.
_____________________________________________________________________________________________________
_____________________________________________________________________________________________________
Teksti (c) Tanja S.
Fonttina Helvetica/Verdana. Materiaalin kopiointi näiltä sivuilta kielletty!
_____________________________________________________________________________________________________
_____________________________________________________________________________________________________
Kun Leian eli Amber's Cordelian syntymästä oli kulunut kuusi kuukautta näin IRL laskien ja näyttelyura saatu alkuun päätin, että nyt tyttö saa kokeilla äitiyttä. Ajatus varsasta, Leian vanhempien Sailorin ja Saaran lapsenlapsesta kotitallilla, oli jo pitkään muhinut taustalla. Leia oli parhain tammani, ja odotin innolla seuraamista, minkälaisia tytön jälkikasvusta kehkeytyy.

Seuraava kiima ajoittui huhtikuun lopulle. Leia nojaili hurmoksellisen näköisenä kyljistä harjattaessa vastaan ja huuteli pojille kuten tavallista, ja kun follikkeli näytti hienosti viitosta raahattiin tamma kiiruusti pihalle
Kekemme kosiskeltavaksi. Hurmaus onnistui, sillä parin päivän päästä eläinlääkärimme saapui tekemään tiineystarkastuksen, ja kohdusta löytyikin kaksi täydellistä kananmunankokoista alkiota, joista toinen päätyi puristettavaksi. Myöhempi ultraääni varmisti, että toisen alkion puristaminen oli onnistunut. Odotus sai alkaa.


Tiineys sujui hyvin. Leia on aina ollut "oman tiensä kulkija" ja tämä ominaisuus vain korostui tiineyden aikana - tyttö vetäytyi tarhassakin omiin oloihinsa ja vaikutti poissaolevalta. Silti sisäisesti tyytyväiseltä näyttävä tyttömme kantoi varsaansa kokonaiset neljä viikkoa, sillä tuolloin niin ikääntymiset kuin kantoajatkin olivat pidempiä tallillamme. Kesäkuun lopulla, kun tallimme ilmastointi veteli viimeisiään helteiden takia, vahatipat ilmestyivät hyvissä ajoin ja lantion siteidenkin löystyminen ehdittiin huomata ennen varsomisen alkamista. Laskettu aika oli mennyt jo päiviä sitten, kun varsominen lopulta alkoi iltapäivällä 30.5. Avautumisvaihe vei vajaat viitisen tuntia ja itse varsominen tapahtui vartissa, reippaalla vauhdilla siis. Lehmänkirjava pikkuvarsa rikkoi aivan oma-aloitteisesti sikiökalvonsa ja alkoi lähestulkoon saman tien pyrkiä ylös. Varsapiki tuli ajallaan ja ensimmäiset ternimaidon kulaukset pikkuherra sai kulautettua ennen vuorokauden vaihtumista.

Leia sen sijaan makaili tovin maassa urakan jälkeen ja katseli hieman ihmetellen ensimmäistä varsaansa. Äidinvaistot heräsivät kuitenkin nopeasti, ja myöhemmin tyttö onkin paljastunut todella suojelevaiseksi ja mustasukkaiseksi emäksi. Jälkeiset eivät meinanneet irrota millään, joten tyttöä saatiin kävellyttää tallinpihalla aikansa oripojan värjötellessä karsinassa. Kiljunta oli korviahuumaavaa ja sydäntäraastavaa, mutta eipähän tarvittu eläinlääkäriä hormoneineen.



Pikkuvarsa ristittiin pian
Late Lancelotiksi, myöhäiseksi ritariksi, tutummin Lateksi. Pikkuherra oli pienestä asti utelias ja kiintyi helposti ihmisiin, mikä ei Leiaa tietenkään miellyttänyt. Kun Late oli tunkemassa karsinan ovelle ihmisiä tervehtimään syöksyi emä salamana näiden väliin. Samanlainen tahtojen taistelu jatkui tarhassakin, ja lienee sosiaalinen poika ollut melkoinen stressin aiheuttaja Leiallemme.

Loppu hyvin, kaikki hyvin. Leian varsasta kouliintui tallimme parhaimpia oreja. Leia näytti, että kyllä hän osaa menestyjiä pyöräytellä. Nyt jaan arkeni sekä rakkaan tammani että tämän mahtavan jälkeläisen kanssa.