jäävät eloon. Sisaruksilla on melko yleisesti suuret ikäerot ja parien eroaminen on erittäin harvinaista. Myöskään lesket eivät kovin usein ota uuttaa kumppania. Vanhempia kunnioitetaan, sekä vanhemmuuden, että yleensä myös korkeamman arvoaseman takia. Myös siarusten välillä oletetaan oelvan lämmin suhde, mutta toisinaan se ajatus horjuu kilpailuaseman takia.