Ukrainasta: Runo Taras Shevtshenkon kokoelmasta Kobzar

Sinimereen pyrkii vesi
pääsemättä pois.
Kohtalonsa kasakkamme
löytää mistä vois?
Maailmalle matkaa hän nyt,
sinimeri soi.
Soittaa sydän kasakankin,
laulun kuulla voi:

"Minne tietä tietämättä,
miksi kotihin
jättänyt oot äidin, isän,
neitos kaunihin?
Onnea ei outo kansa
sulle suone tää.
Kumppani sun iloos, itkuus
löytymättä jää."

Rannalla on kasakkamme,
sinimeri soi.
Luulit, että onni löytyis -
surun luulo toi.
Kotiin lentää kurkiparvi,
seurata et saa.
Ohdakkeiden piikit vainen
tietäs reunustaa.
Shevtshenko kirjoitti tämän runon maanpaossa Pietarissa, missä ei ollut ukrainalaisia.

Saksasta: Viestintuoja, Heinrich Heinen Laulujen kirjasta


Hoi renkini! Nyt ratsusi
saat käydä satulaan
ja metsän läpi karauttaa
luo linnan kuninkaan.

Sen tallipoikaa oottele,
hän sulle kertoo kai:
on kumpi tytär kuninkaan
se, joka sulhon sai?

Jos oli tummahiuksinen,
se tieto heti tuo.
Jos vaalea, niin itselles
sä hidas matka suo,

ja köysi osta joutessas,
niin kotiin palaten
se ainoa on mukanas,
mit' enää tarvitsen.